179# Joulukuun ensimmäinen

Hyvää iltaa taas pitkästä aikaa ja ihanaa joulukuun alkua kaikille! Otin jokin aika sitten varaslähdön jouluun, sillä maata peittävän ohuen lumivaipan innoittamana kaivoin hevosten tonttulakin esiin ja ihanat karvakorvat pääsivätkin poseeraamaan taas oikein toden teolla. Kuten varmaan arvata saattaa, itse mallit eivät tästä olleet järin innoissaan mutta pienen lahjomisen avulla kumpainenkin jaksoi esiintyä kameran hetken edessä jonkin aikaa.

Tuntuu niin oudolta, että kahdenkymmenenkolmen päivän päästä on jouluaatto, kun vastahan sitä koulukin aloitettiin taas... Mihin tämä aika oikein katoaa ?! Koko syksy on mennyt heppahommissa vähän niinkuin penkin alle, kuten viime vuotinenkin, ja pelkään että ensi kevät sujuu myös samoin kuten viime vuonna. Tahtoisin niin vain päästä vihdoin kunnolla treenaamaan, mutta ilmojen, koulun ja hevosten itsensä takia se ei nyt viime aikoina oikein ole onnistunut. Aikaa ei riitä mihinkään muuhun kuin kouluun, nukkumiseen ja hevosiin, joka on kuitenkin tärkeintä, mutta olisi kiva olla välillä ihmisten ilmoilla muutenkin kuin koulun takia. Jotta en tylsistytä teitä heti postauksen alkuun, lopetetaan tämä valitus ja keskitytään niihin kuviin!

Ihana mulkosilmä.... :D Jätkällä oli muuten klippaus kesken, siksi kaula on karvaton!

Kuvat ovat tyyliltään hyvin samankaltaisia, mutta jos nyt ensi viikolle saisin jonkun valoisaan aikaan kuvaamaan, niin saisin vähän tännekin muitakin kuin pääkuvia! Vielä tähän loppuun että saatiinpas hyvin sivuutettua aina alun kiusalliset selittelyt hiljaisuudesta jnejne ja sain jopa hieman tekstiä aikaan! En vain kertakaikkiaan ole kovin innostunut mistään pitkistä kuulumispostauksista, joten se on osasyy siihen miksi en ole bloggeriakaan jaksanut avata, Toivottavasti näitä pikkupostauksia saisin aikaiseksi ainakin silloin tällöin, ettei koko mesta aivan täysin kuolisi! 

Ja jos joku on nyt tänne asti jaksanut lukea, niin onnittelut; sillä täältä lopusta löytyykin vähän uusia informaatioita vielä Poppisesta! Eli siis Poppisen ylläpito päättyikin yllättäen 19.11., mutta niinhän siinä sitten kävi että Poppinen päätyi ylläpitohevosesta omakseni, eli ei meidän satu tule vielä(kään, onneksi!) loppumaan! ♥

Mutta joo, nyt kuitenkin on aikani suunnata kohti petiäni (ei, en mene keskellä päivää nukkumaan, vaan olen kirjoittanut tämän sunnuntaina melkein puolen yön aikoihin, eli siis...) ja huomista kuuden aamua, eli toisin sanoen ihanaa joulukuun alkua vielä uudestaan! :-)