194# Mummopoweria!

Heippa, saatiinhan vielä helmikuulle yksi postaus, vaikka alkuun epäilinkin siirtäväni tämän alkuviikolle. Viime viikkoina olen ratsastellut jonkun verran Misty-mummelia, joka kylläkin lähti uudelle tallille tiistaina. Sitä ennen Misty ehtikin asustella Poppisen kanssa samalla tallilla lähes vuoden! Viime viikon torstaina sain jopa kuvia ratsastuksesta ja samoin sen jälkeisenä lauantaina. Kuvista kiitokset Jessicalle sekä Evelle! :) Kuten varmaan huomaatte, tämä postaus on aika pikaiseen väsätty, enkä jaksanut enää kirjoitella lauantain ratsastuksista, joten toinenkin Misty-postaus on tulossa.

Torstaina kenttä oli hieman paremmassa kunnossa, joten pääsimme menemään "kunnolla", vaikka alkuun meno olikin aika kankeaa. Aloittelin vain ratsastamalla kunnolla eteen, ja vasta lopuksi aloin vaatimaan hieman enemmän, ja Misty välillä vähän liioittelikin vetämällä itsensä ihan koukkuun. Rouva jaksoi hienosti myös heittää peräpäätään useaan otteeseen, mutta onneksi Mistyn pukeissa on aivan naurettavan helppo istua. :D

Tehtiin ihan vain perus juttuja, mutta Mistyllä ei tuntunut olevan vauhtia paljoakaan, joten lähdimme käymään läheisellä metsäpolulla ottamassa muutamat laukkapätkät, jonka jälkeen vauhtia alkoi kentälläkin löytymään, ja alun kankeus oli tipotiessään. Mentiin jonkun aikaa vielä kentällä, jonka jälkeen kävelimme loppukäynnit ja veimme ponin talliin. Mummo oli taas tavalliseen tapaansa oikein mukava ratsastaa!

Pahoittelut vielä vähän köyhähköstä postauksesta, ensi kerralla sitten parempi, mutta nyt hyvät illanjatkot! 

193# Maanläheistä meininkiä & hurja mustangiori

Heippa, kiva olla taas kirjoittelemassa, vaikka ei edellisestäkään postauksesta ehtinyt kulua kauaakaan. Toivottavasti tämä sama postailuinto on jatkuvaa, eikä bloggaaminen taas lopahda jonkin ajan kuluttua. Nyt ainakin hiihtolomalla olen touhunnut niin paljon heppojen kanssa, että on jotakin josta kirjoittaa, ja ainakin yksi postaus odottaa vielä julkaisuaan.

Lauantaina pääsin taas Jätkän kanssa peltoilemaan ja vaikka ilma ei ollut mikään mahtavin, oli oikein mukavaa! Tai ainakin suurimman osan ajasta. :D

Oltiin hevosten luona joskus vähän yli kymmenen, ja varusteiden hakemisen jälkeen otettiin hevoset hoidettavaksi. Jätkä sai yllensä vain kerran aikaisemmin pidetyn tummansinisen glitter-huovan, joka näytti oikein tyylikkäältä herran selässä. Sitten satula selkään sekä suitset päähän ja eikun menoksi! Kuten huomaatte varmaan, Jätkän suitset ovat vaihtuneet takaisin entisiin, sillä ne ihanat blingbling-suitset eivät olleet kovin käytännölliset ollessaan reilut kaksi kokoa liian suuret... Näillä Jätkän ratsastettavuus muuttui taas takaisin normaaliksi, eikä tarvinnut enää harmitella pilalle mennyttä ratsastusta suitsien takia. Niin, tällä kertaa syy ei ollut suitsien. 

Pellolla kävelimme alkuun vähän ristiinrastiin, jonka jälkeen ruvettiin ravailemaan. Jätkän mielipide oli jo alkuun se, että hän haluaa mennä lujaa, eikä minulla ole siihen nokankoputtamista, ellen taas vaihteeksi alkaisi ratsastaa, enkä vain roikkuisi kyydissä matkustajana. No kuten arvata saattaa, keskityin alkuun vain naureskeluun sekä kaikkeen muuhun turhaan ja Jätkä veikin minua välillä kuin lapasta.

Meno oli hetkittäin aika reipasta, ja vähän jännittikin että mitä jos en saa sitä hidastamaan. Pelto on ns. "jaettu" osiin ojilla, eli pellon keskellä menee vähän leveämpi oja, joka jakaa sen kahteen osaan (ojan päistä pääsee kyllä toiselle puolelle, sillä siinä on maata.). Sitten toisella puoliskolla, jossa ratsastelimme enimmäkseen onkin muutama kapeampi oja ja niiden välissä peltokaistaleet, jos ymmärrätte? No olimme sitten metsätien reunassa kävelemässä, kun Jätkä siirtyi ensin raviin ja sitten laukkaan. Seuranamme oleva Gemma-tamma nosti myös laukan, enkä sen takia ruvennut hissuttelemaan, kun toinenkin oli mukana menossa. Vauhti kiihtyi hieman ja yhä nopeammin vastassa oleva leveä oja läheni. 

Kun sitten laukatessa tajusinkin, että en saa tätä hevosta pysähtymään oli aika tehdä muutama nopea päätös, joista fiksuin oli kääntää Jätkä vasemmalle, jotta päästäisiin leveän ojan ja pituussuunnassa olevan kapean ojan välistä. Jätkä kääntyikin sitten omia aikojaan ja laukattiin suoraan kapeaan ojaan, ei onneksi syvään kohtaan vaan sinne aika reunaan, jossa oli jo vähän parempi pohjakin. 

Oli hurja tunne kun yhtäkkiä tajusi että nurinhan me mennään, mutta onneksi laskeutuminen oli pehmeä, ja Jätkän kaatuessa kyljelleen, minä lensin selälleni hankeen. Nanosekunnin ajan makasimme paikallamme, kunnes Jätkä havahtui ja nousi ylös. Minä nousin perässä ja yritin ottaa askeleen Jätkää kohti, kun se lähtikin ravaamaan poispäin. Jätkän omistaja lähti ratsullaan perään kuin cowboy konsanaan sekä minä juosten, mutta Jätkän ravi vaihtuikin laukaksi ja pian sitä mentiinkin yli ojien ja kohti tarhaa. Siellä Jätkän omistajan mies yritti ottaa myös Jätkää, mutta herra päättikin vielä hetken nauttia vapaudestaan, eikä antanut kiinni. 

Kun hurja mustangiori oltiin vangittu monen miehen voimin (huom. tämä kohta on dramatisoitu) olin itsekin jo päässyt pellonlaitaan. Juuri kun Jätkä oli vain noin kymmenen metrin päässä minusta, hän otti ja lähti (niinkuin Annikki Tähti) hypäten uudelleen ojan yli. Onneksi se ei päässyt pitkälle ja lopulta minäkin pääsin takaisin kyytiin. 

"Näitkö kuinka komeessa kaaressa se lensi mun selästä?!"

Kun olimme jälleen turvallisesti pellolla, aloin työstämään Jätkää ympyrällä, eikä otettu herran kanssa enää reippaita laukkapätkiä, vaikka se niin olisi tahtonutkin. Julma-Reetta päätti kuitenkin rangaistukseksi riekkumisesta tuupata kyllästymiseen asti ja niinhän me teimmekin. Jätkä oli loppuun ihan ok tuntuinen, ja hurja orhi sen sisältä oltiin saatu taltutettua. 

Vielä viimeiseksi ennen loppukäyntejä tehtiin muutamat makuulle meno - harjoitukset ja vihdoin sain Jätkän itse maihin jopa huimat kaksi kertaa! Ensin se koetteli vähän, että tarvitseeko tehdä jos ei tahdo, mutta kun itse rohkaistuin teki Jätkä kuten tahdoin. Tämän jälkeen otettiin vielä makuulle meno selästä käsin, eli minä olin selässä ja Jätkän omistaja pisti hevosen maahan, jonka jälkeen Jätkä nousi takaisin ylös. Niinpä kävelimme sitten loppukäynnit ja veimme hevoset takaisin tarhalle. Jätkä oli peltoreissun aikana polkaissut itselleen haavan etujalkaan, liekö sitten tullut kaatumisesta vain missä yhteydessä, mutta muuten selvittiinkin ilman mitään. Eli oli aikalailla onni onnettomuudessaa!

Eipä tässä kai kummempia, seuraavassa postauksessa päästäänkin ponityttöilemään!

192# Kuka pelkää lainelankkua...

"Sanoit et se ei hyökkää kimppuun? Ootas meitsi vähän harhauttaa sitä ja katotaan sit! Jep, ei hyökkää."

Ei kyllä ainakaan Poppinen, vaikka alkuun vähän vaikuttikin siltä! Oltiin tosiaan torstaina maneesilla hyppäämässä ja Jessica oli tälläkin kertaa mukana, joten kiitos kuvista hänelle! Alunperin meidän piti mennä hyppäämään jo keskiviikkona, mutta se siirtyi sitten aikatauluongelmien takia, ja päädyimme pellolle, josta kerroin edellisessä postauksessa. Torstain maneesireissukaan ei sujunut aivan ilman ongelmia, sillä juuri ennen suitsien laittoa sain viestin, että maneesin pohjanhuolto on kahdestatoista kahteen, eli toisin sanoen tarvitsimme seuraavaksi kahdeksi tunniksi tekemistä, koska maneesille ei vielä päässyt.

Kun sitten saavuimme maneesille, Jessica pääsi alkuverkkailemaan Poppisen, kun minä kannoin esteitä. Tein lävistäjälle okserin, joka oli n. 50 cm ja suunnilleen samankokoisen lainepystyn pitkälle sivulle. Kun neiti oltiin verrytelty, hyppäsin itse selkään ja otettiin muutama kierros laukkaa, jonka jälkeen tultiin ravissa okserille.

Ensimmäisellä kerralla vauhti vain tyssäsi esteelle, mutta toisella neiti päättikin hieman viilata linssiin ja kielsi, jonka jälkeen nousi hurjasti (kuten kuvasta näette... :D) pystyyn. Kolmannella kerralla tultiin laukassa ja pääsimmekin jo yli vähän jännittyneesti kylläkin. Otettiin laukassa muutamat hypyt vielä okserille, jonka jälkeen kokeiltiin lainetta. Se olikin sitten vähän hurjempi juttu, sillä kieltoja sille tuli pariin otteeseen. Kun pääsimme puhtaasti sen yli, ehdin jo kehua neitiä, kun niin hienosti hyppäsi. Koska este oli jo "tuttu" jätin taas ratsastamatta, kun tulimme ensin okserin ja sitten toiseen suuntaan laineen. Niinpä neiti vetäisi liinat kiinni ja huolimaton ratsastaja taas sai vain soimata itseään.

Kielloista huolimatta Poppinen oli jo alkuun kivantuntuinen, vaikka se innoissaan ollessaan olisi vain halunnut syöksyä esteille. Poppinen ei kuitenkaan saanut onneksi minkäänlaisia kiukunpuuskia, eikä tarvinnut hävetä, kun maneesissa oli samaan aikaan muitakin.

Kun kiellot oltiin hoidettu pois päiväjärjestyksestä, Poppinen alkoi tekemään oikein kivoja hyppyjä. Se ei kyttäillyt enää mitään ja homma tuntui pelittävän. Jessica nosti sitten hieman okseria, jolle tuli alkuun huono hyppy, mutta sen jälkeen Poppinen tuntui innnostuvan vieläkin enemmän. 

Oli oikein mukava hypätä sillä, kun tunsi että se oikeasti tykkäsi hommasta. Loppuun uskalsimme kokeilla vielä hieman isompaa, vaikkei tämäkään päätähuimaava ollut. Arviolta heittäisin esteen olevan n. 70 cm vähän yli tai ali, ja Poppinen teki viimeiseksi sille kyllä niin hienot loikat! Lopulta maneesista poistuivat yksi jäätynyt kuvaaja, hikinen poni sekä tyytyväinen ratsastaja, loistava trio siis, ellei kameramiehen kylmettymistä lasketa... :D Ensimmäinen allaolevista on siis se meidän hurja ennätyseste.

Olen iloinen siitä, että Poppinen on ns. säännöllisen hyppäämisen myötä rauhoittunut hurjasti, kun vertaa esimerkiksi viime kesään sekä syksyyn... Jos tietäisin mistä löydän erään kansion, laittaisin sieltä tänne muutamat videopätkät meidän viime lokakuun "rauhallisesta" estehyppelystä. :D Taidamme kyllä välttää sen, koska minulla ei ole hajuakaan siitä, mistä ne videot voisi löytää. Joka tapauksessa, tein tälläisen kehityskuvan esteiltä, josta kyllä huomaa, kuinka hevosen tekniikkakin on muuttunut. Kuten varmaan joku tuleekin huomauttamaan, ei toisessa kuvassa ole satulaa, mutta parempia en viime kesältä löytänyt. Kyllä siitä kuitenkin jotain näkee!

 Tähän on kuitenkin hyvä päättää tämä postaus, tapaamme todennäköisesti ensiviikon alkupuolella. :)

191# Prinsessa kiukkupylly

Kiukuttaa, ärsyttää, potuttaa enkä muuten varmana tottele!

Poppinen ei tällä hetkellä tiedä mitään ihanempaa kuin tallin uusi machomies. Töihin lähdettäessä yrittää herra tulla mukaan samalla portinavauksella, ja kun se päättää että Poppinen ei lähde pois hänen luotaan, alkaa neidin villitseminen ja pian molemmat juoksevat päätäpahkaa ylhäältä alatarhaan ja taas toisinpäin, kun Misty-mummeli yrittää pysyä nuorempiensa perässä. Kun hevonen lopulta on pyydystetty tarhasta, pistää Poppinen pystyyn sellaiset karkelot, että kunno ratsastus vähintäänkin vaikeutuu lievästi sanottuna mahdottomaksi. Niinpä olemmekin taas vain humputelleet ilman satulaa sekä tehty temppuja. Ylläoleva kuva ei kyllä liity laisinkaan temppujen tekemiseen, paitsi ehkä Poppisen mielestä! 

Eilen lähdimme Jessican sekä jo valmiiksi kiukkuisen ponin kanssa kohti peltoa, jolla ollaan käyty baanattelemassa lähiaikoina useaankin otteeseen. Otettiin ensalkuun tiellä muutamat laukkaspurtit ja ennen pellolla menoa otimme muutamia kuvia siten, etten ollut selässä. 

Löydätte varmaan itsekin kuvasta hyvin kyllästyneen näköisen neidin... Huom, vinkki: se en ole minä!

Pellolla Poppinen ei olisi tahtonut hankeen sitten millään, ja keskustelimme hetken siitä että kumpi meistä päättää (Poppinen totesi vissiin voittaneensa, sillä se kääntyi ja käveli vain tyynesti pois vaikka yritän pysäyttää ja kääntää...). Lopulta pääsimme hankeen asti, mutta Poppinen yritti vielä josko kiukuttelulla pääsisi pois. Se ei suostunut liikkumaan, kuin ainoastaan auratulla alueella ja kun yritin ratsastaa sitä eteenpäin, alkoi älytön venksuilu ja sitten tanssahdeltiin kahdella jalalla.

Saatiin muutamat laukkapätkät otettua, mutta Poppisesta oikein huokui kyllästyneisyys ja se yritti luistaa hommista vaikka millä keinoin. Lopuksi kyllästyin tähän ja laukkailtiin sitten auratulla pätkällä pari kertaa edestakas. Kun yritettiin vielä lopuksi mennä takaisin hankeen, päätti neiti liueta paikalta mahdollisimman nopeasti ja paras keino siihen oli hypätä tietenkin pystyyn ja tehdä u-käännös ja lähteä hillitöntä laukkaa toiseen päähän peltoa kuvaajan luo.

"Joo, mä en kyl tänne jää!" 

Ratsastus päättyi kuitenkin minun erävoittooni, sillä pääsimme hankeen asti ja laukkasimmekin vielä siellä. Takaisin tallillepäin tullessa tahdoin vielä mennä yhden ylämäen, mutta siitäkin tuli taas tappelu. Tallille päästyä olivat kumpikin aivan hiessä, ja kuvaaja taas jäässä, joka ei ollut ihmekään, kun ei joutunut tekemään hankijumppaa saatika sitten joutunut niska limassa taistella hevosen kanssa, jotta pääsisi edes kolme askelta hangessa eteenpäin.

Toivotaan että tämä kiima taas menisi pian ohi, alan olemaan jo pikkuhiljaa kyllästynyt tähän, sillä neidin mielialatkin vaihtelevat ääripäistä toiseen, kun ensin luimitaan ja seuraavassa hetkessä ollaan tunkemassa syliin... Tähän voisin vielä todeta, että tammat ovat tosiaan se juttu, tai sitten eivät! 

Mutta ei tällä kertaa muuta, lähiaikoina tulossa lisää postauksia, sillä tänään sain älyttömän kivoja kuvia taas! Siihen asti sitten heihei. :) 

Söpöli

190# Uusia kuvioita

Mistäs sitä nyt aloittaisi. Paljon on taas tapahtunut lyhyen ajan sisällä, niin hyviä kuin sitten ikäviäkin juttuja. Ensinnäkin Poppinen ja Jätkä asuvat nykyään eri paikoissa, joten Jätkään liittyviä postauksia saattaa tulla vieläkin harvemmin kuin ennen, mutta kunhan kuvia saa, niin ei sen pitäisi haitata. Poppinen asuu siis yhä samalla tallilla Misty-mummon ja erään suomenhevosen kanssa. Kävin tänään ensimmäistä kertaa Jätkän uudessa paikassa ja pystyn toteamaan että siellä on järjettömän hyvät maastot, ja tänään päästiinkiin seikkailemaan niissä hyvässä seurassa sekä lisäksi sain jonkun verran kuviakin.

Mistyn kanssa kävin yhtenä päivänä pitkällä maastolenkillä ja ilma oli mitä mahtavin! Poppisen kanssa ollaan tehty ihan normijuttuja, vaikkakin satulan kanssa sileällä työskentely on hieman jäänyt. Paljon ollaan menty ilman satulaa ja Poppinen on ollut vuoroin aivan kamala ratsastaa ja seuraavana päivänä taas ihan huippu. Kuvia ei löydy, koska olen viime aikoina ratsastanut vasta iltasella.

Tänään tosiaan pääsin ratsastelemaan Jätkää ja alkuun suuntasimmekin pellolle. Pelto oli kuitenkin aika huono vaihtoehto ratsasteluun, sillä siellä oli aivan älyttömän raskas hevosenkin kulkea, ja hanki jaksoi kantaa minutkin kun jouduin jalkautumaan kesken ratsastuksen. Mentiin siis pellolla ihan vain hetki, jonka jälkeen lähdettiin ensiksi läheiselle metsätielle ja sitten kävelytietä pitkin kohti hiekkamonttuja. 

Jätkä oli tuttuun tapaansa ihanan innokkaana menossa ja välillä meillä tulikin pieniä erimielisyyksiä vauhdista, kun herra olisi halunnut päästellä menemään, kun minä taas tahdoin hidastaa. Metsätiellä otettiin vähän reippaampaa ravia ja montuilla laukattiinkin, vaikka Jätkä olisi mieluusti ravannut sielläkin. Oli kyllä mukava reissu ja odotan innolla kun päästään tutustumaan näihin maastoihin paremmin! :) 

Poppisen kanssa tehtiin eilen taas pitkää päivää, kun tultiin meille kotipihaan kuljettamaan serkkuja selästä käsin sekä pulkassa. Poppisellakin vaikutti olevan oikein hauskaa, kun sai taukoillakin muutamaan otteeseen ja ympärillä oli paljon ihailevia ihmisiä, joista melkein jokainen kävi vähintäänkin kerran silittelemässä ja rapsuttamassa. Kotimatkalla kuljettiin hiekkakuoppien läpi ja ralliteltiin siellä vielä vähän ennen paluuta tallille. 

Nyt hiihtoloman aikana on taas mahdollisuus päästä maneesille ihan ihmisten aikoihin, ja aijon hyödyntää mahdollisuuden, kunhan saan jonkun lähtemään mukaan kuvaamaan. Loppuviikosta jos päästäisiin toteuttamaan edellisviikolla kaatuneet suunnitelmat hyppäämisestä... No, eipä mulla muuta sitten tällä kertaa! Palaillaan taas tällä viikolla. :) 

189# Hankirallia

Heippa! Tätä postausta voisi kai myös kutsua kuvapostaukseksi, sillä tämä sisältää taas paljon kuvia! Eve oli lauantaina mukanani tallilla ja lähdettiin pellolle rallittelemaan. Ilma oli hyvä ja Poppiselta löytyi juuri sopivasti virtaa ja se jaksoi hyvin tarpoa korkeassa lumihangessa. Loppua kohden sillä alkoi hieman keittämään yli ja tein perinteiset pelto-Reetat, eli tasapaino lähti ja liu'uin kyljelle, josta ainut vaihtoehto oli sitten pudottautuminen kinokseen.

Selässä oli yllätävän hankala istua, varsinkin Poppinen päätti lähteä kuskaamaan laukassa, sillä jo ravi tuotti hankaluuksia. Muutamaan otteeseen kävinkin kaulalla, josta olen tehnyt pienen kollaasin. :D Oli kyllä hauska reissu, vaikka Poppista vähän jännittivätkin hiihtäjät ja pientä pelleilyä oli havaittavissa. Kotimatkalla kadotettiin myös yksi meidän pinteleistä, joka onneksi löytyi tänään maastossa ollessamme!

Tässä siis pientä kollaasia meidän hurjasteluista. :D Huomioikaa että kuvassa on kolme kuvasarjaa ja kaksi yksittäistä kuvaa, eli koko aika ei mennyt pelleilyyn, vaikka siltä näyttääkin! On se hassu tamma. ♥  

Nyt hyvää sunnuntai-illan jatkoa kaikille, siellä se maanantai taas kolkuttelee oven takana...

188# Helmikuun ensimmäinen kuvapostaus

Mielikuvituksellinen otsikko, eikö? :D Kunnon kuvapostausta siis pitkästä aikaa, vaatineeko tämä edes selityksiä? Kuvat viime viikonlopulta, kun ensin juoksutettiin Poppinen, jonka jälkeen ratsastin kaulanarulla ja hypättiin muutama este (tolpat olivat lumen alla, siksi tuolit). Ihanaa viikonloppua teille! ♥