182# Petteri Punakuono taas mukana pelissä!

Varoitus, pitkä ja kuvatäyteläinen postaus!!

Sunnuntaina 14.12. pääsin taas pitkästä aikaa Jätkän selkään! Jätkähän on nyt joutunut pakkolomalle ja viime kertaa ennen olen käynyt ukon selässä n. 7-8 viikkoa sitten... Oli ihana fiilis taas päästä tuttuun selkään ja päätettiin Even kanssa ilmasta ja lumesta ilahtuneina lähteä pellolle (toki Evellähän ei olisi ollut tähän muutenkaan päätäntävaltaa...). Jätkä oli alkuun kuin aikapommi, ja se ei millään olisi malttanut odottaa apujani, vaan syöksähteli aina välillä omin luvin laukkaan. Muutaman kerran ehdinkin jo kirota valintaa peltobaanattelusta, sillä kun on käynyt pari kertaa ojassa, laukannut täysiä melkein ulos pellolta ja kompuroinut miljoonaan otteeseen täydessä vauhdissa, tassujen seotessa riekkumisen takia, alkaa kenttä kuulostamaan jo hieman houkuttelevammalta vaihtoehdolta!

Kuten kuvasta varmaan huomaa, Jätkää nöyryytettiin taas oikein olan takaa, kun päätin ensin laittaa glittersatulahuovan, sitten uudet bling bling-suitset ja vielä porohatun. Näin btw, vitsi että rakastan noita Jätkän uusia suitsia! Niin järjettömän ihanat... ♥ 

Alkuun räpsimme muutamat kuvat tiellä, ja sitten suuntasimme tosiaan pellolle. Matkan varrella ehdittiin myös vetämään muutama ylämäki, joiden takaisin-, eli alastulo ei sitten ollutkaan ruutitynnyrin kanssa niin rentouttava kokemus. Pellolla Jätkä ei milllään olisi tahtonut kuunnella kuskia, mutta jo muutaman päästä päähän vedetyn pätkän jälkeen, alkoi keskittymistä löytyä vähän enemmänkin.

Yritettiin myös vähän tuuppailla pellolla, mutta kuten arvatakin saattaa, siitä ei oikein tullut mitään. Lisäsksi oltiin estepenkillä liikenteessä, niin en mielelläni istunut harjoitusravissa. Kuvista ei oikein tullut mitään ilmeideni ja asentojeni takia, eikä Jätkäkään näyttänyt kovin edustavalta vetäessään päätään alas. Emme viihtyneet pellolla kovinkaan kauaa, joten lähdimme sitten takaisin tallille. Matka kotiin oli taas hurja, ja käynti oli Jätkän mielestä aivan yliarvostettua, sillä herra olisi taas tahtonut vain ravailla, mutta sen voi hyvillä mielin pistää energian piikkiin, kun sain kunnian ratsastaa ensimmäistä kertaa saikun jälkeen satulalla!

Kuskin ilme kertoo aikalailla kaiken :D "perhanan poro, kun ei voi totella"

"no anteeks, mä luulin et säki haluut mennä lujaa"

Ennen ratsastusta räpsittiin tarhassa muutamat yhteiskuvat hepoista sekä minusta, kun niitä niin vähän on! Molemmat ponunit olivat alkuun hyvin elämäänsä kyllästyneen näköisiä, mutta kyllä herkut ja erilaiset apukeinot saivat kummankin korvat höröön. Seuraavaksi päästiinkin seuraavaan ongelmakohtaan, eli siihen pieneen ruskeatukkaiseen apinaan näiden kahden hurjan heposen keskellä, eli minuun! Ärsytti hirveästi, kun osa hyvistä kuvista menivät täysin pilalle itseni takia, eikä näissäkään "julkaisukelpoisissa" ole paljoa minun osaltani kehuttavaa... 

Kuvailujen sekä Jätkän ratsastuksen jälkeen noudimme (Eve nouti minulle) uljaan ratsuni, eli toisin sanoen Poppisen. Mentiin ensiksi kävelemään halkotarhalle ja näytettiin Evelle meidän pystyynnousutaitoja, jonka jälkeen palattiin sitten kentälle. 

"voitaisko me nyt lopettaa jo" t. Poppinen

Itse Poppisen ratsastuksesta ei ole kunnon kuvia, mutta videoita senkin edestä. Poppisella oli hieman hauskaa taas vaihteeksi ja pomppukoikkaloikilta ei vältytty! Alkuun yritettiin vähän jotain tehdäkin, mutta koska Poppinen oli niin "leikkisällä" tuulella, annoin sen sitten vain riehua. Eihän se yleensä todellakaan saa noin vain alkaa pelleilemään, mutta kun ensimmäinen kunnon lumikin (n. 10 cm) oli tullut ja ilman satulaa menin, niin tällä kertaa se sai sitten luvan. Poppinen kyllä lopetti itse lopussa pomppimisen, sillä se taisi kyllästyä, kun kuski ei pelännytkään henkihievärissä seuraavaa putoamista ja yrittänyt hallita sen jokaista liikettä. :D

Koska kuvia ei siis ole, nappasin teille muutaman screenshotin videolta, ja pakko sanoa että Poppisen pomput tuntuu selkään isommilta, kuin ovatkaan! Mutta on tässä muutaman vuoden aikana sentään tasapaino parantunut, eikä alas tulla kirveelläkään tuosta kyydistä. ;) Nyt kuitenkin adios, nähdään seuraavassa postauksessa!

tässä meinattiin mokata, kiitos kuskin

181# Poppisen kuulumisia

Heipparallaa! Ajattelin tehdä poikkeuksen tämän postauksen suhteen ja kirjoitella ihan tämän hetkisiä kuulumisia, vaikka blogi painoittuukin (tai ainakin itse olen sen huomannut) enemmän kuvapostauksiin. Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämänkin postauksen, vaikka postaus ei tule sisältämään mitään huippulaadun kuvia, saatika kuvia lähes ollenkaan. Olen tosi huono aloittamaan tämänkaltaisia postauksia, joten leikitään, että olen selostanut tässä pitkän kaavan mukaan jotain ei-niin-tärkeää ja päästään nyt oikein kunnolla aloittamaan!

Puolentoistaviikon sisään Eve on ollut mukanani tallilla muutaman kerran, joten materiaalia olen saanut jonkin verran. Edellisen postauksen julkaisupäivänä (hitsi, miten virallista! :D)  käytiin ottamassa hieman joulukuvia, mutta koska taivaalta tuprutti kiitettävä määrä lunta, eivät kuvat arvatenkaan oikein onnistuneet. Näitä kuvia saatte nähdä jonkun verran tulevina viikkoina ja varmaan joulun jälkeenkin....

Keskiviikkona hyppäsin Poppisella taas. Onhan toki viime kerrasta kulunut jo pieni ikuisuus, mutta kun nykyään hyppäillään mielenvirkistykseksi noin kerran kuukaudessa, niin tuntuu aina että viime kerrasta olisi kovin vähän aikaa. :D Mutta tosiaan, Poppisella oli taas hieman liikaa vauhtia, eikä hyppäämisestä oikein tahtonut tulla mitään, kun neiti olisi vain painanut täysiä välittämättä yhtään missä vaiheessa piti hypätä. Esteet pysyivät aika pieninä ristikoina, mutta kerran nostettiin vähän korkeammaksi, ja testasin josko keskittymistä riittäisi hieman isompaan vähän enemmän. Poppisella en siis hyppää kovin korkeita ja meidän huimin este on ollut vissiin jotain 60-70 cm väliltä... :D Mutta pääasia että molemmilla on hauskaa!

Poppisella on iskenyt muutaman kuukauden sisään joku hirveä into esteitä kohtaan, sillä se ei meinaa oikein pysyä pöksyissään enää esteet nähdessään. Esteelle se laukkaa muuten ihan nätisti, mutta muutama metri ennen estettä hirveä baanaus ja saa kuskikin aina olla ihan kauhuissaan, että miten se oikein pysyy pystyssä sellaisessa vauhdissa. Vielä jokin aika sitten se ei ottanut mitään pidätteitäkään läpi esteelle mennessä, mutta viime kerralla huomasin jo että oli edistymistä sen asian suhteen jo tapahtunut. Alhaalla näkyvän kuvan ensimmäinen ja kolmas kuva ovat tosiaan viimeisimmältä kerralta ja kaksi muuta sitten jo muutaman kuukauden vanhoja.

Lisäksi ollaan nyt menty kerran/pari viikossa piuhoilla, eli siis tarkennettuna joustochamboneilla, ja Poppinen on toiminut kuin unelma! Eilen se tosin teki ilman satulaa piuhoilla mennessäni jotain hassuja pieniä loikkia, mutta muuten taas oli tosi kiva ratsastaa. Laukassa se jaksaa kerätä itseään tosi hienosti aina hetken aikaa, jonka jälkeen laukka taas lässähtää. Mutta pikkuhiljaa jos saisi vähän taas kuntoa ja lihaksia kasvatettua, niin kyllä siitä taas hyvä tulee! Tähän väliin pienet pahoittelut, postaus saattaa olla hyvinkin sekava (ainakin omaan silmään) sillä en oikein itse ole näin illalla enää parhaassa terässä. :D

Sitten tänään käytiin maastossa, kun pääsin tallille taas valoisaan aikaan. Oli ihana päästä taas vähän irroittelemaan, ja Poppinen oli aivan samaa mieltä. Se puksutti menemään koko lenkin korvat hörössä ja innostui heittämään muutamat ilopukitkin. Mentiin pääasiassa ylämäki-alamäkitreeniä, jonka lisäksi otettiin suoralla muutamat kunnon laukkapätkät. Tallille tultaessa hengailtiin sitten käytävällä jonkun aikaa yhdessä herkutellessa ja lopuksi vielä hieroin ja venyttelin ponsun läpikotaisin. Poppisen ilmeestä päätellen hieronta ja venyttely tuli tarpeeseen, sillä neiti roikotti vain päätään alhaalla alahuuli pitkällä ja silmät ummessa. Ihana nähdä, miten toinen nauttii!

Haha, ihanasti jäin jälkeen ja ilmekin oli sen mukainen, että oli pakko peittää! Mutta poni taas innoissaan menossa ♥

Mutta ei mulla muuta, huomenna mennään taas kentällä ja keskiviikkona sitten pitkästä aikaa valvovan silmän alle! Yritän lähipäivinä päästä postailemaan vielä tarkemmin eilisestä, sillä pääsin pitkästä aikaa taas Jätkän selkään! Mutta nyt hyvät yöt (tai aamut, riippuu missä välissä tätä luet)!

180# Kesän muistoja

Hei, rakkaat lukijat! Pimeinä pakkasiltoina on ihana käpertyä peiton sisään glögiä juoden ja katsella viime kesän kuvia ja videoita, mutta samalla niiden katselu vain aiheuttaa lisää ikävää sitä ihanaa lämpöä ja auringonpaistetta kohtaan. Voi kesä, minne menit? Yritin haalia kasaan muutamia otoksia kesältä, mutta epäonnistuin siinä "muutamassa", koska yksinkertaisesti haluaisin vain lisätä kaikki ihanat kesäkuvat, sillä niihin kaikkiin liittyy kertakaikkiaan vain niin mahtavia muistoja! Lopulta päädyin siihen lopputulokseen että otan kaikista kansioista ensimmäiset käsitellyt kuvat ja laitan ne tähän postaukseen, jotta vältyttäisiin kuvatulvalta.

Oi, niitä kesäiltoja, kuumia hellepäiviä, uittoreissuja ja ratsastuksia kahvilaan... Miksi kesän pitikin vilahtaa niin nopeasti ohi? No lohduttaudun ajatuksella että kun aika on nytkin hurahtanut niin nopeasti, niin ei enää kauaa kun on taas kesä! Ellei tietysti lasketa mukaan kuluvaa joulukuuta sekä tammi-, helmi-, maalis-, huhti- ja toukokuuta... 

Jade viime elokuussa

Vaikka viime keväänä yritinkin toistella itselleni, että tästä kesästä teen itselleni mieluisan ja parhaan kesäni, en kovin hyvin onnistunut siinä. Toki kesä oli aivan mahtava, mutta en vain tehnyt mitään muuta kuin ratsastanut. Sama onkin toistunut tässä syksyn/alkutalven aikana, kuten edellisessä postauksessa kerroinkin. Mutta onneksi parhaimmat ystäväni liittyvät kaikki tavalla tai toisella hevosteluun (joko sitä harrastaen tai selässä vain muutaman kerran käyneenä) joten tarpeen tullen saahan sitä raahattua jonkun mukaan heppahommiin. :)

Mietin tässä päivällä, että jos tekisin muutaman jouluerikoispostauksen, niin olisiko teillä ideoita, edes muutamaa? Itselläni pää lyö aivan tyhjää, ja olisi kiva kuulla, millaisista postauksista lukijakunta pitää, jotta voisin myös jatkossa toteutella silloin tällöin joitain erikoispostauksia!

Nyt lupaan että seuraava postaus tulee sisältämään enemmän tekstiä, sillä viime postaukset ovatkin olleet enemmän vain kuvapostauksia. Mutta ehkä tämä tästä! Nyt olkaa hyvä, päästän teidät kuvien pariin;

Voi kesä, minne katosit?