155# Riemukasta joulua...

toivottaen Reetta, Poppinen & Jätkä ♥

154# Hei, tonttu-ukot hyppikää...

...nyt on riemu raikkahin aika!

Paljon on taas tapahtunut viime päivityksestä, ja tiivistänkin tähän alkuun vähän viime ratsasteluista. Edellisviikon sunnuntaina kävin Jätkän kanssa maastossa, ja meno oli hetkittäin aika vauhdikasta. Hypättiin myös yhden ojan yli niin, että meinasin päästä taas testailemaan pellon pohjaa. Poppisella ratsastin kentällä koulua ja meni hyvin. Emmiä olen nyt kuluvalla viikolla hieman liikutellut, mutta kaikki suunnitelmat ovat kariutuneet siihen, että lähes missään ei voi ratsastaa koska kaikki paikat ovat ihan jäässä.

Viime sunnuntaiksi satoi juuri sopivasti hieman lunta, eivätkä sentään suunnitelmani joulukuvista kaatuneet. Toki maisema oli hieman tönkkö, kun lunta oli tuskin edes vuohisiin asti. Joka tapauksessa, iaamutallin sekä tallihommien jälkeen suuntasimme Even ja Poppisen kanssa läheiselle pellolle (joka on tällä hetkellä ainut paikka, jossa voi ratsastaa ilman liukasteluja...) kera kameran. Oltiin pukeuduttu punaiseen Poppisen kanssa ja lisätunnelmaa toi Poppisen hännän letin kiinnikkeenä oleva kulkusnauha. 

Pellolla heti alkuun Poppinen järjesti vähän äksöniä ja alkoi hyppimään sitten pystyyn. Taistelimme siitäkin jälleen hetken, jonka jälkeen Poppinen lopetti ja pääsimme jatkamaan matkaa. Seikkailtiin vähän kaikkialla pitkin peltoa ja metsikköä, ja kerran onnistuimme jopa lähes eksymään pellon viereiseen metsään. 

Jäätiin vielä hetkeksi metsästä selviytymisen jälkeen pyörimään samalla aukealle, jossa alkujaan olimme. Poppinen aloittikin jälleen kerran pystyynhyppimisen, ja tällä kertaa vielä hurjemmin kuin alussa. Yhdessä vaiheessa säikähdin ihan kunnolla että nyt me kierähdetään ympäri, mutta onni onnettomuudessa, ettei sitä tapahtunut. Joka kerta pienimmästäkin liikahduksestani Poppinen alkoi temppuilemaan. Joko se jäkitti paikoillaan eikä liikkunut eteenpäin, jonka seurauksena taitoin pusikosta raipan, josta se sitten alkoi hyppimään entistä hurjemmin ylös. 

Loppujen lopuksi tämä hurja leikki katkesi, ja Poppinen luovutti hetken taistelun jälkeen. Se oli riemuvoitto tosiaan, sillä koko loppuaikana se ei enää tehnyt samoja temppuja. 

Loppuun menimme vielä ympyrällä ravia ja laukkaa kumpaankin suuntaan. Poppinen alkoi toimimaan jopa kivasti, ja saatiin ravista  varsin kivojakin pätkiä! Laukassa menimme puolipitkin ohjin, ja Poppinen alkoi hetkittäin rentoutumaan. Hetken päästä se kuitenkin keksi alkaa tekemään omia tasajalkapomppujaan, jotka kuitenkin lähinnä vain naurattivat minua. Kun oltiin saatu vielä laukkaa kierroksen verran ilman mitään loikkia, lähdettiin käppäilemään tallille. Tässä pientä videota Poppisen pompuista. :D

Tallilla purettiin Poppinen ja heitettiin se tarhaan. Sitten pääsin selaamaan kuvia, joita katsellessa pääsi enemmän tai vähemmän nauramaan. Pistän tähän alapuolelle nyt muutamia suosikkejani kuvavalikoimasta, kertokaahan tekin omanne? 

    

153# Arvonta suoritettu

Heippa, arvonta on nyt sitten suoritettu ja tavallista postausta pitäisi näillä näkymin tulla vielä tämän viikon puolella. Sen verran nyt kerron että meillä alkaa Poppisen kanssa nyt kunnon ilman satulaa-/tasapainokuuri. Oma tasapaino onkin päässyt tässä näin koetukselle, josta saattekin sneak peekin nyt...

Nyt kuitenkin palatkaamme tonttuilusta takaisin arvonnan pariin, ja siitä suoraan sitten videoon, jonka katsomalla saatte selville voittajan. 

Onnittelut tosiaan voittajalle, muistathan vastailla sähköpostiin muutaman päivän kuluessa? Sitten siirtykäämme palkintoihin... Eli muodostin kaksi settiä, joista voittaja valitkoon itselleen mieluisan. Toisen setin kohtalosta en vielä tiedä, mutta katsotaan nyt. Ao. sukat ovat sitten kokoa 39-41, joka nyt kyllä jälkeenpäin vähän harmittaa, jos vaikka joku pienijalkaisempi olisi/on voittanut.

setti 1 - Horze pipo- ja sukkasetti

setti 2 - full-koon liila riimusetti

152# ARVONTA - joulukalenterin neljäs luukku

Moikka, päätin nyt järjestää blogin ensimmäisen arvonnan ikinä, joka ilmestyikin jo luukkuun neljä. Eilen en ehtinyt kuitenkaan tulla blogin puolta päivittelemään, joten jos ette ole vielä käyneet katsomassa tulleita luukkuja, niin tehkää se nyt klikkaamalla ao. kuvaa. Huomenna ei ilmesty luukkua, sillä en pääse tietokoneelle, mutta seiskaluukun yhteydessä ilmestyy sitten myös kuudes! Kuvan alapuolelta löytyvistä säännöistä joustan kyllä sen verran, että osallistua voi myös tämän postauksen kommenteissa. Palkintoja hankin nyt ensalkuun kaksi, toinen on hevosiin liittyvä ja toinen ratsastukseen, joka takaa siis sen, että kaikilla on mahdollisuus osallistua, oli sitten hevosenomistaja taikka ratsastuskouluntuntilainen.

"Koska koko tämän keskiviikkoisen päivän on pukannut kiirettä, päätin käyttää suunnitelma b:n tässä välissä! Kyseessä on siis blogin ensimmäinen arvonta ikinä, mutta vain rekisteröityneille lukijoille, eli kipikapi rekisteröitymään jos kiinnostaa! Arvonnan palkinto on yllätys, mutta lupaan paljastaa sen samassa luukussa kuin julkaisen tulokset. Tässä nyt kuitenkin hieman "sääntöjä". 

- Arvan saadaksesi sinun täytyy olla blogini lukija, sekä kirjoittaa sähköpostisi postauksen numero #151 kommenttikenttään. linkki postaukseen.

- Kaksi arpaa saadaksesi sinun pitää tehdä ylempänä mainitut asiat, ja kertoa, mikä blogissani kiinnostaa.

- Kolme arpaa saadaksesi tee kahteen arpaan tarvittavat jutut ja kerro ideasi tulevien luukkujen varalle!

- Ethän liity lukijaksi vain arvonnan ajaksi? 

- Osallistumisaikaa on 15.12. klo 20 asti!

- Tulokset julkistan 16.12. ja yritän saada palkinnon postiin mahd. pian.

- Arvonta suoritetaan nimi paperille ja paperi hattuun-tekniikalla, ja kuvaan toimituksen videolle. 

Jokaiselle tasapuolista arpaonnea!"

kopioitu suoraan joulukalenterista!

151# Joulukuun toinen

Heipparallaa, alkuun taas samat sanat kuin eilen; eli päivän luukkuun löytyy linkki postauksen lopusta!

Tänään ei tule sen kummempaa heppailupostausta, sillä kuviakin on vain niukanlaisesti. Liikuttelin Poppisen juoksuttamalla irtona sekä tehtiin maastakäsinhommia. Harjoiteltiin kumartamista yhden jalan varassa, joka pienten harjoittelujen jälkeen onnistuikin ihan hyvin! Tehtiin myös tavallisia kumarrus-harjoituksia ja jalannostoja. Eve oli mukana kuvaamassa, ja ensimmäisenä oleva suunnitelma reippaasta maastoretkestä menikin erinäisten syiden takia mönkään. Muutama hali Poppiselta, niin kaikki näytti taas valoisalta!

harjoittelua

Mutta nyt sitten päivän luukkuun! Uudistin tuon linkkikuvan, koska en tykännyt edellisestä lainkaan, mutta ei tämäkään nyt ihan ole sitä mitä hain... Uudistuksia siis tulossa vielä! Kommentoikaa luukkua tähän postaukseen, jos mieli tekee! :) 

150# Tallin tehtäväkilpailut 30.11. & ensimmäinen luukku

Heippa, näin ensalkuun sanon, että linkki ensimmäiseen luukkuun löytyy tämän postauksen lopusta!! Kannattaa siis käydä kurkkaamassa se, vaikka ei koko postausta haluaisikaan lukea. :)

Okei, eli meillä oli siis lauantaina tallin pikkujoulujen yhteydessä tehtäväkilpailut ja osanottajia oli viisi. Hevoset ja lähtönumerot arvottiin, ja koska Jätkä on saanut haavan jalkaansa, ei sitä voitu ottaa mukaan. Vaihtoehtoina oli siis Emmi ja Poppinen, joista arpani osui Emmiin. Starttasin numerolta viisi, tai itseasiassa numerolta neljä, yhden kilpailijan jäädessä pois.

Mä oon jo valmiiksi joulutunnelmissa, kun näytän ihan Petteri-Punakuonolta...

Rata oli siis ns. kahdessa osassa, toinen oli kentällä ja toinen halkolaanilla. Kentällä oli kahdeksan tehtävää, kuten esim. kuja tomaattia kantaen, pujottelu, ympyrä, este, pysähdys, peruutus ja puomeja. Halkolaanilla oli sitten neljä "rastia" joissa jokaisessa piti tulla alas selästä, lukea lapussa oleva tehtävä ja suorittaa se.

Alkuun olin omaan vuorooni asti vuorotellen kentällä ja halkolaanilla katsomassa, että tehtävät suoritettiin oikein, jonka jälkeen hyppäsinkin Emmin selkään. Kiersin nopeasti kenttää ja sitten asetuimme lähtölinjalle, josta sain lusikan ja tomaatin. Kello lähti sitten käyntiin ja ratsastin käynnissä kujan läpi laatikolle, jonne lusikka ja tomaatti piti tiputtaa. Sitten teimme ympyrän estetolpan ympäri ja siirryimme pujottelemaan. Tolppia oli jonossa siis viisi kappaletta ja ne piti pujotella ensin portille päin ja sitten vielä takaisin. Sen jälkeen tuli uusi voltti tolpan ympäri josta sitten pitkää sivua pitkin esteelle. Emmi oli alusta alkaen energisen tuntuinen, ja lievästi sanottuna menohaluinen.

Pikkusta ilmavaraa! Kuski kauhuissaan selässä. :D

Emmi hyppäsi pienellä ilmavaralla esteen, jonka jälkeen se ei meinanut suostua hidastamaan! Sain sen kuitenkin jotenkuten pysähtymään oikeaan kohtaan, jonka jälkeen tulikin ehkä haastavin osuus, nimittäin peruuttaminen "taskuun". Emmi ei oikein tahtonut peruuttaa, josta itse meinasin hermostua. Peruuttaminen kuitenkin sujui, kun itse rauhoituin ja keskityin kunnolla. Peruutuksen jälkeen mentiin puomit, josta lähdettiin halkolaanille. Emmi paineli menemään reipasta ravia, ja meinasi siitä töksäyttää pysähdyksen, kun tajusi että meidän pitää mennä valjastuskatoksen sisään rastin luo. Siellä ensimmäisellä rastilla piti nostaa jalustimet kaulalle, ja sillä tavalla ratsastaa kakkosrastille. 

Kakkosella piti nousta hevosen selkään oikealta puolelta, joka sujui ihan hyvin, pienten töppäyksien jälkeen! Sitten kolmoselle, jossa piti arvioida purkissa olevien karkkien määrä. Itse rustasin paperiin 72, joka olikin toisiksi lähimpänä! Sitten neloselle, jolla piti ottaa satula pois ja kiivetä selkään mistä tahansa, mutta ilman ihmisen apua. Yritin valjastuskatoksen sisältä, mutta Emmi yritti rynnistää ulos, joten kiipesin laatikon(?) päältä selkään. 

Sitten piti ratsastaa maaliin ilman satulaa, eli siis takaisin kentälle. Meillä tuli vaikeuksia päästä kentälle, sillä Emmi yritti puskea talliin ja teki jotain omia loikkiaan. Lopulta kuitenkin päästiin maaliin, helpotuksesta huokaisten!

Kisan jälkeen kuultiin tulokset, ja tulin kolmanneksi! Palkinnoksi sain sinisen ruusukkeen ja villaratsastussukat, joihin ihastuin heti! Puoli neljä lähdimme sitten seuraavalle aktiviteetille, eli keilahallille. Keilasimme kaksi tuntia, ja vähän ennen lopettamista onnistuin katkaisemaan peukalon kynteni ikävästi, ja siitä tuli verta ja nyt se on kipeä ja kosketusarka. 

Keilaamisen jälkeen tultiin takaisin ja syötiin. Illan mittaan laulettiin myös SingStaria ja saunottiin. Tänään heräsin viemään hevosia ulos, jonka jälkeen tulin takaisin nukkumaan. Muutaman tunnin päästä syötiin aamupalaa ja mentiin talliin. 

Tallihommien jälkeen ratsastin Poppisen ja ratsastus meni ihan hyvin. Poppinen oli kyllä jäykkä kaulastaan, eikä jumppailujenkaan jälkeen tahtonut oikein taipua. Loppuun meni kuitenkin ihan hyvin!

Ja nyt, vihdoin ja viimein on aika päästää teidät tutkiskelemaan tämän vuoden joulukalenterin ensimmäistä luukkua! Luukku ilmestyi vasta näin myöhään, koska päivä on ollut täynnä tekemistä, enkä ole paljoa koneella istustekellutkaan. Kommentoikaa joka tapauksessa tänne mielipiteitänne joulukalenterin ensimmäisestä luukusta ja saahan niitä luukkuideoita vielä heitellä. :)

KLIKATKAA KUVAA, NIIN PÄÄSETTE LUUKKUUN!

149# Loistofiilis + videopostaus

Tervehdys kaikki maanasukit, laskeuduin juuri pilvistä leijumasta hyvin menneen tunnin takia. Olimme keskiviikkona siis jälleen tunnilla, ja tunti meni paljon paremmin kuin edelliset. Tunnin aikana huomasin, kuinka paljon oma keskittymiseni ja asenteeni vaikuttaa hommaan, ja näin viime kertoja ajatellen oikein harmittaa, kuinka sitä on keskittynyt ihan vääriin juttuihin ja asenne on ollut aivan väärä. Onneksi nyt on taas saatu siitä oikeasta asenteesta kiinni ihanan tallinomistajan ansiosta! Tehtiin tunnilla raviväistöjä sekä asetettiin ympyrällä kumpaankin suuntaan. Poppinen oli tosi hyvän tuntuinen, ja innolla odotan seuraavaa tuntia!

Eilen, eli sunnuntaina ratsastin taas Poppisen, ja kiitos Eino-myrskyn Poppinen oli hieman säpäkkänä. Alkuun se oli oudon hyvä, sillä se liikkui paljolti omalla moottorillaan ja kulki hyvässä, tasaisessa muodossa (peräänannossa, jos joku nyt innostuu kommentoimaan, että ei se muoto, vaan peräänanto!!). Tehtiin samoja juttuja kuin tunnilla ja Poppinen alkoi pelleilemään taas ratsastuksen keskivaiheilla, mutta loppuun se toimi taas ihan kivasti. Tehtiin paaljon siirtymisiä sekä laukannostoja, ja ratsastuksesta jäikin hyvä fiilis!

Tänään mukaani tallille tuli Eveliina, eli tutummin Eve. Hoidettiin poni kuntoon ja lähdettiin tietä pitkin kävelemään kohti vermopeltoa. Mentiin tiellä ensin edestakas, ja otin tiellä myös muutaman ravi- sekä laukkapätkän. Pellolla menin ravilla päästä päähän, jonka jälkeen laukkasin hieman. Kauaa emme olleet pellolla, sillä pimeä tuli jo uhkaavan nopeasti. Pienen maastolenkin jälkeen jäimme vielä kentälle, jonne tallinomistaja tuli myös neuvomaan ja opastamaan. Tehtiin jälleen samoja juttuja kuin tunnilla, ja Poppinen oli ihan hyvä, vaikkakin eteenpäinpyrkimykseltään aivan vastakohta eiliselle! Kuitenkin hieno heppa!

Tässä vielä pieni videopostauksentapainen video, johon kokosin muutaman random-pätkän. En todellakaan tiedä, pitäisikö itkeä vaiko nauraa, kun katson tuota riimunlaittopätkää... Myötähäpeä itselle on paras häpeä!

Pistäkää HD!!

148# Keskiviikkoinen tunti & testikausi kovimmillaan

Kuten otsikosta arvata saattaa, ei Poppisen temppuilut päättyneet viime kertaan. Kyse ei kuitenkaan ole kipeydestä, taikka epäsopivista varusteista, vaan yksinomaan taas siitä, että neiti taas vähän testailee minua. Kellekään muulle Poppinen ei temppuile, vaan ja ainoastaan minulle. Tämä ei ole siis suinkaan ensimmäinen kerta, mutta viime testikauden lipuessa ohi, ehdin jo toivoa, että tämä testikausi oli nyt sitten tässä, koko komeudessaan. Jep, vähän hätäisesti tehty toive, sillä testikausi numero kaksi on täällä, ja voisin sanoa, että meno yltyy hetkittäin vieläkin villimmäksi kuin ensimmäisen kauden aikana.

Keskiviikkona olimme siis taas tunnilla, josta en muista edes paljoa. Teimme kuitenkin hieman avoja ja muita perusjuttuja, ja oli Poppinen loppuun ainakin hitusen verran parempi kuin edellisellä tunnilla! Tunnilta ei tullut kuvia, saatika edes videoita, koska vaikka kentän valot todellisuudessa valaisevat todella hyvin, ei videoruudusta tahdo näkyä muutakuin mustaa sekä meidän iki-ihana pinkki huopamme.

Perjantaina ratsastin Poppisen jälleen ja alkutunnista kaikki sujuikin taas hyvin. Sitten Poppinen alkoi taas temppuilemaan ja pomppimaan pystyyn. Aikamme tapeltiin siinä, jonka jälkeen kaikki oli taas ok, mutta sitten se taas alkoi. Niinpä juoksutin Poppista sitten hetken, jotta suurinosa virroista purkautuisi. Sitten kiipesin taas selkään, ja jälleen saimme kaiken kunnialla suoritettua ensalkuun. Tehtiin askeleenpidennyksiä keskihalkaisijalla sekä pitkillä sivuilla ja jopa muutama laukanvaihto.

Kunnes taas pysähdyksestä ja peruutuksesta Poppinen otti kimmokeen, ja siihen tyssäsi taas meidän treenailut. Sain apua myös tallille juuri tulleelta Jätkän omistajalta, mutta koska raippaa antaessa takapää lähti hurjaan nousuun, sekä pidättämällä etupää keveni entisestään, ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin antaa pohkeita aina, kun onglemakohtia ilmeni. Mutta, pohkeidenantaminen oli kuitenkin hivenen hankalaa, kun yritti ensisijaisesti tasapainoitella selässä, kun Poppinen kokeilikin kaikenmaailman pystyynnousupiruetit ynnämuut.

Poppinen oli oikein hurjana, jos niin voisi edes vähäteltynä sanoa, ja loppujen lopuksi sain tahtoni lävitse, kun oikein kunnolla suutuin ja kerroin Poppiselle, ettei tästä tilanteesta päästäisi, ennenkuin homma jälleen pelittäisi, eikä siihen pystyynhypyt auttaisi, vaikka vähän olikin jännittävää, kun kerran kumpikin jalustin pääsi karkaamaan kuten samoin ote harjasta, Poppisen noustessa pystyyn. Loppuun homma kuitenkin sujui, vaikka ratsastuksesta jäikin vähän ristiriitaiset fiilikset...

Lauantaina lähdettiin Jätkän omistajan kanssa maastoon ja kierreltiin siellä sun täällä, ja poikettiin jopa meidän pellollammekin. Pelto oli kyllä inohttavan märkä ja liukas, joten kumpikaan meistä ei uskaltanut kovinkaan lujaa mennä, emmekä olleet pellolla edes kovin kauaa. Olimme maastossa arviolta puolitoistatuntia, sillä jouduimme tekemään hieman reittimuutoksia matkan varrelle sattuneiden hirvimiesten takia. Sitten suunnattiin montuille, missä kierreltiinkin jonkin aikaa.

Käytiin vähän kahlailemassa ja samoja ongelmia ilmeni Poppisen kanssa kuin edellisenä päivänä kentälläkin. Sain muutamia hyviä vinkkejä tulevan varalle, ja pääsimmekin hirviövesilammikoiden läpi, ilman kyttäämistä, tai sen suurempia kung-fu-loikkia. Tallilla hoidettiin hevoset pois ja itse jouduinkin lähtemään aika pian sen jälkeen.

147# Ponin pelleilyjä

Heipparallaa taas, ja pahoittelen hiljaisuutta blogissa. Pitäisi nyt ihan tosissaan ottaa itseäni niskasta kiinni, ja postailla useammin! Paljon on taas tapahtunut, mutta en suinkaan kerro kaikkea, vaan yritän tiivistää otsikkoon liittyvät jutut tähän yhteen postaukseen. Poppinen on siis tosiaan keksinyt uuden harrastuksen joka on nimeltään jos-et-tee-niinkuin-mä-tahdon-niin-sitten-en-tee-mitään, joka siis tarkemmin sanottuna tarkoittaa sitä, että jos neitiä ei kiinnosta, niin sittenhän jumitetaan joko paikoillaan, tai etupää alkaa äkkinäisesti kevenemään!

Jos oikein muistan, niin kaksi viikkoa sitten kävimme Petran kanssa maastossa. Varustauduttiin matkaan monin heijastimin ja ei onneksi törmätty hirvimiehiin. Mentiin montuille ihan vain hölköttelemään, mutta Poppinen oli asiasta hieman erimieltä. Se oli aivan täynnä energiaa, ja oli muutamaan otteeseen lähdössä lapasesta. Ja jos niin ei päässyt käymään, se keksi kyllä keinon osoittaa mieltään. Mentiin alkuun yhden vesilammikon luo, josta Poppinen pisti kunnon shown pystyyn. "Enpäs muuten varmana mene tosta läpi!"

LINKKI VIDEOON

Päästiin kuitenkin loppujen lopuksi yli, vaikka Poppinen yrittikin ehdottaa sen kiertämistä. Kyseisellä maastolenkillä löydettiin myös muutama muukin iso lätäkkö, joita menimme ns. ratana, ja Poppinen innostui silloinkin vähän koikkelehtimaan. Ainoa vaan, että tällä kertaa se ei ollut etupää joka keveni, vaan takapää. Muutaman kerran Poppinen pukitti, mutta lopetti sen kuitenkin heti, kun tajusi, että vaikka se kuinka olisi protestoinut, ei se päässyt pois. 

Menimme vielä hetken kentän asiaa ajaneella hiekkapläntillä, jota laukatessa Poppinen taas alkoi kiukuttelemaan, kun Emmi karkasikin vähän kauemmaksi. Poppisella oli tosiaan reilusti virtaa lenkillä, mutta tallille mentäessä se olikin jo ihan rauhallinen, mutta hikinen kylläkin!

Viime viikon keskiviikkona olimme Poppisen kanssa taas pitkästä aikaa tunnilla. Mikään ei omalta osaltani tahtonut onnistua, mutta ei siitä kai syyttääkään voi, kun molemmilla on ollut kunnon treeneistä lomaa. Tehtiin tunnilla ihan vain siirtymisiä sekä muuta tavallista, ja alkuun Poppinen tuntui olevan aikalailla kiinni kuolaimessa. Nämäkin kuvat ovat otettu videolta, kuten ylläoleva, joka on vielä sitä mahtavuudestaan tunnettua puhelinlaatua!

Takajalat jäi talliin!

 Lauantaina ratsastin taas Poppisen, ja kerkesin jo pohtimaan, että kuka on käynyt vaihtamassa keskiviikkoisen Poppisen, johonkin paljon kivempaan heppaliin. Poppinen oli tosiaan siis ihan kuin eri hevonen. Se oli todella hyvän tuntuinen, ja korjailin itse pääasiassa niitä onglemakohtia, mitä keskiviikkoisella tunnilla havaittiin.

Jos sanon, että Poppinen oli alkuun todella kiva, niin uskotteko, jos sanon että se oli loppuun kivaa kertaa tuhat. Olin ihan seitsemännessä taivaassa ratsastuksen ajan, mutta koska pimeys vaati veronsa, ei ole paljoakaan materiaalia tältäkään kerralta. Alla nyt kuitenkin lyhyt video, jonka ensimmäinen pätkä on keskiviikkoiselta tunnilta. Videot ovat aikalailla alusta, joten parhaat pätkät jäävät näkemättä!

LINKKI VIDEOON
Sunnuntaina Poppisella oli vapari, ja maanantaina minä menin. Olin jo valmiiksi ärtynyt, ja hommaa hankaloitti vielä se, että Poppinen ei tahtonut antaa laittaa riimua päähän. Kun lopulta sain sen laitettua, lähdin taluttamaan Poppista talliin. Jätkä päättikin sitten samalla lähteä rymistelemään täyttä vauhtia meidän ohi, jolloin Poppinen meinasi lähteä mukaan. 
Tallissa hoidin Poppisen pikaisesti kuntoon ja siirryimme kentälle. Tein alkuun kauan aikaa pelkkää käyntityöskentelyä, ja kun se sujui, siirryimme raviin. Ravailtiin jonkun verran ja laukattiin myös muutama kierros, kunnes päätin, että tehdäänkin väistöjä. Poppinen tekee ne yleensä ihan hienosti, mutta maanantaina se yllätti oikein todenteolla. Ensin se meinasi jatkaa kävelemistä vain suoraan ja sen jälkeen alkoikin kulkemaan aivan vinottain. Kaiken huippu oli kuitenkin se, kun neiti päätti aloittaa keulimisen. 
Alkuun se teki pieniä varoituksia, mutta kun yritin väistättää sitä lisää, se keulaisi oikein kunnolla ja hyppäsi siitä eteenpäin häntä pyörien ikään kuin propellina. Tätä jatkui ties kuinka kauan, eikä väistämisestä ollut puhettakaan. Yritin ja yritin yhä tiukemmin saada sitä väistämään, mutta ei, Poppinen oli päättänyt, että hän ei väistä, hän hyppii pystyy ja pukittelee, mutta ei väistä. Otin ravia ja laukkaa muutaman kierroksen ja yritin taas. Ei onnistu. Siinä vaiheessa hyppäsin alas selästä, ja tutkin jalat, suun sekä selän. Ei mistään arkonut tai aristellut, joten pistin sen vain pöllöilyvirran piikkiin. Tätä pystyynhyppimistä jatkoimme niin kauan, kunnes Poppinen väsyi, ja suostui tekemään "puhtaat" väistöt kumpaiseenkin suuntaan. 

Talven "rauhallista" riimumaastoilua

Nyt tänään Poppisella oli jälleen vapaa, ja huomenna suuntaamme taas valvovan silmän alle. Pitäkäähän peukkuja! 

146# HIHS torstai

Nyt vihdoin kun sain taas aikaiseksi kirjoittaa, päätin toteuttaa postauksen Helsinki International ub Horse Showsta, jossa vierailin syyslomaviikon torstaina. Ensimmäisenä ohjelmavuorossa oli Amateur Tour finaalit, joita seurasin osaksi katsomosta ja osaksi käytävien televisioista. Alkuun siis kierreltiin ja kaarreltiin ihan kiitettävästi, ja samalla loin yleissilmäyksen expon tarjontaan. Pakko myöntää, että olin aika pettynyt, koska mitään "OSTA MINUT"-shokkitarjouksia ei oikein ollut.

Mukaan tarttui kuitenkin punaiset pintelit, ihan vain Emmiä ajatellen. Sitten siirryimme taas katsomoon ja ihailimme hetken, kun Amateur Tour-kisailijat kamppailivat sijoituksista.

kiitosta vaan blogger näidenkin kuvien laadusta!

Luokkien välissä taas kierrettiin expoa ympäri varmaan sadannetta kertaa, ja haettiin Hesburgerista ruokaa. Kuvaamisesta teki vaikeaa areenan valostukset, sekä myös jättimäiset esteiden johteet, jotka olivat aina toisen esteen edessä. Kuvattavuutta ei helpottanu myöskään ensimmäisen rivin innokkaita valokuvaajia hillitsevä ruma, sininen aita. Päinvastoin, se oli koko ajan edessä, tai muuten vain häiritsi. 

Kiinnostavin luokista oli mielestäni ponien oma skaba, mutta vähän kyllä jäi harmittamaan, etteivät ponit, jotka yleensä ovat niin surullisen kuuluisia ranttaliksi heittämisestä, eivät tehneet mitään hölmöä. Laukkasivat, hyppäsivät, laukkasivat ja hyppäsivät. Piru vieköön, koulutatte liian hyvin niitä poneja, kun ei jää kuvaajille mitään kivaa kuvattavaa!

Mukaan tarttui myös toiset pintelit, jotka ovat väriltään suloisen keltaiset, ruskea pipo sekä kasa salaisia juttuja, joista kelläkään ei ole vielä aavistusta! Viimeiseksi nähty Black Horse Nuoret Hevoset-luokka oli ehkä vähiten mieleeni, sillä kyllästyin hyvin nopeasti sen katsomiseen, pitkien selittelyiden ja testiratsastuksien takia. Toki, olihan se alkuun ihan mielenkiintoista, mutta pidän enemmänkin vauhdikkaista sekä joidenkin mielestä tylsemmistä esteluokista, korkeudella ei nyt niinkään ole edes väliä.

Hartwallilta en ostanut paljoakaan mitään syötäväksi kelpaavaa, vain yhden limun sekä Hesburgerista aterian. Hampaat irvessä nekin kyllä maksoin, ja harmitti jälkeenpäin, sillä jos olisin saapunut paikalle aikaisemmalla junalla, olisin ehtinyt käymään Pasilan juna-aseman kaupassa, ja olisin täyttänyt laukkuni eritoten juotavista.

Lähdin paikanpäältä viisitoista minuuttia ennen alkavaa kouluratsastusnäytöstä, jota olisin kyllä mielelläni jäänyt seuraamaan. Päivän mittaan ehdin kuitenkin bongailla monen monta tuttua ja hiukka kuuluisampaa bloggaajaa, joita kahta uskalsin jopa moikata. Toinen näistä onnekkaista (no onnekkaista ja onnekkaista.. En voisi kutsua onnekkaaksi, kun vaaleanpunaisiin pukeutunut pikkutyttö huikkaa ohi kulkiessaan "Moi!", ja jatkaa matkaa...)  oli Sofia ja toinen Ella, jonka tunnen/tiedän jo entuudestaan, muutenkin kuin blogin parista.

Myös minut tunnistettiin väkijoukosta, ja minua moikattiin. Kappas, ei tämä pelkkä tavallinen lämppäriblogi olekkaan niin huomaamaton. Kiitos kuitenkin teille jotka moikkasitte! ♥ 

//ps. blogger tosiaan on ihan kummallisella päällä, ja pilaa kaikkien kuvien laadun, ja säätää kirkkautta sekä kontrasteja, joten postauksen kuvasaldo ei ole parhaimmasta päästä, mutta parhaat yksilöt kokivat täydellisen muutoksen, joten päätin, etten julkaise niitä.

145# Vauhdikkaita tammoja

Kuten viime postauksessa lupasin, kerron nyt perjantaisesta Emmin ratsastuksesta, sekä lauantaista, jolloin liikutin molemmat tammat.

Perjantaina menin tallille muistaakseni kolmen aikoihin, ja hetken lämmiteltyäni satulahuoneessa, menin hakemaan Emmin tarhasta. Hoidin Emmin ihan rauhassa kuntoon ja kieritin sen jalkoihin uudet punaiset pintelit, sekä vaihdoin satulahuovan punaiseen. Vedin vielä kypärän päähäni ja suitsittuani Emmin, suuntasimme kentälle. Kuvaajanpuutteen takia joudutte tyytymään lyhyeen ratsastusvideoon, sekä kahteen laaduttomaan kuvakaappaukseen. Videota joku oli vähän aikaa sitten toivonut, joten nyt sitten saatte sitä!

Emmi oli alkuun vauhdikas, ja teki vaikka minkälaista pomppua ja loikkaa, mutta hetken keskustelun jälkeen se suostui rauhoittumaan ja kulkemaan astetta paremmin. Jossain vaiheessa tallinomistaja tuli antamaan neuvoja kentälle, jonka avulla Emmi kulki hetkittäin tosi kivasti. Oikeaan kierrokseen koko pakka levähti käsiin, eikä Emmi suostunut enää taipumaan, taikka kulkemaan rauhassa.

Nostettiin laukkaa sitten, taka-ajatuksena se, että Emmi saisi purettua hieman virtojaan. Emmillä on oikea kierros hankalempi laukata, ja se nostaa yleensä siinä alkuun väärän, mutta nyt Emmi yllätti nostamalla oikean laukan heti ensimmäisenä. Oikeaan kierrokseen tuli jos jonkinlaista loikkaa, joten vaihdoimme puhtaasti menneen pätkän jälkeen suuntaa.

Vasempaan kierrokseen laukka sujuikin paremmin, ja rupesin taas työstämään ravia. Kun tallinomistaja oli lähtenyt, Emmi aloitti possuilemisen uudestaan, eikä suostunut laukkaa nostamaan oikeaan kierrokseen, eikä kulkemaan rauhassa. Pidättäessäni sitä, se rupesi pomppimaan pystyyn, ja kerran onnistui tekemään sen niin äkkinäisesti, että löin naamani Emmin niskaan, ja nenästäni rupesi tulemaan verta. Loppuun Emmi alkoi taas toimimaan kivasti, ja tuntui selkään taas tosi hyvältä. Laukka on tosiaan Emmille vielä vaikeaa, mutta parempaan päin on menossa!


Lauantaina sitten ratsastin ensimmäisenä Poppisen. Koska yöllä oli tullut jonkun verran lunta, ei kenttä ollut enää niin hyvässä kunnossa kuin edellisenä päivänä. En saanut Poppiseen lainkaan kunnollista otetta, sillä neiti olisi vaan tahtonut mennä kovaa. Tehtiin ihan vain perusjuttuja, enkä ratsastanut kuin neljäkymmentäminuuttia. Laukassa Poppinen olisi halunnut painattaa täysiä ympäri kenttää, ja hidastamiseen tarvittiin kunnon pidätteet. Harmitti kyllä kentän kunto, sillä vain toisella pitkällä sivulla uskalsin antaa Poppisen laukata kunnolla eteen, sillä vaati jo uskallusta ravata portin kulmauksessa, sillä se tuntui niin kovin liukkaalta. 

Yhteenvetona siis se, että Poppinen oli ihan ok ratsastaessa, vaikkakin hieman energinen. Hoidettuani Poppisen pois, hain Emmin. Koska oli viileämpi kuin edellisenä päivänä, en ottanut kameraa kentän laidalle, joka tarkoittaa siis sitä, ettei kuvia/videoita tällä kertaa! 
Emmi oli kuitenkin ihan kiva, vaikkakin se jatkoi tota pystyynhyppimistä taas. Alkuun Emmi oli taas niin menossa, ja jos pidätti vähänkin liikaa, niin se nousi pienesti pystyyn, jonka jälkeen yritti salakavalasti siirtyä raviin. Pidätin sitä sitten aina uudestaan, ja loppujen lopuksi Emmi sitten luovutti ja jätti pelleilyt sikseen. Ravissa taisteltiin ensin vauhdin kovuudesta, jonka jälkeen sitten taipumisesta. Nostettiin laukkaa toisella pitkällä sivulla kumpaankin suuntaan muutaman kerran, jonka jälkeen mentiin loppu-ravit sekä käynnit. Hoidin Emmin pois ja join lämmintä mehua, jonka jälkeen meninkin odottamaan kyytiäni. 
Huomenna tai ylihuomenna tulossa HIHS-postausta!! :) 

144# Legenda areenalla ja juoksutusta

Tämän viikon tiistaina olin katsomassa Monty Robertsia Hartwall Areenalla. Ukko on siis jo 78-vuotias, mutta silti aivan upeaa ja ennenkaikkea väkivallatonta hevosenkäsittelyä! Ensimmäisenä pyöröaitaukseen tepasteli hevonen, jota ei koskaan oltu satuloitu, taikka ratsastettu. Kului puolituntia, ja tällä kyseisellä hevosella oli ratsastaja selässään. Toinen potilas pelkäsi klippereitä, eikä ollut koskaan antanut klipata päätään, tai ainakin näin ymmärsin. Ei kulunut kauaakaan, kun se seurasi Montya ympäri pyöröaitausta, klippauskoneen ollessa päällä.

Kolmas hevonen pelkäsi muovipusseja, eikä jalallakaan suostunut astumaan ison, sinisen pressun päälle. Mutta, noin kahdenkymmenen minuutin kuluessa hevonen käveli vapaana Montyn vierellä ison pressun yli.

Neljäs ongelmapotilas oli mielestäni mielenkiintoisin. Hevosta oli kuulemma lastattu kolme tuntia rauhoitettuna, vieläpä jonkun kouluttajan avustuksella, mutta se ei ollut mennyt koppiin. Areenalla Monty ensin katsoi, kun hänen suomalaisseuraajansa pyöritteli hevosta pyöröaitauksessa. Sitten Monty otti hevosen, ja kävelytti sitä hieman pyöröaitauksen ulkopuolella. Monty kävelytti hevosta pessun, puomien sekä maassa olevan lastausillan yli. Sitten, hän alkoi käydä läpi ongelmakohtaa, eli lastausta. Loppujen lopuksi hevonen käveli Montyn vierellä vapaana koppiin, omasta tahdostaan.

"Jäbä hei, mä en noiden yli mee!"

Lähdimme Hartwallilta joskus vähän vaille yksitoista, ja perillä olimme kello kahdentoista aikaan. Aamulla heräsimme aamutallia tekemään, ja tehtiin myös muitakin hommia. Myöhemmin liikutimme vielä Poppisen ja Emmin, kahdella ohjalla juoksuttaen.

Koska meillä ei ole Montyn kehittämää Dually-riimua, jota Monty esitteli myös näytöksessään, pistimme suitset päähän. Poppinen alkuhankaluuksien jälkeen näytti aivan superhyvältä, ja pääsin myös itsekin selkään kokeilemaan.

Poppisen juoksutuksen jälkeen hoidimme sen pois ja sitten hengähdettiin hetki. Istuskeltiin tovi, jonka jälkeen otettiin Emmi ja sitten kentälle. Ensin tallinomistaja juoksutti yhdellä ohjalla Emmiä, jonka jälkeen pistettiin toinenkin ohja. Emmilläkin oli alkuun pientä hakemista, mutta kyllä sekin tajusi jutun jujun sitten aika nopeasti. Emmikin näytti toimivan ihan kivasti käynnissä ja ravissa, mutta laukka vaatii vielä harjoitusta, kuten ratsastaessakin.

Välillä Emmi tuijotteli tarhaan siinä toivossa, että näkisi kaverit. Muuten se kyllä kulki ihan hienosti kumpaankin suuntaan.

Jätkä lomailee nyt vielä, pienen flunssanpoikasen takia, mutta Emmi ja Poppinen palailevat pikkuhiljaa normaaliin liikutukseen. Huomenna tulee varmaan postausta eiliseltä, kun ratsastin Emmin ja tältä päivältä kun menen molemmat tammat.

Postaus Horse showsta odottaa myös julkaisua ja pakko sanoa, että oli tosi kiva kun joku teistä tuli moikkaamaan, tai edes tunnisti! :D Näin myös vähän tunnetumpia bloggaajia ja uskalsin moikata muutamaa! Mutta nyt jätän selittelyt tältä postaukselta sikseen, ja alan suunnittelemaan tallille lähtöä. :)