Se oli sitten siinä

Elämä on joskus hassua. Tulee ylämäkiä ja alamäkiä sekä sitten suuria päätöksiä.

Kuten osa varmaan tietääkin lähdimme kesän alussa uuteen paikkaan jättäen taaksemme tallin, jossa Poppinen oli asunut sen valmistumisesta saakka. Jo silloin oli kylläkin tiedossa että majailemme siellä vain kesäkuukaudet, mikä tarkoitti sitä, että oli suurien päätösten ja suunnitelmien aika. Mutta koska huonot kokemukset, budjetti tai välimatka tulivat lähes jokaisen tallin kohdalla vastaan, näytti homma aika toivottomalta. Koska jotakin oli nopeasti kehiteltävä, tuli väistämättä päähän ajatus, jonka johdosta tänään Poppinen muutti uuteen kotiin.

Tänään tallilla pakkasin Poppisen viimeisiä tavaroita matkaan ja siivosin sen tarhan. Kesä tosiaankin meni hujahduksessa ohi, sillä kesäloman ensimmäisen päivän kuin eilisen, vaikka se olikin jo kolme kuukautta sitten. Se oli hyvää aikaa se, mutta toivon ja uskon että tämän johdosta kummankin elämä lähtee vielä parempaan suuntaan.

Nyt jotten järkyttäisi teitä enempää voin innosta hihkuen kertoa, että kaikki ylläoleva oli kyllä totta, mutten kertonut koko totuutta! Nämä muutokset eivät kuitenkaan tarkoita missään nimessä mitään muuta kuin sitä, että neiti on tullut nimenomaan kotiin. 

Huippuhetkiä viikonlopulta

Tarvitseeko näitä edes selitellä? Mahtava viikonloppu takana, taitaa jäädä viimeiseksi tämän talliporukan kanssa. Parasta viikonlopussa oli kuitenkin ihanaakin ihanempi Poppinen jälleen kerran! 

Uittoreissulla Poppisen kanssa

Nyt se sitten on ohi. Koko kymmenviikkoinen kesäloma.

Voisin kirjoittaa itkuvirren koko kesän ohi hujahduksesta, mutta jotten tartuttaisi alkavaa syysmasennustani teihin, kerronkin kesäloman viimeisen päivän uittoreissusta Poppisen, Hetan ja Codyn kanssa (sekä kuskina ja apukätenä toimineen Hetan isän kanssa)! Heti aamusta lämpötilä lähenteli yli kahtakymmentä, eikä alunperin suunnitelmana olleen koulutreenin vetäminen houkuttanut sitten lainkaan. Soitin siis puolivälissä tallimatkaa Hetalle ja ehdotin uimaan lähtöä, joka toteutui kuskinkin suostuessa. Pakkasimme siis ponit autoon ja huristimme kohti tuiki tuntematonta (ok, tässä välissä pitää sanoa, että olen kyllä Jätkää käynyt uittamassa).

Vähän alkuun jo jänskätti että mistä löydämme hyvän paikan hevosten kopista purkamiselle, sillä uimapaikalle olen aina ennen mennyt metsäreittejä ratsain. Nyt siis oli kova luotto ystäväämme Saaraan joka puhelimen kautta ohjeisti mahdollisen parkkipaikan autolle ja kärrylle. Onneksemme löysimme kyseisen paikan pian ja pääsimme ottamaan hevosia ulos autosta.

Veteen Poppinen ei olisi halunnut mennä sitten millään. Yritin alkuun saada sen maastakäsin sinne, mutta lopulta pääsimmekin sinne pienen taistelun jälkeen selästä käsin Cody vetoapuna. Vähän Poppinen yritti kuikuilla vielä rantaan, josko hänen ei tarvitsisi kastautua enempää, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa mukisematta. Hetan isä otti meistä muutamia kuvia joista sain pienellä rajaamisella ja jälkikäsittelyllä oikein kivoja!

Polskutellessa vierähtikin mukava tovi ja Poppinen ainakin näytti pitävän hommasta alkukangistelujen jälkeen! Nyt se suostui myös jopa kunnolla uimaan, kun esimerkiksi viime kesänä se ei suostunut kuin kävelemään niin syvällä kun jalat ylttivät. Cody taas oli hieman vastahakoinen uimisen suhteen ja se hyppelehti vaikka miten ja laukkasi vedessä. 

Kun olimme Poppisen kanssa uiskennelleet tarpeeksi, annoin sen taluteltavaksi Hetan isälle ja itse tartuin kameraan tähtäimessäni Heta ja Cody. Näitä kuvia en viitsi tässä julkaista, eikä muuta asiaa tästä reissusta oikein ole, joten voidaankin siis jo hyvillä mielin lopetella. Tätä postausta kirjoitin pienen ikuisuuden, sillä inspiraatiota ei millään tahtonut riittää, joka toivon mukaan ei näy sekavuuden muodossa. Uusia kuvia on taas jonkun verran ja niiden käsittely on jo hyvällä mallilla. 

Siihen asti kuitenkin moimoi!

LINKKAA BLOGISI

Terve vaan taas! Ajattelin näin alkusyksyn (melkein jo itkettää tuon sanominen) kunniaksi toteuttaa Linkkaa blogisi -postauksen, suunnattuna kaikille blogin lukijoille. Tämähän on tosiaan ensimmäinen tälläinen blogin historiassa, mutta toivon että osallistujia riittäisi. :)

Eli siis ohjeet ovat helpot; linkität blogisi pienen esittelyn kera kommenttiboksiin 24.8. mennessä, jonka jälkeen minä valitsen pienen tutkinnan jälkeen viisi suosikkiani + yhden erikoismaininnan ansaitsevan. Valitut blogit esittelen sitten omassa postauksessa, kirjoittaen niistä omat mielipiteeni ja mitä todennäköisimmin liityn lukijaksi. Tähän ottaisin mieluusti sitten vain hevos-/eläinblogeja, sillä lifestyleblogeista en muutenkaan oikein perustaa. Kiitän jo etukäteen jokaista osallistujaa! :)

Nyt sitten vain linkittelemään!

BLOGIKIRPPIS + tarvitsetko banneria?

Juhuu päätin avata bloginkin puolelle kirppiksen, kun en ole saanut vielä facebookin välityksellä kaikkia ylimääräisiä tavaroita myytyä. Tarkempaa tietoa tuotteista saatte kirppiksen sivulta, jonne pääset klikkaamalla alla-olevaa kuvaa! Muistutan että kirppiksellä ei ole kaikkia tavaroita vielä laitettu ja varastosta löytyy kaksi satulaa, paljon raippoja, nahka- sekä nailonriimuja, satulavöitä, kaksi huopa-pintelisettiä, talviratsastussaappaat, suitsia sekä kuolaimia, joten kyselkääpä rohkeasti josko minulta löytyisi jotain tarvitsemaanne. :)

klik! 

Ja toinen asiani koskeekin sitten bannereita. Koko keväänä/kesänä en ole tehnyt kuin kavereille muutaman hassun bannerin, sillä yksinkertaisesti aikaa ja inspiraatiota ei ole riittänyt. Nyt kuitenkin ryhdistäydyin ja päätin tehdä ainakin alkuun muutamalle halukkaalle bannerit, edellytyksenä kuitenkin se, että kuvat ovat hyvälaatuisia!! 

Jos siis tarvitset banneria/ulkoasua käy kurkkaamassa banneripajasta ohjeet tilaamiselle. Tehtyihin bannereihin tulee luonnollisesti tekijän leima, mutta kokonaisen ulkoasun tehdessäni olisi suotavaa jos blogiin merkittäisiin johonkin nimeni ja blogin osoite. 

Toivottavasti nautitte blogikirppiksestä sekä bannereista!

Kolmen kuukauden hyppytauko

... nyt se on ohi!

Muistatteko kun mainitsin jokunen aika sitten Poppisen päässeen liinassa minulta irti ja hypänneen ne muutamat esteet ihan intopiukeena? No nyt se tosiaan pääsi viime viikolla piiiitkästä aikaa "kunnolla" taas toteuttamaan itseään esteiden merkeissä, kun päätin käyttää hyväksi kentällä jo valmiiksi ollutta irtohypytyskujaa. Eve lähti mukaani apukäden/kuvaajan rooliin ja saatiinkin ihan kivoja rallittelukuvia! Itse hyppykuvat eivät oikein ottaaneet onnistuakseen, mutta videoista sain nappattua muutamat screenshotit, ettei tämä niinsanottu estepostaus jää nimenomaan ilman esteitä. 

Alkuun meillä oli Poppisen kanssa hieman erimielisyyksiä siitä, pysytäänkö mielummin paikallaan ja harvennetaan kasvustoa kentän laidalla, vai lämmitelläänkö esteitä varten hölkkäilemällä. Kuten arvata saattaa, Poppinen ei oikein innostunut jälkimmäisestä vaihtoehdosta, vaan itsepäisesti aina tilaisuuden salliessa napsi aidan pieliltä matkaevästä. Myös portti tuntui vetävän Poppista vahvasti puoleensa, sillä sinne se palasi kerta toisensa jälkeen, vaikka kuinka yritin saada sen toiseen päähän kenttää. 

Lopulta kun oltiin lämmitelty tarpeeksi, talutin Poppisen kerran kujan läpi, jotta se ei kuluttaisi aikaa vain kujan kyttäilyyn kun pitäisi päästä tositoimiin. Tämän jälkeen toistin saman, mutta päästinkin sen kujan suulla vapaaksi, ja juoksutusraippaa ilmassa heilauttamalla yritin saada Poppisen hyppäämään, mutta hän päättikin ottaa vähän iisimmin ja hölkkäsi ristikoiden yli juuri ja juuri kolauttelematta. Tämän epäonnistuneen kerran jälkeen yritin saada vielä toistamiseen sitä siirtymään laukkaan, mutta sitä ei vain kiinnostanut kuluttaa voimavarojaan alle neljänkymmenensentin ristikoihin. Kun se sitten oli muutaman kerran mennyt ristikot, - - ravissa, nostettiin viimeinen pystyksi jolloin Poppinenkin tajusi mitä hommalla haettiin. Se pääsi oikein hyppäämisen makuun ja muutaman kerran rallitteli kujan läpi hulluja loikkia tehden ihan vapaaehtoisestikin. Hetken päästä korotimme hieman vielä pystyä, nostimme ensimmäisen puomista ristikoksi ja keskimmäistä ristikkoa myös nostin. Korkeimmillaan viimeinen oli ehkä noin kuusikymmentä senttiä korkea, keskimmäinen varmaan kymmenisen senttiä matalempi ristikko ja ensimmäinen ihan pikkuristikko.

Saatuani tarpeeksi juoksemisesta, pistin Even hommiin ja tartuin itse kameraan. Ensin Poppinen pääsi Eveltäkin karkuun muutaman kerran, mutta lopulta kun yhteinen sävel löytyi, oli se taas niin menossa. Juostuani vasta hetki sitten päättömänä ympäri kenttää, ei hengitykseni meinannut oikein tasaantua (yllätys, yllätys), ja tasaisen videon saadakseni istahdin sitten hiekalle. Katselin kun Poppinen selvitti korkeimmatkin (haha kokoluokka 30-60cm) leikiten ja heti viimeiseltä esteeltä laskeuduttuaan se tuli ihmettelemään mitä minä maassa istun. :D

Hyppelyiden jälkeen käytiin kävelyttämässä Poppista kärryradalla loppukäynneiksi, jonka jälkeen kylmäsin jalat ja suihkutettiin koko hevonen. Sitten se pääsi takaisin tarhaan evästämään.

Suunnittelin tässä juuri, että kun sopiva satula vihdoin on, voitaisiin kokeilla jotain pientä jumppasarjaa/ristikoita selästäkin käsin, vähän mielenvirkistykseksi, koska toistamiseen Poppisen jahtaaminen kentällä ei oikein houkuta. Ja jos pikku hyppääminen ei saa sitä käyttäytymään taas oudosti, niin voitaisiin aina silloin tällöin mennä juurikin jotain pikku-esteitä! Kuitenkin kun hevonen tuntuu niin nauttivan hommasta ja kunhan ei ruveta terveydella leikkimään, niin miksipä ei. :)

Tämä postaus on tosiaan ajoitettu, ja kuten muutama postaus sitten kerroin, niin tällä hetkellä olen lätäkön toisella puolella, Pärnussa, keräilemässä voimia alle viikon päästä alkavaa kouluvuotta varten, kääk! Palaan täältä maanantaina, mutta vasta tiistaina pääsen tallille Poppista halailemaan, sillä tulemme hovikuvaajani Even kanssa vasta illalla Suomeen. Nyt kuitenkin hyvää loppuviikkoa teille, toivottavasti siellä(kin) on lämmintä! :)