197# Meidän tarina - mistä kaikki alkoi?

Tapasin Poppisen lokakuussa 2011. Olin etsinyt pitkään jo uutta vuokrahevosta, sillä muutamaa kuukautta aiemmin hoitohevoseni Pikkis oltiin lopetettu ja talli jolla olin käynyt muutti kauemmaksi. Olin jo vaipumassa epätoivon partaalle, sillä jos uutta hevosta ei löytyisi, keikkuisi harrastukseni aikalailla vaakalaudalla, mutta lopulta äiti sitten soitti minulle Helsingissä ollessani, että nyt on löytynyt heppa jota pääsisin kokeilemaan. Tuhannen ja miljoonan kysymyksen jälkeen ainut mitä tiesin hevosesta oli se, että se oli ruskea lämminveritamma.

Tamman kokeilu ei ollut ehkä niinkään antoisa kokemus, sillä a) en saanut nostettua laukkaa b) ratsastin tennareilla ja jalustimet olivat ainakin kaksi reikää liian pitkät! Joka tapauksessa sovittiin vuokrauksen alkamisesta ja niin minusta tuli Poppisen vuokraaja.

Ensimmäinen sitten ihan kunnon ratsastus kokeilun jälkeen päättyikin aikalailla huonosti. Maastosta tultuamme Jätkän sen aikaisen vuokraajan kanssa, ravailimme vielä hetken halkotarhalla (tällöin ei ollut vielä kenttää!). Kävellessäni vielä lopuksi loppukäyntejä, Poppinen tuntui yhtäkkiä kaatuvan. Ihan nurinhan se ei mennyt, mutta säikähdin kuitenkin ja hyppäsin alas selästä. Tarkistin jalat ja muistaakseni vasemmasta etukaviosta törrötti reilu viiden sentin mittainen naula. Siitä huusin ensin Jätkän vuokraajalle, joka soitti nopeasti Poppisen omistajalle, joka tuli sitten ja otti naulan pois. Tallissa Poppisen jalkaa huuhdottiin ja putsattiin kaikin mahdollisin tavoin, jonka jälkeen siihen pistettiin side.

Naulasta seurasikin sitten kaviopaise ja karsinalepoa jonkun aikaa. Karsinalevon aikana pääsin kuitenkin tutustumaan entistä paremmin tähän vallattomaan, mutta ennenkaikkea kilttiin hevoseen. Kun Poppinen pääsi taas tarhailemaan, sain aloittaa myöskin sen taluttelun. Taluttelin ja hoidin Poppista mielelläni, sillä se oli kerännyt virtaa aika reilusti lomansa aikana, joten selkään en olisi missään nimessä vielä uskaltanut mennä. Poppisen omistaja ja toinen vuokraaja hoitivatkin ratsastuksen alkuun, ja kun Poppinen oli rauhoittunut edes hieman, pääsin minäkin takaisin kyytiin.

Koska kenttää ei ollut tuolloin, maastoilimme paljon. Maastoilusta meni kyllä into, sillä en uskaltanut laukata lainkaan, sillä pelkäsin Poppisen ryöstävän tai pukittavan, saaden minut tippumaan. Olihan Poppinen kiva, minä vain olin arka maastossa. Toki Poppinenkin mielellään testaili minua ja esimerkiksi joskus halkotarhalla ratsastaessani se ei suostunut nostamaan laukkaa, ja sitten vihdoin kun sain nostettua laukan, se heitti rodeot ja lähti tuhatta ja sataa painamaan eteenpäin, saaden minut jättämään laukan sikseen siltä erää.

Kerran kävi myös hieman hassusti, kun olimme vierailemassa naapurin kentällä. Oli muistaakseni helmikuu 2012 ja ystäväni oli mukana tallilla. Päätettiin sitten tosiaan lähteä katsastamaan naapuritallin kenttä, ja suunnitelmissa oli mennä siellä ihan kunnolla, kun missään muualla ei oikein kyennyt. Poppinen kuitenkin aloitti heti säikkymisen ja pomppimisen kun pääsimme kentälle, ja sitten se vielä alkoi könkkäämään ihan oudosti. Hakkasimme tilsoja pois, mutta sama jatkui taas. Lopulta luovutimme ja lähdimme takaisin kotitallille. Tallilla Poppisen omistaja kuitenkin otti Poppisen liinaan ja juoksutti Poppista hieman halkotarhalla. Ja nyt, Poppinen ei könkännyt mitenkään.

Poppinen oli tosiaan alkujaan ovela kuin kettu, ja se keksi aina keinoja vedättää minua. Olin vielä kovin arka ja aikalailla kokematon vaikka hevosten kanssa olinkin jo touhuillut pidemmän aikaa, joten mikä tahansa äkkinäinen säpsähdys sai hengitykseni salpaantumaan. 

Laitumelle Poppinen pääsi Jätkän kanssa ystäväni Jessican perheen tallille ja homma alkoi niinsanotusti toimimaan. Toki pelleilihän Poppinen vieläkin, eikä kulkenut läheskään oikein, mutta nekin pienet pätkät jotka se kulki nätisiti olivat minulle suuria ilonaiheita! Ensimmäinen ratsastus uudessa paikassa tapahtui kaatosateessa, ja Poppinen oli alkuun hyvin huonona, mutta ratsastin sitä sinnikkäästi paremmaksi, ja muistan kuinka lopetin ratsastuksen hymyssä suin kamalasta ilmasta huolimatta. Tästä alkoi hitaasti mutta varmasti meidän ylämäkemme.

Kesän 2012 aikana emme maastoilleet juurikaan, vaan enemmänkin mentiin kentällä, sellainen kun sillä hetkellä oli! Poppinen onnistui myös alkukesästä telomaan itsensä laitumella, vetäessään kuperkeikan, joka johtikin sitten pienoiseen saikkuun. Saikun jälkeen päästiin taas jatkamaan, ehkä vähän rauhallisemmin, sillä satulaa ei selkään vielä laitettu. Kevään olin harjoitellut ilman satulaa menemistä, mutta koska Poppinen tykkäsi vedellä rodeoita ilman satulaa laukatessa oli sekin jäänyt. Nyt kuitenkin tapahtuneen takia pääsin menemään satulatta kyllästymiseen asti, mutta hyvänä puolena oli kuitenkin se, että luottamukseni hevoseen (sekä tasapainoni) kasvoi kohisten.

Kun hevoset sitten palasivat kotiin loppukesästä, jatkettiin vielä jonkun aikaa maastoilulinjalla, mutta saatiin myös joitain oivalluksia halkolaanilla pyöriessämme. Tallin oma kenttä alkoi pikkuhiljaa valmistumaan, mutta jokunen aika piti vielä malttaa! Kesän jäljiltä uskalsin alkaa ratsastamaan kotioloissakin enemmän ilman satulaa ja hiekkakuopilla ratsastin tasaisilla alueilla koulua omien taitojeni mukaan. Syksyllä aloitin myös kuudennen luokan lisäksi tunnit Hyvinkään ratsastuksessa (nykyään heponiityssä). 

Vaikka Poppisen temppuilu vähenikin huomattavasti kesän jälkeen, tuli syksyllä yhä tippuiltua. Yksi parhaiten mieleen jäänyt putoaminen tapahtui hiekkakuopilla. Poppisella oli älyttömästi virtaa ja koska en antanut sen laukata täyttä vauhtia, se alkoi kiukuttelemaan, ja kun yritin ympyrällä nostaa laukkaa, se heittikin rodeot ja roikuin minkä kykenin kyydissä, mutta lopulta mätkähdin selälteni maahan. Poppinen yritti tässä vaiheessa karkuun, mutta ohjissa roikkumalla minä raahauduin perässä monia metrejä, kunnes Poppinen lopulta seisahtui. Kun sitten pääsin takaisin selkään, se yritti jälleen samaa, mutta tällä kertaa sain lopetettua leikin tarpeeksi ajoissa ja toista tippumista ei tullut! 

Ensimmäinen vuosipäivämme sujui vauhdikkaissa merkeissä, kun Poppinen heitteli pukkeja ilman satulaa laukatessamme, mutta sillä kertaa päätin, että minähän pysyn täällä, ja niin teinkin. Kun sen kerran uskalsin komentaa sitä selästä käsin oikein kunnolla, otti se opikseen, eikä sen jälkeen hetkeen enää pelleillyt turhia. Loppuvuodesta 2012 sekä siitä seuraavasta vuodesta kuulettekin vasta tämän postaussarjan toisessa osassa! Idea on siis yksinkertainen, noin neljäosainen sarja meidän tarinastamme Poppisen kanssa, sillä sitä käsittelevää postausta on pitkän aikaa pyydetty. Koko tätä kolmea ja puoltavuotta ei saisi kuitenkaan tiivistettyä yhteen, joten päätin kertoa jokaisesta yhteisestä vuodestamme erikseen. 

Tämäkin päivä on oikeastaan meille yksi juhlapäivä, vaikka suurta merkitystä tällä ei ollutkaan. Vuosi sitten nimittäin julkaisin allaolevan videon. Tuosta päivästä alkoi ehdottomasti yksi hulluimmista vuosista elämässäni, mutta kaikki oli kyllä sen arvoista. Tähän onkin hyvä jättää tämä postaus sitten, ensi kerralla päästään ehkä takaisin tämänhetkisten treenien pariin! :)

196# Uutta ulkoasua & paljon kevätkuvia

Apua, taas on jäänyt blogi vähän hiljaisemmalle, mutta kaipa se on ihan ymmärrettävää, kun näin kevään tullen on tekemistäkin paljon enemmän. Poppisestakin huomaa että kevät on täällä, sillä se makoileekin tarhassa aurinkoisina päivinä jopa ilman loimea! Ainoa asia joka nyt hieman varjostaa Poppisen kevätriemua, on sen suuren rakkauden lähtö toiselle tallille. Poppinen ei kertakaikkiaan näyttänyt käsittävän alkuun että herra ei tule takaisin, vaan tarhaan seuraksi laitettu Taimi-tamma on hänen uusi kaveri. Tai no kaveri ja kaveri, Poppinen ei toisesta niin välitä, enemmänkin yrittää häätää sitä luotaan irvistellen ja taakse potkien. Tuntuu ikävältä nähdä Poppinen niin onnettomana, kun se tarhassakin seisoo yksin nurkassa päätä riiputtaen. Toivon todellakin että tämän kuun loppupuolella tallille tuleva uusi ruuna olisi enemmän neidin mieleen.

Sitten siitä uudesta ulkoasusta! Sain inspiraation (lätkäisin kaksi kuvaa päällekäin ja tekstin, such amazing) hetkellisesti takasin tuossa joku aika sitten ja tätä hyväksi käyttäen päivittelin sitten banneria. Muu ulkoasu ei muuttunut mitenkään kummoisesti, mutta hankilaukkakuva joulukuulta piti saada vaihdettua, eli tässäpä sitten pysytään, - toivottavasti ei koko kevättä!

Ja nyt taas asiasta toiseen, jottei koko postaus menisi vain jaaritteluksia! Viime aikoina olen saanut useaankin otteeseen kuvaajan mukaan, sillä mikäpä sen parempaa kuin viettää aurinkoinen päivä hevosten ja minun kanssa (keksisin tähän kyllä sata kiinnostavampaa asiaa...). Koska postailu on jäänyt vähiin, kuten myöskin kuvien muokkailu, voin pahoitellen todeta, etten jaksa kirjoittaa näistä kerroista mitään erillisiä postauksia, saatika tekstejä lähes lainkaan. Eli saatte siis tyytyä taas kerran lähes pelkästään kuviin. Toki joitain pienia huomioitavia seikkoja kerron, kuten kuka oli mukana, missä oltiin ja mitä tehtiin, mutta siihenpä se jää. 

Eli tosiaan, 12.3. lähdin Poppisen kanssa hiekkakuopille, jonne rakas hovikuvaajani Eve oli juuri saapunut pyörällä. Mentiin alkuun muutamat ylä- ja alamäet, jonka jälkeen siirryimme montun keskiosaan, kahlailemaan sulamisvesien muodostamissa lammikoissa. Tuuppattiin ennen lähtöä vielä yhtä tasaista kohtaa hyväksi käyttäen, ja Poppinen oli loppuun ihan kivan tuntuinen.

14.3. Jessica tuli kanssani tallille ja kävimme maastakäsin ottamassa tiellä muutamat kuvat. Poppinen pääsi myös samana päivänä parturiin, ja tukka lyhenikin aika reippaasti, vaikka alkuun sitä eivät muut edes meinanneet huomata. Innostuin myös kaivelemaan kesältä jääneitä maaleja esiin ja pian Poppinen olikin saanut hieman väriä pintaansa! 

15.3. Taimi saapui ja Leksa lähti. Kuvaajaksi sain Saaran ja suuntasimme jälleen kerran maastoon, sillä kenttä on todella huonossa kunnossa! Matkasimme toiselle läheiselle tallille, jonka omistavat Nanna-ponin (facebookissa ainakin vilahdellut) omistajat. Matkan varrella pysähdyimme useaan otteeseen kuvailemaan, ja lopulta aikaa lähitallin kentällä pyörimiseen ei ollut kovinkaan paljoa, vaan muutaman kierroksen ja hypyn jälkeen jouduimme lähtemään vauhdilla takaisin päin. 

 16.3. jo tallille saapuessamme jälleen kerran Even kanssa, Poppinen vaikutti rauhattomalta tarhassa, eikä ihmekään, kun se oli kuulemma koko päivän huutanut Leksan perään. Meillekin se hirnui oikein kuuluvasti ja sitä se jatkoi päästessämme maneesille, jossa oli suunnitelmana suorittaa päivän ratsastus. Saara ja Taimi olivat mukanamme, mutta toinen hevonenkaan ei rauhoittanut Poppista vaan maneesissakin se kävi laukatessa kuumana.

Alku meni vain neidin rauhoitteluun, jonka jälkeen ajattelin "purkaa vähän virtoja" ja otimme reipasta laukkaa ympäri maneesia, joka ei näin jälkeenpäin ajateltuna ollut mikään mahtava idea, sillä Poppinen ei sen jälkeen ottanut pidätteitä lainkaan vastaan. Otettiin tähän väliin muutamat hypyt pikku pystylle sekä kavaleteille jonka jälkeen käveltiin. Välikäyntien jälkeen ruvettiin kunnolla tuuppailemaan ja Poppinen hikosi aivan järjettömästi. Ensi talvena Poppinen ei tosiaankaan pidä talviturkkiaan, sillä se hikoaa ja vaahtoaa lähes joka ratsastuskerralla, jonka jälkeen sen kuivattamisessa menee pieni ikuisuus! Ravailujen ja muutaman hyvän laukkapätkän jälkeen ruvettiin lopettelemaan ja lähdettiin kävelemään kotitallille.

Poppinen ei jaksa oikein kantaa itseään kunnolla, sillä lähes koko alkuvuosi ollaan taukoiltu taikka maastoiltu, mutta parempaan ollaan onneksi menossa! Omassa ratsastuksessanikin mättää todella monet pikku jutut sekä eivät niin pienetkin jutut, mm. kädet ovat suuri ongelmani jälleen kerran ja ohjien sopiva pituus on hankala muistaa kun on pitkän aikaa mennyt lähes pitkillä ohjilla halki metsien sekä peltojen. Hienosti Papana kuitenkin yrittää vaikka kuski ei osaa!

Maneesilla meni aikaa paljon vain säätämiseen Poppisen kanssa ja nyt kun mietin, niin olisin voinut jättää turhat hypyt ja laukkaamiset välistä, mutta minkäs sille enää voi. Nyt Poppinen ei enää huuda Leksan perään, mutta ei se vielä vaikuta omalta itseltään. 

Raspaaja kävi myös viime viikon torstaina ja alkuun kaikki meni ihan hyvin, kun Poppinen vain nuokkui rauhoituksen ansioista, mutta kun se rupesi heräilemään humalasta, alkoi pieni vastaan taistelu ja se teki oikein hankalaksi ell:n työn, mutta nyt ovat legot hoidettu, ja hyvässä kunnossa olivat! Muuta asiaa ei nyt sitten taidakaan olla, joten näkyillään taas toivottavasti vielä tämän viikon puolella, ehkäpä uusien kuvien kanssa! :)

195# Bloggaajapassilla messukeskukseen + ostoksia

Heipparallaa, "pitkästä" aikaa taas täällä blogin äärellä, ja nyt jopa ajankohtaisten kuvien kanssa! Viime viikonloppuna matkani tosiaan kävi kohti Horse fair -messuja, kuten edellisinäkin vuosina. Sain viime vuoden tavoin bloggaajapassin, joka siis oikeutti lehdistötilan sekä klubiravintolan käytön (ravintolasta tiesin kyllä vasta messujen loputtua...) ja tärkeimpänä maksuttoman pääsyn viikonlopun kumpaisenakin päivänä messukeskukseen.

Lauantaina matkasimme aamutallin jälkeen Jessican kanssa junalle, joka kuljetti meidät Pasilaan. Olimme messukeskuksessa vähän ennen aukeamisaikaa ja kun kello löi kymmenen, lähdimme kiertelemään vähän paikkoja. Alkuun kuolasimme vain kaikelle ihanalle, mutta lopulta päädyimme myös kumpikin ostelemaan. Kuvat eivät varsinkaan lauantaina ottaneet onnistuakseen, mutta toivottavasti se ei haittaa! Ohjelma oli jokseenkin samanlaista kuin kaikkina edellisinä vuosina, joten emme myöskään jaksaneet paljoa kuvata ja ison osan ajasta pyörimme muilla messuilla.

Sunnuntaina mukanani oli Saara ja jälleen kerran olimme paikanpäällä koko ajan. Tällä kertaa kuvia tuli otettua hieman enemmän, mutta eipä niistäkään löytynyt montaa kivaa... Tavaraa tuli hankittua taas kiitettävä määrä, mutta ainakin ihminen on tyytyväinen hetken aikaa, eikä poniakaan pitäisi haitata, kun saa poseerata uusien kamojen kanssa ja herkutella. 

Paras ohjelma isolla areenalla oli tuttuun tapaan Knock out - rotujen taisto, ja se taisikin olla ainoa minkä jaksoimme katsoa kokonaan, sillä päivän pääesteluokkaakin katsoimme vain hetken aikaa. Ennen suunniteltua lähtöämme lehdistöhuoneen työntekijä tarjosi meille suurta määrää kuivattua leipää ja otimme ne mielellämme (ainakin Saara, minä olin vähän ideaa vastaan, kun näin leivän määrän...) vastaan. Tämä ihana naishenkilö heitti meidät myös autollaan juna-asemalle, ihana kun näin mukavia ihmisiä on! ♥  

Ja sitten niihin ostoksiin! Messuille lähtiessäni päätin etsiä kaulakappaleellisen fleece-loimen, ja melkein jopa onnistuin siinä, paitsi että ostamani loimi on ilman kaulakappaletta sekä mahavöitä... Mutta kelpaa se kuitenkin. ;) Lisäksi ostin kaksi otsapantaa, toinen on full ja toinen pony, mutta kumpikin menee Poppiselle oikein hyvin. Meksikolaisiin ostin pehmusteen ja lisäksi samalla nappasin mukaan vaaleanpunaisen riimunnarun. Hevosten irtonamit ja kyltti olivat pakko-ostoksia, joista olin haaveillut pidemmän aikaa mutta Solheadsin tuotteisiin pääsin tutustumaan vasta messuilla. Vaikuttuneena ennen ja jälkeen kuvista sekä myyjän puheista ostin nämä sitten kokeeksi ja katsotaan alkavatko vaikuttamaan Poppisen kaljuuntumiseen!

Keskiviikkona neiti pääsikin esittelemään uusia kamojaan poseerauksen merkeissä, jonka jälkeen lähdimme maastoon ja rodeokohtauksen saatuaan onnistui Poppinen heittämään minut alas. Ihana kevät ja ihana yli-viriili Poppinen! ♥ Mutta ei mulla tällä kertaa muuta ollut, joten palaillaan taas ensi viikon alkupuolella! :)

♥