199# Mitäs me?

Jee, taas pitkästä aikaa blogin äärellä! Viime postauksesta on tosiaan jo aikaa, sillä vaikka tämä huhtikuu ei olekaan ollut kovin tapahtumatäytteinen, ei aikaa/jaksamusta kirjoittelulle ole löytynyt. Kuvaaja ollaan saatu muutamaan otteeseen, mutta olen kuvaillut jonkun verran myös yksikseni, joka tarkoittaa sitä, ettei kuvien rajaukset ja muu tyylittely ole ehkä sitä totuttua laatua kaikkien kuvien osalta. 

No mitä me sitten ollaan tehty? Ollaan hyppäilty - irtona ja selästä käsin, ollaan juhlittu Poppisen syntymäpäiviä, maastoiltu, testailtu uutta satulaa, väännetty hiki hatussa lähes tuloksetta koulua sateessa, sekä no... hengailtu vain? Meno ei siis ole paljoa muuttunut, ainoat erot viime kuuhun ovat ne, että nyt ratsastus onnistuu jo omalla, sulalla kentällä sekä esteet ovat palanneet takaisin kuvioihin. Maaliskuussa menin vain puomeja ja muutaman esteen ilman satulaa, sillä koulusatulalla hyppääminen ei kuulu mukavuusalueelleni, joka tarkoittaa sitä että jätettiin se suosiolla pois. Uusi satula ostettiinkin enempi hyppäämistä ja maastoilua varten, mutta tämä ei ollut sopiva pituudeltaan, eikä kaarevuudeltaan. Testiratsastusta ja muutamaa kokeiluhyppyä enempää ei sitä tullut käytettyä ja lähti uudestaan myyntiin. 

Temppujakin ollaan tehty! Tässä todella positiivisen näköinen Poppinen.... :D

Entäpä miltä tämä loppukevät näyttää? Ihan hyvältä! Yhdet kisat ainakin ovat suunnitelmissa(/haaveissa) ja en malta odottaa sitä, kun aurinko alkaa lämmittämään oikein todenteolla, eikä tarvitse olla huolissaan tuleeko tallilla kylmä ja milloin alkaa hämärtämään. Koulussakin tämä viimeinen jakso on mieleeni, sillä ollessani kotona suurimpana osana kolmelta, ehdin hyvin tallille ja nähdä kavereitakin samana päivänä. 

Sileän ratsastuksen suhteen olen aikalailla umpikujassa kyllä tällä hetkellä. Ollaan junnattu ikuisuus paikoillaan, eikä homma tunnu lähtevän etenemään lainkaan, kun ei valmennustunneillekaan olla päästy. Toivottavasti kesällä löytyy enemmän inspiraatiota hioa pohkeenväistöjä ja laukanvaihtoja, jos me niitä taas päästään joskus harjoittelemaan. Kun homma on saanut rauhassa levitä viimeiset puoli vuotta, ei edes yhden sivun käyntiväistö tunnu helpolta tehtävältä, joka saa rauhaisat hiekkakuopat tuntumaan houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Kyllä tämä tästä jos lähiaikoina saataisiin oikeiden ihmisten avulla meidät vähän parempaan kuntoon! :) 

Kumpparit pois ja keskittyminen enemmän omaan ratsastukseen, niin homma voisi sujuakin kuten jo hieman alemmassa! Muutenkin jälkeenpäin katsottuna liian tiukalla nuo apuohjat...

Tämä nyt oli vain tälläinen kuulumisten pävittely postaus, josko sitten ensipostauksessa tulisi tarkempaa analyysia ratsasteluista! Loppuun vielä kuitenkin kuvapommi menneiltä viikoilta, sisältäen siis muutaman kuvan Poppisen synttäreistä (kaikkia en ole vielä käsitellyt), irtohypytyksestä sekä satulan testauksesta! Nauttikaahan ja seuraavaan postaukseen asti se olisi moro! 

Poni oli koko ajan menossa ja sarjalla lähti muutaman kerran kokonaan räpylästä, ainakin hauskaa oli! 

198# Huoleton on hevoseton

Voi itku ja hampaidenkiristys. Viikko on taas alkanut oikein mahtavasti; hevonen seisoo, hokinreikiä jalassa, rikkinäisiä loimia sekä hampaiden jälkiä kaulassa. Poppinen on ottanut tosiaan hieman osumaa, ehkä jokseenkin liioittelin tuota hevonen seisoo, sillä kyllä se muuten normaalisti liikkuu, mutta ei olla mitään kunnollista tehty sitten sunnuntain.

En tiedä kumpaa ahdistaa enemmän tuo haava, omistajaa vai hevosta, sillä vaikka Poppinen nostaakin jalkaansa aina kun siihen yrittää koskettaa, tai pestä haavaa, ei sen ilme paljoa värähdä toimenpiteen aikana. Minä sensijaan pelkään sitä sattuvan paljonkin ja masentelen sen puolesta. Ja sitten niihin loimiin. Ensimmäinen sadeloimi löytyi riekaleina eilen tallille tultuani, ja se on sen verta pahoin revennyt, ettei siitä kyllä ehjää enää saa. Meidän toinen vuorellinen sadeloimi taas on revennyt jonkunverran sauman kohdalta, eli sen ehkä voi vielä pelastaa.

Eniten harmittaa tässä ehkä kaikki. Loimet eivät kuitenkaan mitään halpoja ole ja jos samaa rataa jatkuu, niin saattaapi olla että niitä joutuu ihan urakalla ostelemaan. Syyllinen näiden loimien kohtaloon on mitä todennäköisimmin tallin uusi ruuna. Tämä herra on ollut aikaisemminkin samalla tallilla Poppisen kanssa, mutta palasi nyt takaisin. Kiva heppa minun mielestäni, mutta Poppinen ei tykkää ihan samaa. Se ei nimittäin oikein pidä uudesta tulokkaasta. Joinain päivinä ne toki kiehnäävät kylki kyljessä ja muutamaan otteeseen on tuo ruuna hypännyt sen selkäänkin (siksi rikkinäiset loimet) mutta taas joskus ei kenekään läheisyys kelpaa neidille. Ehkä me ollaan jossain määrin samanlaisia!

No mutta, asiasta sitten toiseen. Postauksen kuvat on otettu viime sunnuntaina, kun lähdimme yhdessä Saaran kanssa maastoon Taimilla ja Poppisella (Taimi-kuvia luvassa lähiaikoina!). Matkasimme hiekkakuopille ja Saaran äiti käveli mukana kamera kourassa. Me olimme Poppisen kanssa liikkeellä ilman satulaa ja muutamaan otteeseen selässä pysyminen vaati aikamoista apinointia, kun neiti oli kerännyt hieman virtaa. Mentiin aika paljon ylämäkiä ja Poppinen ei oikein osannut päättää, halusiko se mennä ensin vai vasta toisena. Ensimmäisenä se kyttäili ja oli aika tahmea, mutta Taimin peräänkään hän ei missään nimessä halunnut joutua. Aina kun menimme takana, Poppinen yritti livahtaa Taimin vierelle, ja kun ei päässyt, se alkoi kuumumaan sen mittakaavassa aika paljonkin. Valitettavasti nämä ao. kuvat ovat todella huonolaatuisia, sillä tallensin ne facebookin kautta...

Pyörittiin myös jonkun aikaa lätäköillä, ja Taimilla oli ainakin hauskaa! Se yritti muutamaan otteeseen heittää ympäri ja mennä piehtaroimaan, kun taas Poppinen tyytyi vain hieman kauhomaan vettä ja pienten rohkaisujen jälkeen se suostui myös laukkaamaan lammikon läpi, ja voi että kun se oli märkä sen jälkeen! Kauaa ei vesileikkien jälkeen kuopilla enää oltu, mitä nyt vähän laukkailtiin vielä, sillä Poppinen näytti vähän merkkejä, joiden perusteella virtaa vielä oli. Sillä kestää välillä aikansa heräillä, joka näkyy siten, että maastossakin se alkuun lönköttelee vain menemään, mutta jonkun ajan päästä se ottaa omia lähtöjään ja vetää korvat hörössä täyttä neliä vaikka kuski yrittääkin hidastaa!

Nyt tosiaan huomenna lähdetään varmaan köpöttelemään tallitöiden jälkeen ja lisäksi hoidan jalan sekä pään kuten tänään ja eilenkin. Kuten olette varmaan huomanneet, Poppisella on otsassa/päässä ihottumaa, joka ei lähde sitten millään. Olen pessyt sitä vaikka millä, käyttänyt ell:n antamia rasvoja, syöttänyt chiaa ja ties vaikka mitä! Nyt kokeilussa on Solhedsin tuotteet, katsotaan jos lähtisi paranemaan.

Onko teidän hevosillanne jonkunnäköistä ihottumaa tai karvanlähtöongelmia?