160# Taukoa pukkaa [kuulumispostaus]

Heipparallaa! Taukoa on tosiaan tullut taas otettua mitään ilmoittamatta, mutta joinain päivinä ei vain yksinkertaisesti riitä aikaa postaamiseen. Ja vaikka blogin facebook-sivuilla lupasinkin, en aio kirjoittaa paljoakaan viime maneesikerrasta. Kyseistä hyppykertaa kuitenkin kuvaa jälleen sana epäonnistunut, kuten kaikkia viimeisimpiä hyppykertoja nyt vähän ajan sisällä. Hyppääminen on myöskin pistetty nyt hetkeksi jäihin, eikä pieni tauko tee minullekaan hallaa.

Vihaan pitkiä kuulumispostauksia. Varsinkin jos asiaa on oikeasti paljon! Sitten miettii; millä sitä postauksen aloittaisi? "Moi taas, ei oo tullut postailtua ja kerron nyt siitä ja siitä ja sit siitä ja tätäkin tapahtui ja sitten kävi näin ja myös näin!" Siitä syystä olenkin toteuttanut useampia kuulumispostauksia kuvapostauksien muodossa muutamalla lauseella tiivistettynä, joten sama idea on tässäkin.

Eli 12.1. oltiin maneesilla hyppäämässä taas pitkästä aikaa. Kerta ei todellakaan mennyt nappiin, ja vaikka kuinka yritin korjailla virheitäni, näytti meno aivan yhtä kamalalta kuin ennenkin. Tämän kerran jälkeen aloitinkin jo kirjoittamaan pitkää tekstiä siitä, kuinka en osaa ja olen aivan surkea... Onneksi ei päässyt koskaan julkaisuun asti! Jätkä teki muutamia isompia loikkia pienillekin ristikoille, enkä uskaltanut jostain syystä edes laukata alkuun sarjalle... Onneksi virheistä oppii, vaikka välillä se ei siltä tunnukaan! Julkaisen kuitenkin vielä pienen videon tästä hyppykerrasta, jonka alussa on myös pätkä Sannan pitämältä tunnilta.

"...Tällä hetkellä en tosiaankaan enää ole niinkään varma siitä, että osaanko sittenkään mitään. Esteillä kaikki on ollut yhtä sekasortoa..."

Tämän jälkeen olen hypännyt vielä kaksi kertaa, ja sitten tuli tämä pienoinen hengähdystauko. Poppisella kävin viime keskiviikkona tunnilla, joka meni ihan suht hyvin, liukkaista ratsastushousuista ja uusista saappaista huolimatta. Housut ovat siis tosiaan Hööksiltä ostetut tummansiniset madisonit jos oikein muistan. En tajunnut kuitenkaan kaupassa katsoa, että minkälaiset paikat housuissa on, ja tallilla tuli pienoisena pettymyksenä, kun tajusin housuissa olevan pelkästään polvipaikat... Saappaat ostin Jätkän omistajalta, ja samalla palautin omani, ennen joulua Horzelta ostetut saappaat. 
Samalta reissulta tarttui myöskin mukaan uudet suitset Poppiselle sekä niihin vaaleanpunainen otsapanta, josta olen aina haaveillut! Totesin myös, että Hööksin ja Horzen satulahuopavalikoima ei ole kovin kattava, ellei sitten halua pulittaa lähes viittäkymppiä saadakseen edes vaaleanvihreäreunuksisen satulahuovan...

Kuvassa näkyy uudet housut, uudet saappaat, uusi satula sekä uudet suitset! 

Viime sunnuntaina hypättiin hieman Jätkän kanssa, mutta se päättyi jättimäisiin pukkeihin. Onneksi hevosilla on perusteellinen hoito ell:n puolesta ensi keskiviikkona, sillä se varmaan auttaa näihin Jätkän protestointeihin jne.

Sunnuntaina myös päätin pitkästä aikaa tehdä Poppisen kanssa maastakäsinhommia ja samalla napsia muutamia kuvia siitä. Niinpä kieritin sille jalkoihin vuoroin pinkit ja vuoroin vihreät pintelit. Kokonaisuuteen lisäsin vielä pinkin riimun ja pystytukan, niin johan oli my little pony valmis! Poppinen hurjistui hetkittäin oikein kunnolla loikkimaan, mutta parhaimmistosta ei yllätysyllätys löydy kuvia! Tehtiin temppuina mm. jalannostoa, kumarrusta, yhdellä jalalla kumarrusta, harjoiteltiin pusu-temppua jne!

Eilen, eli siis keskiviikkona ystäväni Laura tuli mukaani tallille. Varustettiin heponen ja sitten suunnattiin läheiselle pellolle. En laittanut lainkaan satulaa, joka olikin pienoinen riski, sillä Poppisella oli ollut edellisenä päivänä vapaa. Poppinen käyttäytyi kuitenkin yllättävän siivosti, vaikka ei muutamalta innostusloikalta vältytty. Poppinen ei oikeastaan edes tuntunut tajuavan, että se olisi saanut mennä pellolla lujaa, sillä mentiin vain hieman normaalia reippaampaa laukkaa, vaikka kuinka yritin vihjata että hei, sä saat nyt mennä! 

Laura sai tosi kivoja kuvia, vaikkakin Jätkältä lainaama viltti valuikin aina puolelta toiselle ja loimivyökin oli lenkin aikana valunut reilut kymmenensenttiä taaksepäin... :D Mutta näiden kuvien jälkeen onkin aika päättää postaus ja hipsiä nukkumaan sillä huominen tuo tullessaan taas uusia juttuja! :)

<3

159# ERIKOISPOSTAUS: Liikun Taika

Ensiksi minun piti kirjoittaa aivan tavallinen hyppypostaus, mutta päätin kirjoittaakin hieman erilaisemman tekstin blogissakin tutuksi tulleesta Taikasta. 

___________________________________

Tutustuin Taikaan vuonna 2012, sen saapuessa Jessican perheelle. Se oli lihava, eikä sitä oltu paljoa liikuteltu ennen Jessicalle tuloa. Sen ratsastettavuudesta ei tiedetty paljoa mitään, joten ensimmäistä kertaa Jessican noustessa sen selkään sillä oli suussa olympiat varmuuden vuoksi. Taika oli kuitenkin laiska, eikä osannut lainkaan mitään. Se pelkäsi kentän reunalla olevaa tuolia sekä kentällä olevia tynnyreitä. Huh, vaikuttaa aika laiskalta! Muistan ajatelleeni. Se oli kuitenkin kiltti, siitä ei ollut epäilystäkään. Se nyt vain sattui olemaan hieman raaka vielä. 

Mielessäni ei edes käynyt ajatusta, että josko minäkin jossain vaiheessa istuisin sen selässä. Niin kuitenkin kävi samaisen vuoden syyskuussa. Siitä päivästä lähtien kävin tallilla muutaman kerran viikossa ratsastamassa Taikaa. Aloitimme Jessican kanssa kaiken Taikan kanssa alusta. Laukannostot se suoritti joskus hienosti, mutta ne olivatkin vain nostoja, eikä laukka pysynyt yllä liikakilojen painaessa. Jessica alkoi totuttamaan sitä esteisiin samalla kun minä yritin koulupuolella saada sen päähän jotain perusjuttuja. 

Maastoillessa Taika säikkyi alkuun kaikkea. Muistan yhden kiven, jonka ohitus tuotti paljonkin ongelmia. Lopulta Taika rohkaistui kulkemaan se ohi ja sitten siinä ei ollutkaan enää mitään pelättävää. Kun kyttäysongelmat oli saatu kuriin, Taikasta kuoritui oikein mallikas maastoilija. Se oli luotettava, vaikkakin hetkittäin kova pideltävä. Kentällä laiskasta hevosesta tulikin maastossa oikea maantiekiituri. 

"Mentiin tänään Jessican ja sen vanhempien kanssa yhelle metsäradalle! Mä menin Taikalla ja Jessica meni Mariella. Kun sen vanhemmat ajo yhellä ravihepalla nii me mentiin ihan täysii ympäri rataa! Oli ihan superhauskaa vaik Taika ei meinannu eka pysähtyy! :D"

Alkutalvesta 2013 mentiin paljon pellolla, joten koulu- ja estejutut pääsivät hetkeksi unohtumaan. Paineltiin vain pitkin peltoa peräkanaa Jessican kanssa. Kun tallille saapui kolmas suomenhevostamma Pirjo, Jessica alkoi liikuttamaan sitä enemmän. Niinpä minä menin enemmän Taikalla ja käytiin yhdessä puttemaastoissa. Talvella Taikalle kokeiltiin myös länkkäsatulaa, joka ei kuitenkaan ollut hyvä, joten tavallisella satulalla ratsastus jatkui. 

Taikan edistymisen varsinkin laukannostoissa saattoi helposti huomata. Se nosti laukat yleensä kiltisti laukkapohkeista, joita oltiin koko edellinen syksy jankattu. Kun lumet vihdoin sulivat pääsimme taas kentälle sekä hyppäämään. Alkuun Jessica hoiti taas hyppäämisen ja minä yritin saada Taikan kanssa väännettyä jotain koulun tapaista. Mutta sitten minä pääsin taas hyppäämään ja hyppäsin Taikan kanssa oman ennätyksemme, eli huimat viisikymmentäsenttiä!

Meillä oli Jessican kanssa suokkien, varsinkin Taikan kanssa aina hauskaa. Kokeilimme kevään aikana tandemia ja menimme riimulla muutamaankin otteeseen, jolloin Taika saattoi heittää innostuksissaan pari pukkia. Kerran myös irtohypytimme Taikaa. Kerran menimme pellolla ilman satulaa, mutta sillä reissulla meinasi käydä köpelösti, kun Taika lähtikin yhtäkkiä laukkaamaan laitumille päin, minä selässä. 

Kesän aikana en paljoa käynyt Taikaa ratsastamassa, enkä sen puoleen syksylläkään, mitä nyt yhden maastolenkin kävimme heittämässä. Taikan kehitys oli kuitenkin lähtenyt kovaan nousuun, varsinkin esteiden puolella. Vaikka en syksyn aikana Jessicalla käynytkään, kuvista katsottuna Taika oli aikalailla hyvässä kunnossa. 

Kun saimme välimme paikatuiksi, pääsin taas mukaan Jessican ja samalla myös Taikan arkeen. Viimeisimmässä kunnon kuulumispostauksessa kerroin myös Taikasta, kuinka Jessica oli hypännyt sillä metrin, eli heidän ennätyksensä ja kuinka olin päässyt itse myös Taikan selkään. Kuten kyseisessä postauksessa myös mainitsin, niin oli huomattavaa, kuinka paljon Jessica oli sen kanssa työskennellyt, sillä tuntui kuin allani olisi ollut aivan eri hevonen, kuin se kieletelevä ja kyttäävä Taika. 

Jessicalla oli paljon suunnitelmia Taikan kanssa täksi vuodeksi. Piti käydä jotkut kisat, saada etupainoisuutta pois ja hypätä ihan kunnolla. Kaikki ei kuitenkaan aina mene kuin sitä suunnittelisi. Eilen, eli Nuutinpäivänä Taika lähti Viikkiin pahan ähkyn takia. Taika ei kuitenkaan selvinnyt, joten taivaalla tähdenlailla kimaltelee nyt tänä vuonna seitsenvuotiaaksi kääntyvä suomenhevostamma, Liikun Taika. 

Tasan vuosi sitten otettu kuva

Taika ei missään vaiheessa ollut helppo hevonen. Toki kyllä se puksutti eteenpäin, kun sitä tarpeeksi pyysi, mutta varsinkin alkuaikoina esteiden ylitys oli yhtä takkuamista. Jessica teki sen eteen paljon töitä, niinpä suuret osanotot vielä tätä kautta Jessicalle! Taika oli hieno esteputte, mutta valitettavasti kaikki päättyy aikanaan.

L I I K U N  T A I K A  2 0 0 7 - 2 0 1 4  ♥

158# Estetunnilla

Sunnuntaina Sanna tuli pitämään minulle ja Jätkälle estetuntia. Saavuin tallille kymmenen aikoihin ja pian sen jälkeen hain Jätkän tarhasta. Hoidin Jätkän kuntoon yhdessä sen omistajan kanssa, jonka jälkeen suunnattiin kentälle. Sanna olikin rakentanut sinne jo yhden sarjan sekä linjan (jos sitä siksi voi edes kutsua...) joista osa oli alkuun ristikoita.

Aloiteltiin alkukäyntien jälkeen ihan vaan verkkaamalla tavallisesti ravissa ja laukassa. Jätkä oli hieman tahmean tuntuinen, eikä varsinkaan laukka tahtonut alkuun luonnistua. Aloitimme kuitenkin laukan sujuttua tulemaan pientä pystyä muutamaan kertaan kummastakin suunnasta.

Sitten ruvettiin tulemaan sarjaa. Ensimmäiset kommentit sarjan jälkeen olivat juurikin tuohon tahmeuteen viitaten, sillä Jätkä tuli oikein löysästi sarjalle. Sama toistui seuraavallakin kerralla, mutta kolmas kerta menikin jo vähän reippaammin. Sitten vaihdettiin suuntaa ja sama uudestaan. Yleensä Jätkä oikein syttyy esteillä, mutta nyt korkeuden ollessa vielä alle viidenkymmenensentin, se päätti ottaa vähän rennommin. Puomien kuitenkin noustessa Jätkän kiinnostus alkoi heräämään, eikä hidastelusta ollut tietoakaan.

Seuraava tehtävä oli kaartaa sarjan jälkeen ristikolle, joka alussa pystynä ollessaan oli meidän ns. verkkaeste. Tehtävä sujui ilman sen suurempia ongelmia. Kerran Jätkä tosin yritti oikaista sarjan jälkeen, mutta kyllä sekin sujui vielä. Esteitä hieman korotettiin taas ja sarjan toisesta osasta tehtiin pysty.

Saatiin tämäkin homma sujumaan, joten lisättiin vielä mukaan "linjan" toinen osa, eli toisin sanoen silloin vielä pienenä ristikko-okserina toiminut este, joka näkyy hieman muunneltuna yllä. Alkuun minulla oli kääntämisessä pieni ongelma, ja karautimmekin muutamaan otteeseen esteen ohi. Pienien säätelyjen jälkeen päästiin tulemaan koko homma puhtaasti läpi, jonka jälkeen Sanna korotti hieman esteitä.

Seuraavaksi ikäänkuin käännettiin rata, eli tultiin ensimmäisenä "linja" ja sitten sarja. Yo. Esteen edusta pehmentyi aika nopeasti, joten Jätkälle tuotti hieman vaikeuksia päästä kyseisen esteen yli suht. siististi, jonka takia tultiinkin monta kertaa liian pohjaan tai sitten lähdettiin liian aikaisin hyppyyn. Toki Jätkälle tuotti myös hankaluuksia omat heilumiseni selässä, jotka näin jälkeenpäin harmittavat.

Bongasin näin videolta katsottuna ja jälkeenpäin muisteluna monta uutta ongelmakohtaa omassa ratsastuksessani. Jälkiviisaus on paras viisaus, vai miten sitä nyt sanotaankaan! Nyt huomenna, eli jälleen kerran sunnuntaina olisi hyppäämistä taas vuorossa, niin yritetään sitten korjata näitä ongelmia! Varsinkin kädet ovat yksi iso ongelma ja kun viime estepostauksessa puhuin siitä alas istumisesta, niin huomasin myös, että vaikka kuinka luulinkaan istuvani satulassa, olin silti etukenossa ja pylly senkuin nousi sieltä satulasta.

Sarjan ensimmäinen osa aiheutti meille roimasti vaikeuksia kyseisellä tunnilla, mutta loppua kohden sekin alkoi sujumaan. Jätkä väsyi kuitenkin aika pian, joka johtui varmaankin säiden takia pehmenneestä kentästä. Tehtiin loppuun vielä muutama pienempi hyvänmielen hyppy, sillä Jätkä väsymyksestä johtuen teki isommille esteille astetta isompia loikkia, eli toisin sanoen se lähti joko kovin kaukaa tai teki tiikeriloikan. Tunnin aikana mentiin korkeimmillaan noin 70 senttimetriä, joka passasi ihan hyvin, eikä minua paljoakaan edes jännittänyt.

Postauksen kuvat ovat aikalailla pohjanoteerauksia laadultaan, sillä muokkasin ja rajasin niitä rankalla kädellä, koska en kertakaikkiaan kehdannut julkaista niitä kuvia, joissa istuntani näyttää vielä kamalemmalta kuin näissä. Videota ette tällä kertaa saa myöskään, samoista syistä kuin ylempänä. Muuten tulikin ihan kivoja kuvia Jätkän osalta, mutta oma istunta oli jotain sanoinkuvaamatonta... Mutta seuraavalta kerralta sitten tulee toivottavasti parempia kuvia!

Syntymäpäivääni (6.1. jolloin tuli huimat kolmetoista mittariin...) juhlin Poppisen kanssa maastoretkellä, ja törmättiinkin toiseen ratsukkoon maastossa. Loppuaika mentiinkin sitten höpötellen hevosista, ja tulivatpa ihan saattaamaan meidät tallinoville asti! Pistän tähän vielä muutamia puhelinlaatuisia kuvia tältä viikolta sekä yhden kuvakaappauksen!

1. Sain aivan ihanan taulun Poppisen omistajlta joululahjaksi!! 2. Mamma ja minä
ratsastamaan menossa. 3. Poppisen uusi satula vielä myymälässä. 4. Kavereiden kanssa
keilaamaan lähdössä eilen!

1. Hohtokeilaamassa. 2. Jätkä ennen lenkkiä. 3. Jätkä lenkin jälkeen. 4. Lunta!!

Huomenna tosiaan taas hypätään ja liikutan myös Poppisen, siitä siis postausta jossain vaiheessa!

157# Kuka ihmeen Pirjo?

Niinpä, kuka ihmeen Pirjo? Osalle tämä vaalea kaunokainen on tuttu postauksessa numero 156# mainitun Jessican blogista, mutta joillekin nimi Pirjo lyö vain tyhjää. Kuten kyseisessä postauksessa kerroin, on minulta Taikan ratsastus hiipunut lähes olemattomiin, koska se liikkuu nyt aika aktiivisesti. Tähän väliin voin mainita, että Taika ei koskaan oikein ollut "minunlaiseni" hevonen, sillä se on kuitenkin aivan toista maata kuin Poppinen ja Jätkä. Taika on enemmän estehevonen, jos niin voi sanoa, kun taas oma vahvuuslajini on kouluratsastus, johon Taikasta ei samalla lailla löydy potentiaalia, kuin taas esteille. 

Mutta nyt ei karata sen enempää aiheesta, vaan palataan takaisin Pirjoon. Pirjo on myöskin kuusivuotias suomenhevostamma, kuten Taikakin, mutta ratsastettavuudeltaan nämä kaksi ovat kuin yö ja päivä! Taika on enemmän eteenpäin ratsastettava, kun taas Pirjo on jarruteltava malli. Mutta nyt kun olette mahdollisesti saaneet jutun jujusta kiinni, voin paljastaa teille, että Pirjo on minun uusi liikutushevonen. 

Pirjon kanssa aloitetaan nämä hommat ihan vain hakemalla kuntoa laukkaan, sillä sitä pitää nyt olla koko ajan huomauttelemassa laukan ylläpitämisestä. Siltikään aina ei onnistu edes kokonainen pääty-ympyrä, mutta syynä saattaa kuitenkin myös olla se, että Pirjolla on aika iso laukka, joten hyppääminen kentällä meinaa käydä vähän ahtaaksi, kuten myös laukkaaminen. Toisena tavoitteena olisi saada ylienergisyyttä kitkettyä pois, vaikka se kyllä varmaan häviää aktiivisen liikutuksen myötä.

Pirjolla ratsastin ensimmäistä kertaa jo 2013 alkutalvesta hetken aikaa, mutta nyt uudenvuodenaattona pääsin kokeilemaan ihan tosissani Pirjoa. Pirjolla oli ollut vähän vapaata ennen keskiviikkoa, joten se olisi alkuun mielellään puksuttanut vain eteenpäin kuin höyryveturi. Taivuttelin Pirjoa hieman ja tein muutamia pysähdyksiä, jonka jälkeen kokeilin hieman laukkaa. Pirjo oli laukassa aikalailla jännittynyt, eikä se laukannutkaan kuin muutaman metrin tiputtaen sen jälkeen raviin. Lopulta sain sen laukkaamaan reilu kierroksen, mutta se vaati kyllä työtä!

Laukkaamisen jälkeen kokeiltiin tulla pikkuristikko ensin ravissa ja sitten laukassa. Ensimmäisillä kerroilla Pirjo kielsi, mutta kun olimme hetken keskustelleet esteen ylityksestä, pääsimme toteuttamaankin sen. Loppua kohden Pirjo parani huimasti sileällä, ja tyytyväisenä siirryin kävelemään loppukäyntejä. 

jännittynyttä menoa

Lauantaina sovimme jälleen ratsastuksesta Jessican kanssa, ja kahden aikoihin saavuin ratsastamaan Pirjoa. Pirjo oli alkuun ehkä jopa hieman jännittyneempi kuin ensimmäisellä kerralla, sillä se kipitti pää ylhäällä ja yritti koko ajan karata alta. Muutaman temponlisäys-harjoituksen jälkeen Pirjo rupesi jälleen kuuntelemaan, ja laski asteen verran päätään, mutta jännittynyt se edelleen oli. Laukassa Pirjo olikin taas paljon rennompi kuin viimeksi, ja nyt se laukkasin helpommalla pääty-ympyrän, josta olen tyytyväinen!

Siitä siirryimme sitten hyppäämään. Menin ensiksi kumpaankin suuntaan ristikkoa, joka alkukankeuksien jälkeen meni ihan suht hyvin. Toki jännitys pyrki esiin, sillä hevonen oli kuitenkin vieras hypättävä ja aikamoinen pidäteltävä. Yli kuitenkin päästiin useaankin kertaan, joten Jessica korotti hieman estettä.

Tuskanhiki valui jo otsalta, kun lähestyimme puolikkaaksi pystyksi nostettua estettä. Päästiin tämä korkeampikin este yli muutaman tiputuksen jälkeen, joten este kasvoi vielä hieman. Esteellä oli korkeimmillaan kokoa 70-75 cm, eli ei se kovin iso ollut, mutta Pirjon vauhti sai pelon nousemaan pienesti taas pintaan. Lopulta päästiin este yli kummastakin suunnasta, johon oli hyvä lopettaa loppuravien sekä -käyntien jälkeen.  

Pirjo on kyllä ihan kiva pakkaus, kunhan sen kanssa jaksaa vain työskennellä! Sen on vielä kovin malttamaton, mutta ei se mikään pahis ole. 

Kaikki ylläolevat kuvat on otettu lauantaina, joista kaksi alinta ovat napattu videolta. Ja koska Jessica niitä videoita hieman kuvasi, niin päätin lisätä tänne muutaman hyppypätkän ja pystyn sitten mahdollisesti jonkun ajan päästä katsomaan tätä videota naureskellen kuinka me ollaan muututtu, mutta kaikki aikanaan!

Ja sitten toisenlaiseen ilmoitusasiaan!

Meidät löytää nykyään myös facebookista, jonne tieto kiirii yleensä nopeammin kuin blogiin. Käykääpä tykkäilemässä klikkaamalla allaolevaa kuvaa! :) 

ps. arvatkaa kuka juhlii tänään synttäreitään? 

156# Mitäs meille kuuluu? + uusi ulkoasu

Meille kuuluu hyvää, kiitos vain kysymyästä. Ollaan koko tämä loma menty enemmän tai vähemmän rennosti, vaikka kyllä me ollaan oikein tosissamme yritetty myös tuupata. Kuten huomaatte, ulkoasu on vaihtunut jouluisesta siniseen, joten kertokaahan mielipiteenne kommentilla! Vuosikin tässä kerkesi jo vaihtua ennekuin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja kirjoitettua postausta, ups! No mutta jos tämä yhtään lohduttaa, niin tämä postaus onkin sitten aika pitkä ja kuviakin on roimasti, laadusta en vain takaa mitään!

Kuten tiedätte, olen huono päivämäärissä, joten en nyt takaa, että olen varmasti mennyt silloin ja silloin, sillä muisti saattaa tehdä tepposia. Mutta jokatapauksessa aloitellaan!

Jouluaattona kävimme Poppisen kanssa reippaalla maastolenkillä, sonnustautuneena tietenkin poroasuun, jonka ansiosta saimmekin paljon hymyjä kulkiessamme pitkin kylää.

Sitten olenkin vain ratsastellut ihan omaan tahtiin muutaman kerran, joiden päivämääristä minulla ei yksinkertaisesti ole mitään hajua, sillä en ole saanut niille kerroille kuvaajaa! Mutta ainakin sen tiedän, että 26.12. pääsin jälleen hyppäämään Jätkällä! Viime kerrasta olikin jo aikaa muutama kuukausi.

Juurikin tuon tauon takia otimme aikalailla rauhassa pienillä esteillä, jotta päästäisiin taas hommaan mukaan ja jännitys taas häviäisi. Alkuun menin taas samalla kaavalla; harjasta puristaen, kevyessä istunnassa jo kymmenen metriä ennen estettä sekä ravilla. Kun hyppääminen luonnistui edes jotenkuten, aloin tilittämään Jätkän omistajalle kaiken, mikä omassa hyppäämisessäni ärsyttää. Muutaman hyvän neuvon jälkeen istuin tukevasti satulassa ratsastaessani esteelle, nousten kevyeeseen istuntaan vasta kun oli sen aika, joka auttoi paljonkin. Se myös merkitsi sitä, etten pystynyt puristamaan harjasta, joten pystyin keskittymään paremmin ohjaamiseen joka helpotti myös hommaa! Sitten piti vain uskaltaa laukata esteelle.

tyylikönötys, ja muokkaamaton kuva, koska laiskuus !

Lopulta uskaltauduin laukkaamaan, mutta yhdellä ensimmäisistä kerroista Jätkä lähti aikalailla kaukaa, enkä päässyt hyppyyn lainkaan mukaan, joten tuloksena oli se, että paiskauduin Jätkän kaulaa vasten, josta pääni hakkautuikin muutamaan kertaan Jätkän kaulaan, sillä Jätkä päättikin vielä hypätä sarjan toisen osan!

Tämän jälkeen homma alkoi kuitenkin jollain lailla sujumaan, ja vaikka oma istuntani onkin vielä aika järkyttävän näköinen, pystyin olemaan ratsastuksen jälkeen tyytyväinen, sillä ymmärsin taas uusia juttuja, jotka helpottivat hommaa huomattavasti! 

Nämä ovat videolta napattuja screenshotteja, joten jätetään suosiolla pienemmäksi!

30.12. Meninkin pitkästä aikaa ystäväni Jessican tallille, ja pitämään pienimuotoista estetuntia hänelle ja blogistakin jotenkuten tutulle Taika-nimiselle suomenhevostammalle, jota liikuttelin vuoden 2012 syksystä viime kevääseen asti säännöllisen epäsäännöllisesti, kunnes homma sitten jotenkin vain jäi. Syksyllä meille Jessican kanssa puhkesi todella iso riita, joka onneksi on saatu nyt paikattua, ja ollaan luvattu toisillemme ettei tälläistä enää tule tapahtumaan. Se on siis toinen syy siihen, miksi Taikasta tai Jessican muista hevosista ei ole mitään kuulunut, jos joku on asiaa ihmetellyt.

Mutta tosiaan korjailtiin vähän jalanpaikkaa lyhentämällä jalustinta ja saatiin myös Taikan etupainoisuutta hieman kuriin paremmalla ohjastuntumalla. Kuvia voi Jessicasta ja Taikasta katsella Jessican omasta blogista! Pääsin itse kokeilemaan myös pitkästä aikaa Taikaa, ja voin myöntää, että Taika ei ole yhtään samanlainen hypättävä kuin luulisi. Huomaa kuitenkin että on Jessica sen kanssa töitä tehnyt, ja heidän hyppäämisensä näyttää todella siistiltä, kun vertaa siihen minkälaista meno oli kun itse pääsin selkään...

Taikan liikutuksen jälkeen nappasimme tarhasta shettisruuna Laten, jota liikuttelimme vielä muutama vuosi sitten hyvinkin ahkerasti. Nyt kuitenkaan emme kiivenneet selkään, kuten olisimme vielä kaksi vuotta tehneet, vaan pistimme ponille kärryt perään ja suuntasimme pellolle. Ajeltiin jonkun aikaa siellä vuorotellen ja Late heitti muutaman ei-niin-toivotun-pukinkin, joista saimme makeat naurut! Sitten hoidimme Laten pois ja aika pian sen jälkeen lähdin kotiin.

mitäköhän tämän kuvan laadulle ja värille mahtoi tapahtua...? 

Sitten seuraava muistikuva onkin 31.12. jolloin menin Poppisella ilman satulaa puomeja! Koska oli paukuttelupäivä, menimme yhdessä Even kanssa tallille jo aamupäivästä. Pistin Poppisen kuntoon ja menimme kentälle yhdessä Jätkän ja tämän omistajan kanssa. Hetken päästä Poppisen omistajakin tuli kentälle, ja pisti meille kolme puomia, joita rupesimme tulemaan alkukäyntien jälkeen ravissa. 

Poppinen innostui puomeista aikalailla heti, ja aina puomeille tullessa se oli korvat hörössä, ikävä kyllä kuvista sen ilme näyttää jokseenkin tylsistyneeltä tai ärsyyntyneeltä... :D Hetkittäin Poppinen teki puomeille loikkia, kuvittelen niiden olevan estesarja. Kun oltiin menty kumpaankin suuntaan puomit ravissa, ruvettiin tulemaan niitä laukassa!

Muutamilla kerroilla laukka ei oikein osunut kohdilleen, jonka takia tehtiin joko ensimmäiselle puomille kamikaze-loikka, tai sitten mentiin kaikki puomit kiitoravissa, jossa kuten voittekin arvata, oli aika hankala pysyä! Poppinen näytti kyllä tykkäävän vaihtelusta, kun pääsi vähän pomppimaan. Se intoutui jopa tekemään muutaman loikan puomien jälkeen, mutta heti kun lennähdin hieman eteenpäin, eli toisin sanoen kaulalle, se hidasti kiltisti. Eihän Poppinen tahallaan ratsastajaa halua tiputtaa, se vain sattuu aina innostumaan!

Olisin kyllä voinut Poppiselta odottaa ihan kunnon jättiloikkia sekä pukkeja, sillä onhan siitä jo aikaa, kun se viimeksi pääsi loikkimaan. Mutta tapansa mukaan Poppinen päätti yllättää ja suhtautua yllättävän rauhallisesti koko hommaan.

Pidettiin hetken päästä pieni käyntipaussi ja sitten tultiin vielä kummastakin suunnasta muutamaan otteeseen puomit laukalla. Poppinen vaihteli laukkaa muutamaankin otteeseen puomeilla, mutta vaihtoi kuitenkin aina oikeaan laukkaan kierrokseen nähden. Ratsastuksen jälkeen hoidin Poppisen herkkujen kera pois.

Seuraava yö olikin paukutteluyö, joten hevoset olivat seuraavana päivänä tallille yhdessä Even kanssa mennessämme aika viriileinä. Itse juhlin tosiaan uuttavuotta käymällä vuoden vaihtumisen jälkeen vessassa ja sitten katsottiin yhtä sarjaa tietokoneelta, meillä oli siis tosiaan kovat juhlat!

Ensimmäisenä liikutukseen pääsi Jätkä, sillä koska olin saanut edellisenä päivänä Poppisesta kuvia, olihan pakko saada myös edes muutama kuva Jätkästäkin! Jätkä kyttäsi kentällä kaikkialle, eikä ratsastuksestakaan meinannut tulla mitään. Videoltakin kuului aikalailla selvästi, kuinka kirosin Jätkän jännittyneisyyttä. Testasin myös samalla mahdollisia uusia saappaitani, jotka viisi reikää jalustimia pidennettyäni tuntuivat jopa ihan hyviltä!

Kiitos sumuisen sään, kuvista tuli pelkkää suttua, vaikka Eve epätoivoisesti yrittikin asetuksia vaihdella. Allaolevat kuvat ovat kaikkein parhaat päivän saldosta, mutta niissäkin oma istuntani on kovin järkyttävän näköinen. Ja ei, en ole itsekriittinen, pyrin vain täydellisyyteen ja niin edespäin...

Jätkän jälkeen ratsastukseen pääsi Poppinen, joka oli Jätkääkin säikympi. Se oli varma että joka pusikosta hyppää joku paukuttelijamonsteri ja oli valmiina sinkaisemaan pienimmästäkin äänestä. Koska tuolloin oli jo niin pimeää, kuvia ei Poppisen ratsastuksesta valitettavasti tullut! Tehtiin kuitenkin perusjuttuja ja lopeteltiin sitten, kun olin saanut Poppiseen edes jotenkin kontaktia ja olimme saaneet muutaman hyvän pätkän.

Torstaina sitten taas kesätuttavuuteni Saara pyöräili meille, ja oltuamme muutaman tunnin ihan kotosalla, suuntasimme tallille Poppista ratsastamaan. Menin Poppisella ilman satulaa, eikä oikein tehty mitään hyödyllistä, ellei alkua lasketa. Piakkoin ravaamisen jälkeen ilmoitin, että nyt ei jaksamus ollenkaan riitä kouluvääntöön, joten mentiin puolipitkillä ohjilla koko tunti. Ratsastuksen jälkeen oltiin kyllä kummatkin Poppisen kanssa ihan hiessä. Kuvien puuttumiseen jälleen sama selitys kuin äskenkin, pahoittelen!

Mutta sitten pääsemme vihdoin perjantaihin, jollon hyppäsin pikkuristikoita Poppisella! Poppinen oli ihan innoissaan touhusta, eikä kuskiakaan sen pahemmin jännittänyt! Muutaman kerran tuli vähän hassu hyppy, kun lähdin ennakoimaan tai jätin Poppisen yksin, mutta suurimmaksi osaksi hypyt olivat ihan hyviä!

laatukuva, mutta parempaakaan en nyt saanut videosta irti!

Jotta teille ei jäisi pahaa makua suuhun näistä huonolaatuisista kuvista sekä screenshoteista, päätin koota teille pienen koostevideon nyt näistä yllämainituista heppailuista. Toivon myös, että ymmärtänette virheeni varsinkin esteillä, mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa alkaa luonnistua! :)

Sitten vielä kummastusta herättämään yksi kuva ja nimi:

P i r j o