Kuten se osa teistä joka meidän touhuja seurailee myös facebookissa tietääkin, on Poppinenkin pitkän odotuksen jälkeen päässyt laitumelle! Kesäkuun ensimmäisenä lauantaina todistustenjaon sekä naapurin yo-juhlien jälkeen lähdin polkemaan vielä kerran kohti tallia, jossa Poppinen on asunut koko sen ajan jolloin olen sen kanssa touhuillut, ellei laidunkausia lasketa. Tuntui hassulta pakata tavaroita ja lähteä tällä kertaa ihan yksin kohti tallia, jolla olisi määrä viettää koko kesä. Viime vuosina tämä on aina tehty yhdessä vähintään kahden tutun ihmisen kanssa ja Jätkä on aina ollut mukana. Koska laidunpaikka sijaitsee aika lähellä tuttua "kotitallia", ei koppia tarvittu Poppisen muuttamiseen, vaan tasapainotin mukaanotettavat tavarat pyöräni kyytiin ja hitaasti lähdin pyöräilemään kohti uutta paikkaa, Poppinen liinan perässä löntystellen.
Olimme jo muutamaan otteeseen ennen laitumelle lähtöä harjoitelleet tälläistä liikuntamuotoa, sillä a) kun piti alkaa taas totuttelemaan ruohoon, oli helppo käydä keräämässä ruohoa läheisiltä pelloilta Poppisen samaan aikaan sitä syödessä ja b) kun oltiin pitkän kävelyttelyjakson jälkeen taas lisäämässä liikuntaa, Poppinen pääsi ilman mitään painoa selässään hölkkäämään vähän reippaamminkin, ilman että jouduin itse astmaatikkona juoksemaan sen perässä. Kätevää siis, eikö?
Heti Poppisen päästyä irti se lähti häntä tötteröllä ravaamaan ympäri laiduntaan. Se vaikutti olevan jokseenkin ihmeissään mutta kuitenkin tyytyväinen päästessään uuteen paikkaan uusien hajujen ympäröimäksi. Viereisellä laitumella oleva Lola-poni tuli melkein heti korvat hörössä aidanviereen katsomaan uutta lajitoveriaan, mutta jo hetken haistelun jälkeen poni ilmoitti että Poppinen ei ole sille mieleinen naapuri.
Muutaman päivän ajan muuton jälkeen kävimme kävelemässä vain maastakäsin ruohokentällä ja kärryradalla, sillä Poppinen oli säpsäkkänä sekä uuden paikan, että hirmuisen tuulen takia, eikä ajatus poukkoilevasta hevosesta kuskin roikkuessa kyydissä suoraan sanoen kiinnostanut. Pikkuhiljaa kun Poppinen oli jo jonkun verran asettunut taloksi, aloimme tekemään lenkkejä myös selästä käsin, vaikkakin vain käynnissä, sillä en tahtonut hoppuilla, kun tuoreessa muistissa olivat vielä kauhukuvat kipeästä ja jumisesta hevosesta.
Kuun alkupuolella pääsin myös ratsastelemaan pikkutamma Lolaa pariin otteeseen, joka juuri jäi mammalomalle, odottamaan kesän loppupuolella tapahtuvaa varsomista! Lola ei suinkaan ole uusi tuttavuus, vaan ensimmäisen kerran olen sitä syksyllä käynyt ratsastamassa, kun se oli jallittanut pienempiä tunneilla oikein huolella. Sen jälkeen kävin talvella ja keväällä pariin otteeseen ja heti kun tuli mahdollisuus niin kipusin taas tämän lähes joka tytön unelmaponin kyytiin.
Muita ratsuja ovat olleet myös iso tumma Athena/Atena-tamma (miten nyt kirjoitetaankaan...), sen ystävä Alezan, toinen iki-ihana kimotamma Serena sekä shettikset (tai no, Nanna on risteytys) Nanna ja Indica. Tylsää ei totta tosiaankaan ole ollut, kun olemme yhdessä "poniposselaisten" kanssa ratsastelleet. Kahdessa ensimmäisessä kuvassa Lola, ja kaksi muuta sitten järjestyksessä äskeisen luetteloni mukaan! Pahoittelen ylemmän Lola-kuvan laatua...
Jokin aika sitten pääsin itsekin hieman leirifiilikseen taas pitkästä aikaa, kun tallilla oli ponileiri ja pääsin avustamaan jonkun verran leiriläisiä. Leiri huipentui edellisviikon torstaina leirikisoihin, jossa kisasivat joukkueet team Nanna ja team Serena! Myös minä ja Saara pääsimme osallistumaan kilpailuun ja löysinkin itseni Serenan selästä. Hauskaa oli ja ihanat leiriläiset palkittiin lopuksi ruusukkein.
Indicalla ratsastin kevyesti ennen leiriä, mutta tulin siihen tulokseen että shettikset eivät tosiaan ole enää se minun juttu, sillä olen kasvanut viime kesästäkin jo niin paljon, etten saa mitenkään soviteltua itseäni vähän reilu metrisen ponin selkään. Ratsastuksesta ei löydy kuvia, mutta Indica on tuo kaunis päistärikkö tukkajumala! Nannaa ratsastin muutaman kerran viime vuonna ja käväisin sen selässä myös Indican ratsastuksen päätteeksi ja poni yritti heti alkuun possuttaa, vaikka Saaralla se kulki oikein nätisti. :D Hauskoja poneja ovat kumpainenkin, harmittaa olla näin pitkä!
Serenasta sitten vielä lisää; leiriviikon sunnuntaina eli 14.6. meillä oli tallin omat kisat, joissa oli sekä koululuokka että esteluokkia. Itse osallistuin Serenalla 50 cm, ja rata sujui hienosti, jos ei lasketa yhtä pudotusta, kun itse aloin säätämään ennen estettä. Tulimme kuitenkin neljänsiksi ja kuten kaikki muutkin, saimme ruusukeen! Radalta ei ole oikein onnistuneita kuvia, joten saatte näistä kisoista vain yhdestä verkkaristikosta kuvan. Ylempi Serena-kuva on leirikisoista ja alempi tallikisoista.
Viime tiistaina kävin hyppäämässä Jessican arabitamma Minetellä ensimmäistä kertaa! Meno oli aika lailla kaoottista kun olin aivan hukassa "vieraan" hevosen selässä eikä Minette olisi oikein jaksanut nostella tassujaan esteen noustessa. Se pudotteli aivan huolella, enkä oikein saanut kiinni oikeasta rytmistä, eli toisin sanoen joko tulin esteelle ratsastaen liian lujaa tuupaten tai sitten liian hitaassa tempossa koko ajan nyppien. Muutamat hyvät hypyt saatiin loppuun ja jäi kuitenkin hyvä mieli hommasta. Kyllähän se hevonen olisi osannut jos kuski ei olisi mokaillut niin kovasti koko ajan! :)
Tiistaina ratsastin Poppisen ja Mineten lisäksi myös Alezanin. Ja tämä kerta sujui paljon paremmin kuin ensimmäinen (kuva ylhäällä)! Vaikka yhä tunsinkin hytkyväni suurimman osan ajasta selässä kuin jauhosäkki, kulki Alezan hetkittäin oikein nätisti ravissakin. Menin ilman satulaa, sillä Alezanillakaan ei ole tällä hetkellä satulaa edellisen ollessa huono, ja oli alkuun taas aikamoinen kulttuurishokki hypätä Poppisen selästä paljon isomman ja isoliikkeisemmän hevosen kyytiin! Tein perus siirtymisiä ja ympyällä ravi- sekä laukkatyöskentelyä ja muutamia laukanvaihtoja. Loppukäynnit käytiin kävelemässä kärryradalla.
Poppiselle kuuluu myös tällä hetkellä oikein hyvää. Sillä oli jokunen aika sitten aivan kamala kiima ja se oli aivan rakastunut viereisen laitumen Cody-ruunaan! Kun kiima sitten meni ohi, Poppinen oli todella jäykkä takapäästä, joka saikin jo hysteerisen omistajan sekoamaan että nyt se on taas jumissa ja kaikki on pilalla! Kävelyttelyn ja juoksutuksen avulla se vetristyi taas, mutta oli vielä hetkittäin vähän ep oloinen. Satulaa meillä ei vieläkään ole (jos unohdin tästä mainita, niin edelliset toukokuun jumit johtuivat tod.näk. osittain liian pitkästä satulasta joka kipeytty lannerangan alueen) eli kaikki ratsastelut hoidetaan ilman satulaa, joka alkaa jo pikku hiljaa tympimään! Jos jollain lojuu ylimääräistä lampaankarvasatulaa taikka ihan vain ratsastusvyötä kaapissa, niin kertokaa ihmeessä!
Koska kuvia ja tekstiä tässä postauksessa on jo julmetun paljon, ajattelin säästää "tauon" aikana otetut kuvat Poppisesta sitten seuraavaan postaukseen, ettei tämä postaus venyisi kovin pitkäksi. Laitan kuitenkin loppuun "lainahevosista" sekä muista tallin asukeista muutamat satunnaiset kuvat vielä, mutta muuten voidaankin sanoa jo tässä vaiheessa että seuraavaan postaukseen sitten, moido! :)
Ps. Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta?
Puhelimella ei toimi välttämättä kunnolla, joten mobiilikäyttäjät näkevät sen oikeana ao. kuvasta! :)
