Massan mukana - hihs 2015

Tosiaan kuten otsikkokin kertoo, mennään massan mukana ja tässäkin blogissa kerrataan tämän vuoden Helsinki International Porsche Horse Show rupeamaa. Itse olin ainoastaan tänään, eli sunnuntaina paikalla, mutta edellisiin vuosiin poiketen koko päivän. Viime kertoina olen ollut aina joko to tai pe menossa mukana, mutta nyt päätettiin Jessican kanssa repäistä ja lähteä sunnuntaireissuun! Tultiin paikanpäälle vähän yli yhdeksän, ja onnistuimme siten missaamaan ensimmäisen luokan, mutta nautiskelimme seuraavista paikoillamme kakkosrivillä, ja tauon kohdatessa 140 cm finaalin jälkeen lähdimme kieretelemään expoa.

Päivän kohokohta oli ehdottomasti odotuksen arvoinen Longines FEI World Cup 160 cm. Huippuhienoja ratsukoita, hankala rata sekä suhteutettuna omaan persjalkaisuuteeni aivan hullu estekorkeus! Minähän tosiaan olen sen verta käppänä, että olen vain sentin pari päälle tuon estekorkeuden... Oma suosikkini tästä luokasta oli Anna-Juulia Kontion lisäksi Luca Maria Moneta hevosellaan Connery. Conneryyn ihastuin jo viime vuonna, sillä se näyttää niin onnettoman pieneltä esteiden joukossa, mutta häikäisee kuitenkin ponnullaan ja kipinällään tähän hommaan. Kertakaikkiaan hämmästyttävä pikkuheppa!

Expo oli valikoimaltaan aika suppea, eikä ollut mitään verrattuna messujen, kuten Horse Fair tai Tampereen heppamessujen expoalueelle. Kaikki tuntui olevan kovinkin ylihinnoiteltua omaan silmääni, sillä riippuvaisena vanhempien rahoista, ei olisi tullut mieleenkään ostaa kolmensadan euron fleeceloimea! Jotain pientä kuitenkin löysin, eli toisin sanoen Jardille ovikyltin sekä kaksi Likit-nuolukiveä, joita lähdinkin etsimään. Lisäksi olin toivonut löytäväni heinäverkkoja kaksi kipaletta ja Jardille uudet suojat, sekä itselleni hanskat hiertymien välttämiseksi, mutta luovutin etsinnässä viidennen expokierroksen jälkeen. 

Paljon toki olisin löytänyt, jos budjetti olisi vain sallinut. Muunmuassa aivan ihanan yksinkertaisia huopia, joiden hinta huiteli kuitenkin kuudessakympissä sekä uutta kypärää jäin kuolaamaan. Nykyinen kypäräni on ainakin kolmen vuoden takaa ja pieni kuin mikä. Se päässä on inhottava ratsastella, kun sitä joutuu pitämään enemmänkin takaraivolla, jotta paine päässä olisi edes jotenkin siedettävää. Uudeksi kypäräksi haluaisin joko klassisen Charles Owen Wellingtonin taikka sitten toisena vaihtoehtona ihan perus Antareksen. Hintaa molemmilla on himpun verran alle 300€, joten rahan kerääminen olisi pikkuhiljaa jo aiheellista, mutta tällä hetkellä olisi kyllä paljon muutakin ostettavaa ja maksettavaa. 

Ajauduttuamme harhateille, on varmaan hyvä jatkaa taas tosiaan tämänpäiväisestä exposta. Blingiä löytyi joka kulmasta aivan älyttömästi, ja nämä blingit nimenomaan tekivät osista tuotteista aivan pöyristyttävän kalliita. Tämän kauden värit ovat aika selkeästi kaikkialla ainakin oranssi ja harmaa, joiden sävyisiä kamoja löytyi melkein joka putiikista timanttien lisäksi. Yritin pitää myös silmäni auki ja katsella hieman, josko löytyisi jotain kivaa shokkiväristä, mutta tulin siihen tulokseen ettei kisapaitojen ja talvivarusteiden lisäksi bongaamani pinkki turvaliivi välttämättä sopisi jokakertaiseen käyttöömme. Harmitti kyllä kun exposta ei oikein tarttunut mitään mukaan, mutta tässä kohtaa voi todeta että meillä kyllä taitaa olla jo kaikkea, kun mitään ei ainakaan pikkujuttuja lukuunottamatta tarvita! Nythän onkin sitten sopivasti aikaa kehitellä jotain hankittavaa ensi kevään messuja varten... ;)

Ehkäpä olen nyt jaaritellut tarpeeksi ja päästän teidät katselemaan päivän kuvia! Tuossa viereisessä kuvassa pomppaa Connery kuskinaan Luca Maria Moneta.

Kävittekö itse Horse Showssa tänä vuonna? 

Linkattujen blogien vuoro

Jippijei, vihdoin sain aikaiseksi aloittaa tämän postauksen, joka olisi pitänyt julkaista jo kaaaauan sitten. Itse tämän linkkaa blogisi -postauksen tein elokuun alkupuolella, enkä julkaise-napin painamisen jälkeen enää kiinnittänyt huomiota postaukseen, kommenttein julkaisemista lukuunottamattaa, ja viikkojen viereiessä unohdin aivan kokonaan julkaista "tulokset"!

Linkattuja blogeja kertyi kiva määrä, ja tuotti hankaluuksia valita kuusi suosikkiani. Allaolevat blogit eivät ole mitenkään järjestyksessä, vaan aivan sekaisin "heiteltynä".

Tiia Tahvanainen photography

Ihastuin välittömästi tämän blogin kuviin, kyllä käy kateeksi kun jotkut vain osaavat! Vaikka postauksia ei ilmestykään useasti (kuka minä olen tästä kritisoimaan, kun katsotaan omaa blogiani...) tekstien laatu antaa aika paljon anteeksi. Blogin ulkoasu on kivan yksinkertainen ja plussaa voisin antaa myös blogin kaksikielisyydestä, sillä oma englannin sanastoni kasvaa myös hurjasti! :D Älyttömän kiva blogi kokonaisuudessaan, suosittelen liittymään lukijaksi!

Kisoja kohti

Tämä blogi hurmasi minut heti syksyisellä bannerillaan, pointsit sille! Hyvät esittelysivut ja pienellä aivotyöllä blogista löytää kaiken tarvittavan informaation. Postauksia tulee hyvässä tahdissa omaan makuuni ja kuvia löytyy suunnilleen kaikista. Teksti on kivaa luettavaa, kiinnittäisin itse huomiota joissain kohdissa oikeinkirjoitukseen, mutta nekin ovat vain pikkuseikkoja. :) Tosi kiva blogi!

I dressyrsadeln

Yleiskatsaukseltaan kiva blogi, höystettynä monilla kuvilla ja teksteillä. Omaan silmääni ei iskenyt blogin värimaailma, mutta muuten ulkoasu oli hyvin tehty ja toimiva. Esittelysivu löytyi helposti heti ensimmäisenä sivupalkista ja tärkeimmät tiedot löytyivät kuvan takaa. Postaustahti on ollut aika tasainen ja aktiivinen, nyt toki viime aikoina tahti on hieman harventunut. Suosittelen tätäkin! :) 

Haaveita hevosista

Yksinkertainen, mutta taitavasti koodattu ulkoasu. Grafiikkapajasta löytyi helposti noudatettavat mutta tarkat ohjeet tilaamiseen ja taitavaa kädenjälkeä, eli jos pohdit bannerin tilaamista, niin ehdotan tilaamista Annalta! Tätä blogia selatessa tuntui kummalliselta ajatella että kirjoittaja on 12-vuotias, sillä niin sujuvaa tekstiä ja hienoja kuvia löytyi. Tykkään, tykkään, tykkään!

Prison Break & Milja

Miljan blogia olen piiitkään jo seurannut ja pakko heti alkuun sanoa että tykkään tästä paljon! Banneri ja ulkoasu kokonaisuudessaan on kiva ja yhteensopiva kaiken osalta. Blogista löytyy hieno Risto ja kivoja kuvia. Teksti on hyvää ja esittelysivut selkeät. Jatka samaan malliin!

Sitten oma valintani jotta blogeja on 5 + 1:

Kolme pientä riiviötä ja kaurakamut

Blogimaailmassa minulle aivan uusi tuttavuus, mutta ihastuin heti! Ihanat päätähdet, Emilia mukaanlukien. Blogin sivupalkista löytyvän esittelytekstin lopussa oleva "Blogini tarkoitus on kylvää iloista mieltä ja muistuttaa siitä, ettei elämää kannata ottaa liian vakavasti." pitää kyllä täysin paikkansa, sillä katsellessani kuvia lampaista pikkiriikkinen hymy hiipi huulilleni. Lampaita mullekin, kiitos! Kivan "fresh" ulkoasu värimaailmaltaan ja upeita kuvia tosiaan. Aivan mahtava blogi, liittykää ihmeessä lukijoiksi! :) 

Löysittekö omalle lukulistallenne jotain? 

Lokakuun syvälliset

Nyt syyslomaviikolla ollaan saatu pariin otteeseen kuvaaja mukaamme, ja uusia kivoja kuvia on useita! Eniten ihastuin ehkä näihin auringonlaskussa pihallamme Poppisen kanssa otettuihin kuviin, joita yritin kuitenkin olla tunkematta sataa tähän postaukseen.

Jardin kanssa kaikki on ok, hyppäämään olisi kova hinku, mutta yritetään saada ensin perusasiat kuntoon ennenkuin valkkuun uskallutaan! Tällä hetkellä Jardilla on jonkinasteinen testailukausi menossa, ja se keksii kaikenlaista "kivaa" aiheuttaakseen minulle ennenaikaisen hermoromahduksen (nämä temput eivät kuitenkaan liity sen stunt-hevostaustaan, vaikka Jardin meille tultua sainkin kuulla asiasta monenmoisia spekulaatioita) tai vähintäänkin harmaita hiuksia. Poppisen kanssa he ovat tulleet erittäin hyvin juttuun, vaikkakin Jard välillä yrittää komentaa Poppista päiväruokailun aikaan. 

En tiedä olenko maininnut, mutta meillähän ei tosiaan ole nyt kevääseen asti ainakaan omaa kenttää, joten ollaan hyödynnetty paljon sänkkäreitä ja hiekkakuoppien ratsastukseen soveltuvia alueita. Kun se oma kenttä sitten jossain vaiheessa tuonne pihaan ilmestyy, niin kirsikkana kakun päälle meillä on estekalustoakin jo tällä hetkellä valmiina kahdenkymmenen puomin verran! Tolppia pitäisi siis enää vain hankkia/valmistaa, jotta saisi kunnon radan aikaiseksi, mutta sen aika tosiaan on vasta sitten kun se kenttäkin on. :) 

Viime aikoina olen päässyt nauttimaan taas materialismionnellisuudesta, sillä uuden hevosen myötä olen päässyt ostelemaan taas kaikennäköistä tärkeää sekä vähemmän-tärkeää. Näin pikaisesti heitettynä olen ostanut ainakin kaksi tallitoppaa kylmän talven varalle, suitset, martingaalin, kuljetussuojat, riimuja, ohjia, suojat sekä paljon muuta. Tuo sana ohjia on lihavoituna, koska tässä lähiaikoina meillä on katkennut ohjia enemmän kuin viimeisen neljän vuoden aikana! Toki vanhimmat ohjat ovat olleet tämän neljän vuoden alulta ainakin, ellei pidempääkin käytössä, joten en yhtään ihmettele että ne nyt sitten antoivat periksi. Nyt kolmet hajonneet ohjat on korvattu kolmilla uusilla, ja lisäksi kaivoin esiin vielä käyttämättömiä jo minulla olleita ohjia, jos nyt vaikka niin valittettavasti tapahtuisi että nämä uudetkin hajoaisivat (ei toivottu kohtalo).

Arki kahden hevosen kanssa on sujunut tähän mennessä aika hyvin. Joka päivä en joudu molempia liikuttamaan itse, sillä Poppinen esimerkiksi on päässyt kuljettamaan pikkusiskoani useampaankin otteeseen, kuten kerran myös Saaraa vauhdikkaan maastolenkin ajan. Poppisen kanssa ollaan yritetty pitää liikuntaa monipuolisena myös pyörälenkkien suhteen ja taas Jardin kanssa ollaan käyty pariin otteeseen hölkkälenkeillä siten että minä juoksen vierellä (ja muutaman kerran myös herran perässä kiroten...). Tallihommien/ruokinnan suhteen olemme tehneet siten että äiti ruokkii aamulla ja heittää päiväheinät ja minä yleisesti teen illan. Homma on sujunut suht hyvin, ainakin omalta osaltani, kun en enää missaa puolta tuntia aamu-unista, ja hevoset saavat päivällisen ihan oikeaan aikaan, eivätkä vasta kun saavun koulusta. Tavoite olisi tässä jossain vaiheessa saada tarhaan vapaaheinä, kunhan jonkinmoinen systeemi keksitään, miten hevoset eivät levittäisi eväitään pitkin maita ja mantuja. Vaihtoehtoja on monia, katsotaan mihin päädytään. 

Jardin uusi miehekäs lila tallitoppis ;) 

Ratsastuksesta vielä puheenollen, vaikka kaikki meneekin Poppisen kanssa ihan hyvin päällisin puolin, niin minua häiritsee suuresti, kun ei olla päästy valvovan silmän alle aikoihin, enkä osaa sanoa ollaanko menty eteenpäin pienenpienin askelin vaiko taaksepäin harppauksin. On hetkiä jolloin Poppinen kulkee ihan superisti ja jaksaa kulkea ryhdikkäästi, mutta sitten on myös niitä päiviä kun mikään ei onnistu ja molempia kiukuttaa (tai toisin sanoen minua ja Poppinen vain peilaa ajatukseni takaisin). Toki tässä vaiheessa pitäisi itse osata niellä kiukkunsa ja huomioida ensinnäkin ne "pikku"seikat, että ovatko omat avut kenties tarpeenksi selviä ja johdonmukaisia, että pyydettäessä pohkeenväistöä en vaikuta pyytävän laukkaa hevoselta. Ja lisäksi minun pitäisi muistaa että ei se ratsu rodusta tai alkuperästä riippumatta voi heti kulkea täydellisesti. Jossain näinkin asianyhteyteen sopivan viittauksen siitä, että eihän sitä itsekään ole kaikkein parhaimmillaan heti päivätorkuilta heränneenä taikka ruokailun jälkeen, joten turha olettaa että hevonenkaan on. Vaikka näiden asioiden hokeminen itselleni takaiskujen kohdatessa hevosen selässä onkin auttanut jonkun verran, tunnen yhä vahvemmin että kyllä tässä tarvittaisiin valmentaja apuun, jotta saataisiin ihan ohjattua tekemistä, enkä olisi aivan täysin yksin oman onneni seppä. Tässä vaiheessa haluaisin vielä kysäistä teidän mielipidettä siitä, kummassa ao. kuvista hevonen kulkee paremmin? Eli siis kuvassa 1. vai 2.? Ensimmäisessä Poppinen on kyllä aika jännittyneen näköinen, mutta polkee omaan silmään paremmin alleen... Hankala itse katsoa, voi jessus kun nyt löydettäisiin joku auttava käsi...

 Siinä menivät yhdet ohjat...

Nyt tässä välissä olisi varmaan ihan asiallista kysyä, että minkälaisia postauksia te haluaisitte täältä lukea? Olen äärettömän pettynyt, kun blogi on nyt joutunut sijaiskärsijäksi tässä ajankäytön sekä kiireen oravanpyörässä, mutta kai se on yksinkertaisesti pakko todeta, ettei tavallisina arkipäivinä kovin paljoa koneen edessä istuskella, ja viikonloppuisin kaikki liikenevä aika on käytettynä joko muutamaan ylimääräiseen tuntiin unta taikka sitten kavereiden näkemiseen. Nyt syysloman aikana olisin toki voinut kirjoittaa useaampaankin otteeseen, tai vaikka erikoisempia postauksia valmiiksi luonnoksiin, mutta toistaessani itselleni vain että huomenna kirjoitan (toimii muuten myös kokeiden kanssa, esim. huomenna luen kunnolla taikka seuraavaan kokeeseen panostan...) havahduinkin siihen että loma on aivan pian ohi, siis aivan käsittämätöntä, enkä mitään saanut aikaiseksi kirjoittamisen saralla enkä myöskään maantiedon koetta varten tarvittavan nimistön opettelussa, joka sisältää 98 paikan nimeä Euroopasta! Ensi viikolla olisi hihs ja kaikki... Kyllä hukka minut perii. No, onneksi Poppinen on mitä mahtavin kuuntelija, joka ei valita vaikka olen marissut sille neljättätoista kertaa tulevasta kokeesta!

Poppisen uusi takki on hieman hillitympi kuin Jardin, mutta ihanan pirteissä sävyissä mennään vieläkin!

Tällä kertaa voisin sanoa tässä vaiheessa ettei mieleeni enää putkahda mitään kerrottavaa, joten päätämmekin siis tämän tähän! Kiitos seurastanne, toivottavasti piditte (ja heitätte kommenttia) kuvista! :)

terveisin yksi epätoivoinen maantiedon opiskelija

Neljä vuotta yhtä matkaa

11.10.2011 alkaen

Kerran on annettu meille

elämä ihmeellinen,

kirkkaana loistavat värit

ilon ja ystävyyden.

Välillä kohottiin tähtiin

siivillä rohkeuden.

Matkalla ihmeitä nähtiin.

Mieli on kiitollinen.

Kaikki on tallella kyllä

pohjalla sydämen,

jokainen eletty hetki

onnen ja kaipauksen. ♥

Anna-Mari Kaskinen

Meidän jengi

Koska edellinen postaus aiheutti sen verta paljon hämminkiä, ajattelin nyt selventää sitä, ketä meidän porukkaan kuuluu ja kuka ei enää! Tässä myös hyvää nippelitietoa jos blogin pariin on ensi kertaa joutunut. :)

Eli aloitetaan siis Poppisesesta. Poppinen on 13-vuotias lv-tamma, jonka kanssa olemme yhtä matkaa kulkeneet ensin vuokrauksen saralla, sitten ylläpidon ja lopulta 2014 loppuvuodesta ostimme sen sitten omaksi. Poppinen on ainakin ollut heB-tasoinen, mutta nyt vuoden epämääräisen humputtelun jälkeen, on hyvä jos minkäänlaiset koulukiemurat muistuvat mieleen. Poppisella ei sen kummemmin enää hypätä, sillä se jumiutuu siitä erittäin helposti ja viime toukokuinen yli kuukauden kestänyt kävelytys/saikkuilu ei houkuta hevosen terveydellä leikkimään.

Jengin uusi jäsen onkin sitten pv-ruuna Jard, joka asteli pihaamme pysyvästi kuukausi sitten. Siitä alkoi pieni tutustumisprosessimme, jonka seurauksena loppukuusta Jard siirtyi myös meidän omistukseen! Viime kuukauden ajan olemme maastoilleet hiekkakuopilla ja metsissä, rallittaneet sänkkärillä, hypänneet (olen myös pudonnut pitkästä aikaa...), yrittäneet saada nappuloita kohdilleen kouluratsasuksen osalta sekä kokeilleet temppuja, sillä onhan kyseessä ex-stunthevonen!

Perustietoja Jardista ovat varmaankin ne, että kyseessä on 15-vuotias ukkeli, joka on elämässään nähnyt jo paljon. Se on mm. hypännyt nuorena 140 cm luokkia, ollut stunt- ja showhevosena kuten aikaisemmaisemmin maintisinkin, sekä ollut karjapaimenena ymsyms. Ja nyt toki se on vielä meillä harrastekäytössä! Jard on oikein symppis luonteeltaan, oikea herrasmies jos saan sanoa. Se tuntuu huokuvan tietynlaista rauhallisuutta ja viisautta, paitsi maastossa jolloin se hetkittäin intoutuu riekkumaan kuin villi varsa. :D

 Ja sitten nämä muut mukana pyörivät hevoset. Jätkä on vieläkin kuvioissa satunnaisesti sekä nyt olen käynyt ratsastamassa tutun kahta kaviokasta, joista toinen on vielä koulutusvaiheessa oleva poni ja toinen issikkaruuna. Jätkää jos ei joku vielä tiedä, niin kyseessä on ruunanretale jota olen 2012 alkaen liikuttanut, mutta Jätkän muuttaessa muualle helmikuussa ovat kerrat vähentyneet huomattavasti. Jätkä on myös lämminverinen ja jo viidentoista vuoden "paremmalla" puolella.

Tässä siis tosiaan lyhyesti esiteltynä nämä kolme tärkeintä hevosta harrastukseni kannalta! Pahoittelen taas pienestä hiljaisuudesta, mutta yritän saada vihdoin julkaistua sen linkkaa blogisi -postauksen sekä pikkuhiljaa olisi varmaan aika myös kertoa mitä kaikkea ollaan tehty, kun uusia kuviakin on jonkun verran. Tietosivujakin pitäisi päivittää ja tehdä vaikka mitä, hevosten ratsastuksista aloittaen! 

Huomasitte varmaan myös uuden ulkoasun? Siitä saisi heittää kommenttia. :) Ei se mikään ihmeellinen ole, mutta kyllästyin edelliseen joka oli turhan kesäinen, kun nytkin jo lokakuu on menossa ja kohta luntakin tulee. Hullua, miten aika kulkee niin nopeasti! Juurihan pakkasimme kamalassa lumipyryssä Poppista koppiin ja ajelimme kohti viime tammikuussa Hyyppärässä järjestettyjä koulukisoja... No mutta, muisteluista sikseen ja näkyillään taas toivottavasti pian!