149# Loistofiilis + videopostaus

Tervehdys kaikki maanasukit, laskeuduin juuri pilvistä leijumasta hyvin menneen tunnin takia. Olimme keskiviikkona siis jälleen tunnilla, ja tunti meni paljon paremmin kuin edelliset. Tunnin aikana huomasin, kuinka paljon oma keskittymiseni ja asenteeni vaikuttaa hommaan, ja näin viime kertoja ajatellen oikein harmittaa, kuinka sitä on keskittynyt ihan vääriin juttuihin ja asenne on ollut aivan väärä. Onneksi nyt on taas saatu siitä oikeasta asenteesta kiinni ihanan tallinomistajan ansiosta! Tehtiin tunnilla raviväistöjä sekä asetettiin ympyrällä kumpaankin suuntaan. Poppinen oli tosi hyvän tuntuinen, ja innolla odotan seuraavaa tuntia!

Eilen, eli sunnuntaina ratsastin taas Poppisen, ja kiitos Eino-myrskyn Poppinen oli hieman säpäkkänä. Alkuun se oli oudon hyvä, sillä se liikkui paljolti omalla moottorillaan ja kulki hyvässä, tasaisessa muodossa (peräänannossa, jos joku nyt innostuu kommentoimaan, että ei se muoto, vaan peräänanto!!). Tehtiin samoja juttuja kuin tunnilla ja Poppinen alkoi pelleilemään taas ratsastuksen keskivaiheilla, mutta loppuun se toimi taas ihan kivasti. Tehtiin paaljon siirtymisiä sekä laukannostoja, ja ratsastuksesta jäikin hyvä fiilis!

Tänään mukaani tallille tuli Eveliina, eli tutummin Eve. Hoidettiin poni kuntoon ja lähdettiin tietä pitkin kävelemään kohti vermopeltoa. Mentiin tiellä ensin edestakas, ja otin tiellä myös muutaman ravi- sekä laukkapätkän. Pellolla menin ravilla päästä päähän, jonka jälkeen laukkasin hieman. Kauaa emme olleet pellolla, sillä pimeä tuli jo uhkaavan nopeasti. Pienen maastolenkin jälkeen jäimme vielä kentälle, jonne tallinomistaja tuli myös neuvomaan ja opastamaan. Tehtiin jälleen samoja juttuja kuin tunnilla, ja Poppinen oli ihan hyvä, vaikkakin eteenpäinpyrkimykseltään aivan vastakohta eiliselle! Kuitenkin hieno heppa!

Tässä vielä pieni videopostauksentapainen video, johon kokosin muutaman random-pätkän. En todellakaan tiedä, pitäisikö itkeä vaiko nauraa, kun katson tuota riimunlaittopätkää... Myötähäpeä itselle on paras häpeä!

Pistäkää HD!!

148# Keskiviikkoinen tunti & testikausi kovimmillaan

Kuten otsikosta arvata saattaa, ei Poppisen temppuilut päättyneet viime kertaan. Kyse ei kuitenkaan ole kipeydestä, taikka epäsopivista varusteista, vaan yksinomaan taas siitä, että neiti taas vähän testailee minua. Kellekään muulle Poppinen ei temppuile, vaan ja ainoastaan minulle. Tämä ei ole siis suinkaan ensimmäinen kerta, mutta viime testikauden lipuessa ohi, ehdin jo toivoa, että tämä testikausi oli nyt sitten tässä, koko komeudessaan. Jep, vähän hätäisesti tehty toive, sillä testikausi numero kaksi on täällä, ja voisin sanoa, että meno yltyy hetkittäin vieläkin villimmäksi kuin ensimmäisen kauden aikana.

Keskiviikkona olimme siis taas tunnilla, josta en muista edes paljoa. Teimme kuitenkin hieman avoja ja muita perusjuttuja, ja oli Poppinen loppuun ainakin hitusen verran parempi kuin edellisellä tunnilla! Tunnilta ei tullut kuvia, saatika edes videoita, koska vaikka kentän valot todellisuudessa valaisevat todella hyvin, ei videoruudusta tahdo näkyä muutakuin mustaa sekä meidän iki-ihana pinkki huopamme.

Perjantaina ratsastin Poppisen jälleen ja alkutunnista kaikki sujuikin taas hyvin. Sitten Poppinen alkoi taas temppuilemaan ja pomppimaan pystyyn. Aikamme tapeltiin siinä, jonka jälkeen kaikki oli taas ok, mutta sitten se taas alkoi. Niinpä juoksutin Poppista sitten hetken, jotta suurinosa virroista purkautuisi. Sitten kiipesin taas selkään, ja jälleen saimme kaiken kunnialla suoritettua ensalkuun. Tehtiin askeleenpidennyksiä keskihalkaisijalla sekä pitkillä sivuilla ja jopa muutama laukanvaihto.

Kunnes taas pysähdyksestä ja peruutuksesta Poppinen otti kimmokeen, ja siihen tyssäsi taas meidän treenailut. Sain apua myös tallille juuri tulleelta Jätkän omistajalta, mutta koska raippaa antaessa takapää lähti hurjaan nousuun, sekä pidättämällä etupää keveni entisestään, ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin antaa pohkeita aina, kun onglemakohtia ilmeni. Mutta, pohkeidenantaminen oli kuitenkin hivenen hankalaa, kun yritti ensisijaisesti tasapainoitella selässä, kun Poppinen kokeilikin kaikenmaailman pystyynnousupiruetit ynnämuut.

Poppinen oli oikein hurjana, jos niin voisi edes vähäteltynä sanoa, ja loppujen lopuksi sain tahtoni lävitse, kun oikein kunnolla suutuin ja kerroin Poppiselle, ettei tästä tilanteesta päästäisi, ennenkuin homma jälleen pelittäisi, eikä siihen pystyynhypyt auttaisi, vaikka vähän olikin jännittävää, kun kerran kumpikin jalustin pääsi karkaamaan kuten samoin ote harjasta, Poppisen noustessa pystyyn. Loppuun homma kuitenkin sujui, vaikka ratsastuksesta jäikin vähän ristiriitaiset fiilikset...

Lauantaina lähdettiin Jätkän omistajan kanssa maastoon ja kierreltiin siellä sun täällä, ja poikettiin jopa meidän pellollammekin. Pelto oli kyllä inohttavan märkä ja liukas, joten kumpikaan meistä ei uskaltanut kovinkaan lujaa mennä, emmekä olleet pellolla edes kovin kauaa. Olimme maastossa arviolta puolitoistatuntia, sillä jouduimme tekemään hieman reittimuutoksia matkan varrelle sattuneiden hirvimiesten takia. Sitten suunnattiin montuille, missä kierreltiinkin jonkin aikaa.

Käytiin vähän kahlailemassa ja samoja ongelmia ilmeni Poppisen kanssa kuin edellisenä päivänä kentälläkin. Sain muutamia hyviä vinkkejä tulevan varalle, ja pääsimmekin hirviövesilammikoiden läpi, ilman kyttäämistä, tai sen suurempia kung-fu-loikkia. Tallilla hoidettiin hevoset pois ja itse jouduinkin lähtemään aika pian sen jälkeen.

147# Ponin pelleilyjä

Heipparallaa taas, ja pahoittelen hiljaisuutta blogissa. Pitäisi nyt ihan tosissaan ottaa itseäni niskasta kiinni, ja postailla useammin! Paljon on taas tapahtunut, mutta en suinkaan kerro kaikkea, vaan yritän tiivistää otsikkoon liittyvät jutut tähän yhteen postaukseen. Poppinen on siis tosiaan keksinyt uuden harrastuksen joka on nimeltään jos-et-tee-niinkuin-mä-tahdon-niin-sitten-en-tee-mitään, joka siis tarkemmin sanottuna tarkoittaa sitä, että jos neitiä ei kiinnosta, niin sittenhän jumitetaan joko paikoillaan, tai etupää alkaa äkkinäisesti kevenemään!

Jos oikein muistan, niin kaksi viikkoa sitten kävimme Petran kanssa maastossa. Varustauduttiin matkaan monin heijastimin ja ei onneksi törmätty hirvimiehiin. Mentiin montuille ihan vain hölköttelemään, mutta Poppinen oli asiasta hieman erimieltä. Se oli aivan täynnä energiaa, ja oli muutamaan otteeseen lähdössä lapasesta. Ja jos niin ei päässyt käymään, se keksi kyllä keinon osoittaa mieltään. Mentiin alkuun yhden vesilammikon luo, josta Poppinen pisti kunnon shown pystyyn. "Enpäs muuten varmana mene tosta läpi!"

LINKKI VIDEOON

Päästiin kuitenkin loppujen lopuksi yli, vaikka Poppinen yrittikin ehdottaa sen kiertämistä. Kyseisellä maastolenkillä löydettiin myös muutama muukin iso lätäkkö, joita menimme ns. ratana, ja Poppinen innostui silloinkin vähän koikkelehtimaan. Ainoa vaan, että tällä kertaa se ei ollut etupää joka keveni, vaan takapää. Muutaman kerran Poppinen pukitti, mutta lopetti sen kuitenkin heti, kun tajusi, että vaikka se kuinka olisi protestoinut, ei se päässyt pois. 

Menimme vielä hetken kentän asiaa ajaneella hiekkapläntillä, jota laukatessa Poppinen taas alkoi kiukuttelemaan, kun Emmi karkasikin vähän kauemmaksi. Poppisella oli tosiaan reilusti virtaa lenkillä, mutta tallille mentäessä se olikin jo ihan rauhallinen, mutta hikinen kylläkin!

Viime viikon keskiviikkona olimme Poppisen kanssa taas pitkästä aikaa tunnilla. Mikään ei omalta osaltani tahtonut onnistua, mutta ei siitä kai syyttääkään voi, kun molemmilla on ollut kunnon treeneistä lomaa. Tehtiin tunnilla ihan vain siirtymisiä sekä muuta tavallista, ja alkuun Poppinen tuntui olevan aikalailla kiinni kuolaimessa. Nämäkin kuvat ovat otettu videolta, kuten ylläoleva, joka on vielä sitä mahtavuudestaan tunnettua puhelinlaatua!

Takajalat jäi talliin!

 Lauantaina ratsastin taas Poppisen, ja kerkesin jo pohtimaan, että kuka on käynyt vaihtamassa keskiviikkoisen Poppisen, johonkin paljon kivempaan heppaliin. Poppinen oli tosiaan siis ihan kuin eri hevonen. Se oli todella hyvän tuntuinen, ja korjailin itse pääasiassa niitä onglemakohtia, mitä keskiviikkoisella tunnilla havaittiin.

Jos sanon, että Poppinen oli alkuun todella kiva, niin uskotteko, jos sanon että se oli loppuun kivaa kertaa tuhat. Olin ihan seitsemännessä taivaassa ratsastuksen ajan, mutta koska pimeys vaati veronsa, ei ole paljoakaan materiaalia tältäkään kerralta. Alla nyt kuitenkin lyhyt video, jonka ensimmäinen pätkä on keskiviikkoiselta tunnilta. Videot ovat aikalailla alusta, joten parhaat pätkät jäävät näkemättä!

LINKKI VIDEOON
Sunnuntaina Poppisella oli vapari, ja maanantaina minä menin. Olin jo valmiiksi ärtynyt, ja hommaa hankaloitti vielä se, että Poppinen ei tahtonut antaa laittaa riimua päähän. Kun lopulta sain sen laitettua, lähdin taluttamaan Poppista talliin. Jätkä päättikin sitten samalla lähteä rymistelemään täyttä vauhtia meidän ohi, jolloin Poppinen meinasi lähteä mukaan. 
Tallissa hoidin Poppisen pikaisesti kuntoon ja siirryimme kentälle. Tein alkuun kauan aikaa pelkkää käyntityöskentelyä, ja kun se sujui, siirryimme raviin. Ravailtiin jonkun verran ja laukattiin myös muutama kierros, kunnes päätin, että tehdäänkin väistöjä. Poppinen tekee ne yleensä ihan hienosti, mutta maanantaina se yllätti oikein todenteolla. Ensin se meinasi jatkaa kävelemistä vain suoraan ja sen jälkeen alkoikin kulkemaan aivan vinottain. Kaiken huippu oli kuitenkin se, kun neiti päätti aloittaa keulimisen. 
Alkuun se teki pieniä varoituksia, mutta kun yritin väistättää sitä lisää, se keulaisi oikein kunnolla ja hyppäsi siitä eteenpäin häntä pyörien ikään kuin propellina. Tätä jatkui ties kuinka kauan, eikä väistämisestä ollut puhettakaan. Yritin ja yritin yhä tiukemmin saada sitä väistämään, mutta ei, Poppinen oli päättänyt, että hän ei väistä, hän hyppii pystyy ja pukittelee, mutta ei väistä. Otin ravia ja laukkaa muutaman kierroksen ja yritin taas. Ei onnistu. Siinä vaiheessa hyppäsin alas selästä, ja tutkin jalat, suun sekä selän. Ei mistään arkonut tai aristellut, joten pistin sen vain pöllöilyvirran piikkiin. Tätä pystyynhyppimistä jatkoimme niin kauan, kunnes Poppinen väsyi, ja suostui tekemään "puhtaat" väistöt kumpaiseenkin suuntaan. 

Talven "rauhallista" riimumaastoilua

Nyt tänään Poppisella oli jälleen vapaa, ja huomenna suuntaamme taas valvovan silmän alle. Pitäkäähän peukkuja!