182# Petteri Punakuono taas mukana pelissä!

Varoitus, pitkä ja kuvatäyteläinen postaus!!

Sunnuntaina 14.12. pääsin taas pitkästä aikaa Jätkän selkään! Jätkähän on nyt joutunut pakkolomalle ja viime kertaa ennen olen käynyt ukon selässä n. 7-8 viikkoa sitten... Oli ihana fiilis taas päästä tuttuun selkään ja päätettiin Even kanssa ilmasta ja lumesta ilahtuneina lähteä pellolle (toki Evellähän ei olisi ollut tähän muutenkaan päätäntävaltaa...). Jätkä oli alkuun kuin aikapommi, ja se ei millään olisi malttanut odottaa apujani, vaan syöksähteli aina välillä omin luvin laukkaan. Muutaman kerran ehdinkin jo kirota valintaa peltobaanattelusta, sillä kun on käynyt pari kertaa ojassa, laukannut täysiä melkein ulos pellolta ja kompuroinut miljoonaan otteeseen täydessä vauhdissa, tassujen seotessa riekkumisen takia, alkaa kenttä kuulostamaan jo hieman houkuttelevammalta vaihtoehdolta!

Kuten kuvasta varmaan huomaa, Jätkää nöyryytettiin taas oikein olan takaa, kun päätin ensin laittaa glittersatulahuovan, sitten uudet bling bling-suitset ja vielä porohatun. Näin btw, vitsi että rakastan noita Jätkän uusia suitsia! Niin järjettömän ihanat... ♥ 

Alkuun räpsimme muutamat kuvat tiellä, ja sitten suuntasimme tosiaan pellolle. Matkan varrella ehdittiin myös vetämään muutama ylämäki, joiden takaisin-, eli alastulo ei sitten ollutkaan ruutitynnyrin kanssa niin rentouttava kokemus. Pellolla Jätkä ei milllään olisi tahtonut kuunnella kuskia, mutta jo muutaman päästä päähän vedetyn pätkän jälkeen, alkoi keskittymistä löytyä vähän enemmänkin.

Yritettiin myös vähän tuuppailla pellolla, mutta kuten arvatakin saattaa, siitä ei oikein tullut mitään. Lisäsksi oltiin estepenkillä liikenteessä, niin en mielelläni istunut harjoitusravissa. Kuvista ei oikein tullut mitään ilmeideni ja asentojeni takia, eikä Jätkäkään näyttänyt kovin edustavalta vetäessään päätään alas. Emme viihtyneet pellolla kovinkaan kauaa, joten lähdimme sitten takaisin tallille. Matka kotiin oli taas hurja, ja käynti oli Jätkän mielestä aivan yliarvostettua, sillä herra olisi taas tahtonut vain ravailla, mutta sen voi hyvillä mielin pistää energian piikkiin, kun sain kunnian ratsastaa ensimmäistä kertaa saikun jälkeen satulalla!

Kuskin ilme kertoo aikalailla kaiken :D "perhanan poro, kun ei voi totella"

"no anteeks, mä luulin et säki haluut mennä lujaa"

Ennen ratsastusta räpsittiin tarhassa muutamat yhteiskuvat hepoista sekä minusta, kun niitä niin vähän on! Molemmat ponunit olivat alkuun hyvin elämäänsä kyllästyneen näköisiä, mutta kyllä herkut ja erilaiset apukeinot saivat kummankin korvat höröön. Seuraavaksi päästiinkin seuraavaan ongelmakohtaan, eli siihen pieneen ruskeatukkaiseen apinaan näiden kahden hurjan heposen keskellä, eli minuun! Ärsytti hirveästi, kun osa hyvistä kuvista menivät täysin pilalle itseni takia, eikä näissäkään "julkaisukelpoisissa" ole paljoa minun osaltani kehuttavaa... 

Kuvailujen sekä Jätkän ratsastuksen jälkeen noudimme (Eve nouti minulle) uljaan ratsuni, eli toisin sanoen Poppisen. Mentiin ensiksi kävelemään halkotarhalle ja näytettiin Evelle meidän pystyynnousutaitoja, jonka jälkeen palattiin sitten kentälle. 

"voitaisko me nyt lopettaa jo" t. Poppinen

Itse Poppisen ratsastuksesta ei ole kunnon kuvia, mutta videoita senkin edestä. Poppisella oli hieman hauskaa taas vaihteeksi ja pomppukoikkaloikilta ei vältytty! Alkuun yritettiin vähän jotain tehdäkin, mutta koska Poppinen oli niin "leikkisällä" tuulella, annoin sen sitten vain riehua. Eihän se yleensä todellakaan saa noin vain alkaa pelleilemään, mutta kun ensimmäinen kunnon lumikin (n. 10 cm) oli tullut ja ilman satulaa menin, niin tällä kertaa se sai sitten luvan. Poppinen kyllä lopetti itse lopussa pomppimisen, sillä se taisi kyllästyä, kun kuski ei pelännytkään henkihievärissä seuraavaa putoamista ja yrittänyt hallita sen jokaista liikettä. :D

Koska kuvia ei siis ole, nappasin teille muutaman screenshotin videolta, ja pakko sanoa että Poppisen pomput tuntuu selkään isommilta, kuin ovatkaan! Mutta on tässä muutaman vuoden aikana sentään tasapaino parantunut, eikä alas tulla kirveelläkään tuosta kyydistä. ;) Nyt kuitenkin adios, nähdään seuraavassa postauksessa!

tässä meinattiin mokata, kiitos kuskin

181# Poppisen kuulumisia

Heipparallaa! Ajattelin tehdä poikkeuksen tämän postauksen suhteen ja kirjoitella ihan tämän hetkisiä kuulumisia, vaikka blogi painoittuukin (tai ainakin itse olen sen huomannut) enemmän kuvapostauksiin. Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämänkin postauksen, vaikka postaus ei tule sisältämään mitään huippulaadun kuvia, saatika kuvia lähes ollenkaan. Olen tosi huono aloittamaan tämänkaltaisia postauksia, joten leikitään, että olen selostanut tässä pitkän kaavan mukaan jotain ei-niin-tärkeää ja päästään nyt oikein kunnolla aloittamaan!

Puolentoistaviikon sisään Eve on ollut mukanani tallilla muutaman kerran, joten materiaalia olen saanut jonkin verran. Edellisen postauksen julkaisupäivänä (hitsi, miten virallista! :D)  käytiin ottamassa hieman joulukuvia, mutta koska taivaalta tuprutti kiitettävä määrä lunta, eivät kuvat arvatenkaan oikein onnistuneet. Näitä kuvia saatte nähdä jonkun verran tulevina viikkoina ja varmaan joulun jälkeenkin....

Keskiviikkona hyppäsin Poppisella taas. Onhan toki viime kerrasta kulunut jo pieni ikuisuus, mutta kun nykyään hyppäillään mielenvirkistykseksi noin kerran kuukaudessa, niin tuntuu aina että viime kerrasta olisi kovin vähän aikaa. :D Mutta tosiaan, Poppisella oli taas hieman liikaa vauhtia, eikä hyppäämisestä oikein tahtonut tulla mitään, kun neiti olisi vain painanut täysiä välittämättä yhtään missä vaiheessa piti hypätä. Esteet pysyivät aika pieninä ristikoina, mutta kerran nostettiin vähän korkeammaksi, ja testasin josko keskittymistä riittäisi hieman isompaan vähän enemmän. Poppisella en siis hyppää kovin korkeita ja meidän huimin este on ollut vissiin jotain 60-70 cm väliltä... :D Mutta pääasia että molemmilla on hauskaa!

Poppisella on iskenyt muutaman kuukauden sisään joku hirveä into esteitä kohtaan, sillä se ei meinaa oikein pysyä pöksyissään enää esteet nähdessään. Esteelle se laukkaa muuten ihan nätisti, mutta muutama metri ennen estettä hirveä baanaus ja saa kuskikin aina olla ihan kauhuissaan, että miten se oikein pysyy pystyssä sellaisessa vauhdissa. Vielä jokin aika sitten se ei ottanut mitään pidätteitäkään läpi esteelle mennessä, mutta viime kerralla huomasin jo että oli edistymistä sen asian suhteen jo tapahtunut. Alhaalla näkyvän kuvan ensimmäinen ja kolmas kuva ovat tosiaan viimeisimmältä kerralta ja kaksi muuta sitten jo muutaman kuukauden vanhoja.

Lisäksi ollaan nyt menty kerran/pari viikossa piuhoilla, eli siis tarkennettuna joustochamboneilla, ja Poppinen on toiminut kuin unelma! Eilen se tosin teki ilman satulaa piuhoilla mennessäni jotain hassuja pieniä loikkia, mutta muuten taas oli tosi kiva ratsastaa. Laukassa se jaksaa kerätä itseään tosi hienosti aina hetken aikaa, jonka jälkeen laukka taas lässähtää. Mutta pikkuhiljaa jos saisi vähän taas kuntoa ja lihaksia kasvatettua, niin kyllä siitä taas hyvä tulee! Tähän väliin pienet pahoittelut, postaus saattaa olla hyvinkin sekava (ainakin omaan silmään) sillä en oikein itse ole näin illalla enää parhaassa terässä. :D

Sitten tänään käytiin maastossa, kun pääsin tallille taas valoisaan aikaan. Oli ihana päästä taas vähän irroittelemaan, ja Poppinen oli aivan samaa mieltä. Se puksutti menemään koko lenkin korvat hörössä ja innostui heittämään muutamat ilopukitkin. Mentiin pääasiassa ylämäki-alamäkitreeniä, jonka lisäksi otettiin suoralla muutamat kunnon laukkapätkät. Tallille tultaessa hengailtiin sitten käytävällä jonkun aikaa yhdessä herkutellessa ja lopuksi vielä hieroin ja venyttelin ponsun läpikotaisin. Poppisen ilmeestä päätellen hieronta ja venyttely tuli tarpeeseen, sillä neiti roikotti vain päätään alhaalla alahuuli pitkällä ja silmät ummessa. Ihana nähdä, miten toinen nauttii!

Haha, ihanasti jäin jälkeen ja ilmekin oli sen mukainen, että oli pakko peittää! Mutta poni taas innoissaan menossa ♥

Mutta ei mulla muuta, huomenna mennään taas kentällä ja keskiviikkona sitten pitkästä aikaa valvovan silmän alle! Yritän lähipäivinä päästä postailemaan vielä tarkemmin eilisestä, sillä pääsin pitkästä aikaa taas Jätkän selkään! Mutta nyt hyvät yöt (tai aamut, riippuu missä välissä tätä luet)!

180# Kesän muistoja

Hei, rakkaat lukijat! Pimeinä pakkasiltoina on ihana käpertyä peiton sisään glögiä juoden ja katsella viime kesän kuvia ja videoita, mutta samalla niiden katselu vain aiheuttaa lisää ikävää sitä ihanaa lämpöä ja auringonpaistetta kohtaan. Voi kesä, minne menit? Yritin haalia kasaan muutamia otoksia kesältä, mutta epäonnistuin siinä "muutamassa", koska yksinkertaisesti haluaisin vain lisätä kaikki ihanat kesäkuvat, sillä niihin kaikkiin liittyy kertakaikkiaan vain niin mahtavia muistoja! Lopulta päädyin siihen lopputulokseen että otan kaikista kansioista ensimmäiset käsitellyt kuvat ja laitan ne tähän postaukseen, jotta vältyttäisiin kuvatulvalta.

Oi, niitä kesäiltoja, kuumia hellepäiviä, uittoreissuja ja ratsastuksia kahvilaan... Miksi kesän pitikin vilahtaa niin nopeasti ohi? No lohduttaudun ajatuksella että kun aika on nytkin hurahtanut niin nopeasti, niin ei enää kauaa kun on taas kesä! Ellei tietysti lasketa mukaan kuluvaa joulukuuta sekä tammi-, helmi-, maalis-, huhti- ja toukokuuta... 

Jade viime elokuussa

Vaikka viime keväänä yritinkin toistella itselleni, että tästä kesästä teen itselleni mieluisan ja parhaan kesäni, en kovin hyvin onnistunut siinä. Toki kesä oli aivan mahtava, mutta en vain tehnyt mitään muuta kuin ratsastanut. Sama onkin toistunut tässä syksyn/alkutalven aikana, kuten edellisessä postauksessa kerroinkin. Mutta onneksi parhaimmat ystäväni liittyvät kaikki tavalla tai toisella hevosteluun (joko sitä harrastaen tai selässä vain muutaman kerran käyneenä) joten tarpeen tullen saahan sitä raahattua jonkun mukaan heppahommiin. :)

Mietin tässä päivällä, että jos tekisin muutaman jouluerikoispostauksen, niin olisiko teillä ideoita, edes muutamaa? Itselläni pää lyö aivan tyhjää, ja olisi kiva kuulla, millaisista postauksista lukijakunta pitää, jotta voisin myös jatkossa toteutella silloin tällöin joitain erikoispostauksia!

Nyt lupaan että seuraava postaus tulee sisältämään enemmän tekstiä, sillä viime postaukset ovatkin olleet enemmän vain kuvapostauksia. Mutta ehkä tämä tästä! Nyt olkaa hyvä, päästän teidät kuvien pariin;

Voi kesä, minne katosit? 

179# Joulukuun ensimmäinen

Hyvää iltaa taas pitkästä aikaa ja ihanaa joulukuun alkua kaikille! Otin jokin aika sitten varaslähdön jouluun, sillä maata peittävän ohuen lumivaipan innoittamana kaivoin hevosten tonttulakin esiin ja ihanat karvakorvat pääsivätkin poseeraamaan taas oikein toden teolla. Kuten varmaan arvata saattaa, itse mallit eivät tästä olleet järin innoissaan mutta pienen lahjomisen avulla kumpainenkin jaksoi esiintyä kameran hetken edessä jonkin aikaa.

Tuntuu niin oudolta, että kahdenkymmenenkolmen päivän päästä on jouluaatto, kun vastahan sitä koulukin aloitettiin taas... Mihin tämä aika oikein katoaa ?! Koko syksy on mennyt heppahommissa vähän niinkuin penkin alle, kuten viime vuotinenkin, ja pelkään että ensi kevät sujuu myös samoin kuten viime vuonna. Tahtoisin niin vain päästä vihdoin kunnolla treenaamaan, mutta ilmojen, koulun ja hevosten itsensä takia se ei nyt viime aikoina oikein ole onnistunut. Aikaa ei riitä mihinkään muuhun kuin kouluun, nukkumiseen ja hevosiin, joka on kuitenkin tärkeintä, mutta olisi kiva olla välillä ihmisten ilmoilla muutenkin kuin koulun takia. Jotta en tylsistytä teitä heti postauksen alkuun, lopetetaan tämä valitus ja keskitytään niihin kuviin!

Ihana mulkosilmä.... :D Jätkällä oli muuten klippaus kesken, siksi kaula on karvaton!

Kuvat ovat tyyliltään hyvin samankaltaisia, mutta jos nyt ensi viikolle saisin jonkun valoisaan aikaan kuvaamaan, niin saisin vähän tännekin muitakin kuin pääkuvia! Vielä tähän loppuun että saatiinpas hyvin sivuutettua aina alun kiusalliset selittelyt hiljaisuudesta jnejne ja sain jopa hieman tekstiä aikaan! En vain kertakaikkiaan ole kovin innostunut mistään pitkistä kuulumispostauksista, joten se on osasyy siihen miksi en ole bloggeriakaan jaksanut avata, Toivottavasti näitä pikkupostauksia saisin aikaiseksi ainakin silloin tällöin, ettei koko mesta aivan täysin kuolisi! 

Ja jos joku on nyt tänne asti jaksanut lukea, niin onnittelut; sillä täältä lopusta löytyykin vähän uusia informaatioita vielä Poppisesta! Eli siis Poppisen ylläpito päättyikin yllättäen 19.11., mutta niinhän siinä sitten kävi että Poppinen päätyi ylläpitohevosesta omakseni, eli ei meidän satu tule vielä(kään, onneksi!) loppumaan! ♥

Mutta joo, nyt kuitenkin on aikani suunnata kohti petiäni (ei, en mene keskellä päivää nukkumaan, vaan olen kirjoittanut tämän sunnuntaina melkein puolen yön aikoihin, eli siis...) ja huomista kuuden aamua, eli toisin sanoen ihanaa joulukuun alkua vielä uudestaan! :-)

178# Jade - KKR ristikko 24.8.

Jipii pidin sanani ja julkaisin tämän postauksen jo heti seuraavana päivänä edellisestä! Postauksen otsikosta voikin jo päätellä mitä tämä postaus sisältää, mutta jos joku ei vielä tajunnut, niin tässäpä teille pitkästä aikaa kisapostausta! Jadehan on siis tosiaan neljävuotias arabiristeytys, jota olen kesällä alkanut liikuttamaan, ja intoa sekä oppimishalua neidillä riittää.

Sunnuntaiaamuna tosiaan pyöräilin Jessicalle puoli kymmeneksi, ja mentiin aika pian sen jälkeen pistämään poneja kuntoon. Jadelle tehtiin harjauksen jälkeen verkkoletti, häntään letti sekä otsatukkaan myös letti, mutta Jessican ratsu Minette sai vain otsaharjaansa letin. Sitten laitoimme ponit kuljetuskuntoon ja lastasimme ne koppiin. Jade onnistuin rikkomaan yhden narun, mutta lopulta sekin seisoi nätisti Mineten vieressä mutustaen heinää.

Poppiselle ja Jätkällekin tutulle kisapaikalle saavuimme hyvissä ajoin ja purimme ponit kopista. Sitten kävimme Jessican kanssa kävelemässä radan ja kertasimme sen, samalla kun Jessican vanhemmat taltuttelivat Jadea ja Minetteä. Radankävelemisen olikin jo sitten aika varustaa ponit ja kuoriutua omasta suojavaatekerroksesta ulos (minä kuitenkin onnistuin heti tahrimaan kisahousut jossain...) Verryttelyssä oli alkuun vain yksi ratsukko meidän lisäksemme, mutta yhtäkkiä maneesi olikin suht täynnä ja aina piti pelätä olevansa jonkun tiellä! Jade oli verkassa aika hankalan tuntuinen ja se vain juoksi alta pois purien kuolaimeen, eikä hypytkään olleet kovin kehuttavia... Radalle lähdinkin vähän sekavissa fiiliksissä!

Odotellessamme vuoroani iski pienenpieni jännitys siitä, muistanko radan varmasti! Jännityksen aihetta toi myös se, kun lähtölupaa odotellessamme Jade kyttäsi lähes jokaista estettä ja hirnui Minetelle, joka oli jäänyt kentän ulkopuolelle. 

Hieno ulko-ohjantuki... :D

Rata itsessään oli todella epäsiisti. Jo heti ensimmäiselle esteelle Jade yritti himmata ja kiemurrellen sain sen yli, ja lähes sama tapahtui joka esteellä. Kakkosesta päästiin yli pienellä raipanavustuksella, mutta onneksi kolmos-neloslinja meni ihan hyvin. Vitonen taas meni miten meni, kun poni päättikin pysähtyä esteen eteen. Sinnikkäästi kuitenkin ajattelin että tältä radalta ei virhepisteitä oteta, ja paikaltaan hyppäsimme sen puhtaasti. Kutosella kadotin molemmat jalustimeni ja seiskalle tultiin vähän reippaammassa tempossa. Kasille kaarrettiin hirnuen kavereille, mutta kasi oli paras hyppy koko radalta.

Puhdas rata siis saatiin ja arvostelun ollessa A.1.0 ruusuke lähti sieltä mukaan, vaikka rata ei siistiä ollut nähnytkään! Kunniakierroksella Jade olisi halunnut jäädä portille, mutta pienen patistuksen jälkeen vedettiin kentän ympäri reippaassa vauhdissa ja jouduin kunnolla oikein pidättämään, sillä muuten oltaisiin ajauduttu edellä kulkevan pyllyyn kiinni! Olen kuitenkin tyytyväinen, sillä Jade oli ensimmäistä kertaa poissa kotitallilta ja meidän ekat kisat siis oli kyseessä. Jessica ja Minette ottivat kiellosta 4vp, mutta muuten hyvä rata heiltäkin. Ponien kävelytyksen ja varusteiden purkamisen jälkeen käytiin vierailemassa buffetissa, jonka jälkeen lastattiin hepat koppiin ja lähdettiin takaisin tallille. 

Tallilla avasin letit, hoidin Jaden ja vein sen sitten laitumelle, jonka toiseen päähän se karauttikin innoissaan pukkilaukalla. Sitten lähdin pyöräilemään kotiin ja pääsin näyttämään ruusuketta kotiväelle! Sellainen kisapäivä se sitten olikin. :) 

177# Back in business!

Jee, täällä taas! Se viikoksi poistuminen bloggauksen parista venähtikin noin suunnilleen kuukauteen, mutta ehkä tämä pieni hermoloma saisi vähän lisää intoa kirjoitteluun. Joka tapauksessa hevoset ovat nyt taas kotitallilla, koulukin on alkanut ja käytiin Jade-ponin (Jadesta tulossa erillinen postaus lähipäivinä) kanssa elämäni ensimmäisissä estekisoissa napaten ruusukkeen mukaan! Tässäpä teille siis kesäloman viimeisten viikkojen kuvasaldoa, eli toisin sanoen kuvapostausta. Ajatuksenani oli alkuun myös laittaa tähän postaukseen lomakuvia Pärnusta, mutta taidankin tehdä niille oman postauksen, jos jotakuta kiinnostaa?

Pahoittelut, postauksen kuvat hyppivät itsekseen...

Tänään olenkin kirjoittanut jo muutaman postauksen talteen, joten pysykäähän kuulolla tällä viikolla vielä! :) Tästä postauksesta tuli kovin tylsä kun lätkin vain kuvia toistensa perään, mutta en oikein löydä intoa muistelemaan kolmen viikonkin takaisia juttuja, joten yrittäkäähän hei pärjäillä tällä!