168# Kuulumisia

Heippa ja ihanaa kevättä kaikille lukijoille! Kuten huomaatte, viime postauksesta on kulunut jo melkein huimat kolme viikkoa, ja ellen olisi saanut hoputuksia tämän postauksen suhteen, olisi väli vain venynyt vielä enemmänkin. Pakko sanoa, että olen kertakaikkiaan aika surkea bloggaaja, sillä lähes jokaisen postauksen alussa on se sama virsi; Joo viime postauksesta on taas aikaa...

Tämän tauon aikana ollaan käyty maastossa, pyöritty kentällä ja tehty kumpaakin vielä suurimmaksi osaksi ilman satulaa, kun ollaan odotettu omaa satulaani, joka saapui postiin tällä viikolla. Tasapaino on tosiaankin päässyt aina välillä koetukselle, kun Poppinen keksii aina joskus ilman satulaa laukatessa vähän jäynää, mutta maahan asti en ole vielä kuitenkaan ehtinyt lysähtää, vaan olen sinnitellyt selässä Poppisen mm. ottaessa kisaa rusakon kanssa (rusakko paineli kylläkin eri suuntaan...), säikkyessä liikennemerkkejä sekä kerran jopa postilaatikkoa ja tietenkin loikkiessa ja pomppiessa. Ei ainakaan ole aika päässyt käymään pitkäksi! 

Poppinen täytti myös tuossa maanantaina, eli tarkemmin sanottuna 14.4. vuosia, joten tällä hetkellä neidillä on kaksitoistavuotta mittarissaan! Harmillisesti suunnitelmani supersöpöistä synttärikuvista hieman kariutui, kun tallin ylle hiipi vaivihkaa iso musta pilvi, joka sitten loppujen lopuksi kasteli lähes koko pitäjän. Lannistuneena ajattelin jo vieväni Poppisen takaisin tarhaan, mutta säätä uhmaten päätinkin ottaa ne synttärikuvat joista olin haaveillut! Poppinen nimittäin sai kruunun päähänsä... Josta hänen korkeutensa ei kuitenkaan jostain kumman syystä ilahtunut! :D

Rinsessakuvausten jälkeisenä päivänä juoksutin Poppisen, sillä se oli edellisinä päivinä ollut kovin jäykähkö kiiman loppumisen takia. Juoksuttaessa Poppinen olisi mielellään painellut tuhatta ja sataa menemään, mutta lopuksi löydettiin yhteisymmärrys vauhdin suhteen. Pääsin myös ensimmäistä kertaa käyttämään pinkkiä liinaa sekä deltaa, jotka ostin Hevoset-messuilta, joilla vierailimme yhdessä Poppisen ja Jätkän omistajien kanssa.

Sitten toissapäivänä testasin ensimmäistä kertaa uutta satulaa, joka on aivan varmasti jotain juniori-/poni-/kääpiökokoa, sillä jopa minä tunsin oloni isoksi siinä satulassa! Käyttöön pääsivät myös messuilta ostetut jalustinhihnat joiden lopussa on kolme "timanttia", jotka antavat oikein kivan lisän tavallisesti niin tylsiin hihnoihin! Satula oli ihan hyvä, vaikkakin tuntui lievästi sanottuna hassulta ratsastaa joustorunkoisella, kun on pitkän aikaa mennyt rungottomalla. No mutta, ehkä minä tähänkin totun, kun rungottomaankin totuin tavallisen koulupenkin jälkeen!

Torstaina Poppinen myös teki jotain, mitä en ole koskaan ennen nähnyt sen tekevän niinkuin muuten vain. Se nimittäin meni maate ja päästi minut vierelleen rapsuttelemaan ja paijailemaan. Hyvä ettei tullut itku nimenomaan onnesta ja ilosta, Poppisen tuhistessa poskeani vasten. Näinä hetkinä sitä vain tuntuu saavan uuden merkityksen elämälleen ja lisää puhtia sisimpään, vaikka joskus tuntuisikin vaikealta. Onni on karvainen ystävä! 

Perjantaina satulan testauksen jälkeen, Marcin Mach (esiintyi tässä postauksessa) harjoitteli Poppisen kanssa makuullemenoa, eikä kauaa mennytkään, kun heppa makasi maassa ihan tyytyväisen oloisena. Se myös antoi heilutella jalkojaan ja kääntää kyljeltä toiselle ja loppujen lopuksi se piti oikein patistaa ylös! Poppinen ajatteli että kun kerran tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. :D Ratsastuksen ja temppuilun jälkeen Poppista taas lellittiin ja hemmoteltiin herkuilla minun toimestani. Ei ole kauaakaan vielä ollut minulla ylläpidossa, kun on jo täysin piloille hemmoteltu! No en usko että Poppinen pistää pahakseen. ;) Mutta nyt on aika mennä nukkumaan, ties vaikka saisin soiton keskellä yötä, etät nyt tapahtuu tallilla jotain jännittävää! Seuraavaan kertaan siis, joka ei toivonmukaan ole vasta kolmen viikon kuluttua!