18 huhtikuuta 2015

199# Mitäs me?

Jee, taas pitkästä aikaa blogin äärellä! Viime postauksesta on tosiaan jo aikaa, sillä vaikka tämä huhtikuu ei olekaan ollut kovin tapahtumatäytteinen, ei aikaa/jaksamusta kirjoittelulle ole löytynyt. Kuvaaja ollaan saatu muutamaan otteeseen, mutta olen kuvaillut jonkun verran myös yksikseni, joka tarkoittaa sitä, ettei kuvien rajaukset ja muu tyylittely ole ehkä sitä totuttua laatua kaikkien kuvien osalta. 

No mitä me sitten ollaan tehty? Ollaan hyppäilty - irtona ja selästä käsin, ollaan juhlittu Poppisen syntymäpäiviä, maastoiltu, testailtu uutta satulaa, väännetty hiki hatussa lähes tuloksetta koulua sateessa, sekä no... hengailtu vain? Meno ei siis ole paljoa muuttunut, ainoat erot viime kuuhun ovat ne, että nyt ratsastus onnistuu jo omalla, sulalla kentällä sekä esteet ovat palanneet takaisin kuvioihin. Maaliskuussa menin vain puomeja ja muutaman esteen ilman satulaa, sillä koulusatulalla hyppääminen ei kuulu mukavuusalueelleni, joka tarkoittaa sitä että jätettiin se suosiolla pois. Uusi satula ostettiinkin enempi hyppäämistä ja maastoilua varten, mutta tämä ei ollut sopiva pituudeltaan, eikä kaarevuudeltaan. Testiratsastusta ja muutamaa kokeiluhyppyä enempää ei sitä tullut käytettyä ja lähti uudestaan myyntiin. 

Temppujakin ollaan tehty! Tässä todella positiivisen näköinen Poppinen.... :D
Entäpä miltä tämä loppukevät näyttää? Ihan hyvältä! Yhdet kisat ainakin ovat suunnitelmissa(/haaveissa) ja en malta odottaa sitä, kun aurinko alkaa lämmittämään oikein todenteolla, eikä tarvitse olla huolissaan tuleeko tallilla kylmä ja milloin alkaa hämärtämään. Koulussakin tämä viimeinen jakso on mieleeni, sillä ollessani kotona suurimpana osana kolmelta, ehdin hyvin tallille ja nähdä kavereitakin samana päivänä. 

Sileän ratsastuksen suhteen olen aikalailla umpikujassa kyllä tällä hetkellä. Ollaan junnattu ikuisuus paikoillaan, eikä homma tunnu lähtevän etenemään lainkaan, kun ei valmennustunneillekaan olla päästy. Toivottavasti kesällä löytyy enemmän inspiraatiota hioa pohkeenväistöjä ja laukanvaihtoja, jos me niitä taas päästään joskus harjoittelemaan. Kun homma on saanut rauhassa levitä viimeiset puoli vuotta, ei edes yhden sivun käyntiväistö tunnu helpolta tehtävältä, joka saa rauhaisat hiekkakuopat tuntumaan houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Kyllä tämä tästä jos lähiaikoina saataisiin oikeiden ihmisten avulla meidät vähän parempaan kuntoon! :) 

Kumpparit pois ja keskittyminen enemmän omaan ratsastukseen, niin homma voisi sujuakin kuten jo hieman alemmassa! Muutenkin jälkeenpäin katsottuna liian tiukalla nuo apuohjat...
Tämä nyt oli vain tälläinen kuulumisten pävittely postaus, josko sitten ensipostauksessa tulisi tarkempaa analyysia ratsasteluista! Loppuun vielä kuitenkin kuvapommi menneiltä viikoilta, sisältäen siis muutaman kuvan Poppisen synttäreistä (kaikkia en ole vielä käsitellyt), irtohypytyksestä sekä satulan testauksesta! Nauttikaahan ja seuraavaan postaukseen asti se olisi moro! 

Poni oli koko ajan menossa ja sarjalla lähti muutaman kerran kokonaan räpylästä, ainakin hauskaa oli! 

9 kommenttia:

  1. Kiva tällainen postaus! Tän blogin kuvat on aina niin hienoja, niinkuin tässä postauksessa! :)

    VastaaPoista
  2. "Kumpparit pois ja keskittyminen enemmän omaan ratsastukseen, niin homma voisi sujuakin kuten jo hieman alemmassa! " Eikö kumpparien nimenomaan juurikin auta sitä että voit keskittyä vain ja ainoastaan omaan ratsastukseen? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumpparit ohjaavat hevosta oikeaan muotoon ja niitä suositellaan käytettäviksi, jos osaamaton ratsastaa hevosta pitkäjaksoisesti (esim ratsastuskouluissa) eikä kuitenkaan haluta opettaa hevosta juoksemaan pää pystyssä. Voidaan käyttää myös haasteellisilla ja liian korkeaan muotoon ratsastetuilla hevosilla apuna :)

      Poista
    2. Pahoitteluni, ajatusvirhe postauksessa! :) Mutta jokatapauksessa ajatuksena oli siis se, että kun kentälle mennään ilman kumppareita, niin ei ole mitään ideaa hakea enää niitä tallista vain koska oma ratsastus kusee täysin, ja yrittää löytää helpoimman reitin hevosen kulkemiseen edes jotenkuten apuohjien avulla... Eli siis kun on tiedossa että se toimii ihan yhtä hyvin (paremminkin) ravissa ilman kumppareita, niin silti teen yhä sen virheen, kun en itse jaksa keskittyä niin menen sieltä mistä aita on matalin ja haen ne kumpparit.

      Poista
  3. Minä pidin ^_^

    VastaaPoista
  4. Reetta oot kasvanu pituutta paljon , huomasin vasta. Vastahan olit ihan pikkuinen :D
    Tsemppii teille :) kuuluu asiaan motivaation/innostuksen katoaminen mutta kyllä se sieltä vielä tulee :)

    Nyt kun itellä ois intoa nii hevosel imppari :S mutta voiton puolella ollaan ja eiköhän jo kuukauden sisäl pääse takasin selkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oon! Ihan järkyttävää, kun vastahan olin 145 cm tappi ja nyt huitelen lähes 20 cm pidempänä :D Toivon vaan ettei Papana jää pieneks ainakaan muutamaan vuoteen... Ja niinpä, kyllä se motivaatio palaa vielä kun pääsee taas valvovan silmän alle ja kesäks oikein hyväpuitteiselle paikalle kavereiden seuraan. :) Ja kyl teitä nyt taas koetellaan, toivottavasti paranis pian!

      Poista

Muistathan asiallisen kielenkäytön kommentoidessasi, niin kaikilla on mukavampaa!
HUOM// Kaikki kommentit menevät hyväksynnän kautta, joten ethän lähetä kommenttiasi kahteen kertaan?