Nyt ei hymyilytä

Mahdottomaakin mahdottomampi, Jard

Hetkittäin ratsastus ärsyttää niin, että tekisi mieli paiskata kamat kaapin nurkkaan ja hautautua peiton alle mököttämään. Hevonen ei toimi, se vain temppuilee ja painaa kädelle. Oma ratsastus on täysin perseestä, ja sapettaa sekin, että juuri kun pitäisi ottaa kivoja kuvia, mikään ei onnistu ja kaakin voi kirota jo alimpaan helvettiin. 

Lisäksi uusi martingaali on liian iso, vaikka edellinen oli full ja tämä cob, huopa valuu taakse vaikka ennen se on pysynyt paikallaan. Kypärä tuntuu painuvan kalloon kiinni ja suhteellisen lämpimän kelin vuoksi tuntuu, kuin olisin kypsytetty grillissä. Takasuojat ovat vähän reilut, juuri ja juuri pysyvät paikoillaan, eikä suojasetin sävy mätsää mihinkään meidän varusteista. Lunta ei myöskään ole tarpeeksi, eikä aurinko paista, voin siis unohtaa haaveeni kivoista talvikuvista, jälleen! Voiko mikään olla huonommin? Ai niin, kyllä voi.

Ylempänä kärjistettynä tuntemuksiani lauantaiselta ratsastukselta. Mikään ei sujunut, ja vaikka mainitsin hevosen temppuilleen ja olleen aivan mahdoton, voin tässä vaiheessa vain vilkaista peiliin. 

Mielestäni ratsastajan ja varsinkin hyvän ratsastajan tulisi osata tunnistamaan itse virheitään, ja tässäkin tilanteessa pystyä katsomaan peiliin, sillä jostainhan ne ongelmat ovat lähtöisin. Siitä olen iloinen, että jossain on mennyt oikein, kun en lykkää kaikkia epäonnistumisia hevosen niskaan, vaikka joskus niin tuppaakin ajattelemaan. Ennemmin (joka olisi toki parempi) tai myöhemmin sitä tajuaa tehneensä väärin, antaneensa hevoselle epäselviä signaaleja taikka sitten hermostuneensa turhasta. Jardin kanssa olisin voinut hetkeksi pysähtyä tuolla pellolla, ja laskea kymmenestä alaspäin, jonka jälkeen miettiä mitä minä hevoselta nyt pyydän. Vaan niin en tehnyt. 

Jatkoin Jardin pakottamista kohti haluttua tulosta, emmekä lopulta edes saavuttaneet sitä, kun ratsastajalla oli liian kiire kuunnellakseen hevosta ja rauhoittuakseen. Ja nyt kaduttaa.

Tietyllä tapaa tämä epäonnistunut ratsastuskerta vahvisti entistä enemmän sitä, että joku auttava käsi on löydettävä, sillä pelkään mokaavani jotain tosi pahasti, vaikka tavallaan kun ajattelee, ei mitään aivan järkyttävää ole edes tapahtunutkaan. En vain pidä ajatuksesta, että suuriosa hevosen vastustelusta, tai siitä jota minä kutsun temppuiluksi, onkin vain lähtöisin minusta, ihan kylmää ajatellakin sitä. Meillähän on jo lähes alun alkaen ollut pieniä ongelmia aina silloin tällöin ratsastuksen suhteen, ja olen kuunnellut osalta neuvoja  esim. siitä miten vastustelu lopetetaan kirraamalla turparemmit mahdollisimman kireälle, ja jos se ei liiku, niin sille tehdään kannuksin ja raipoin selväksi että nyt mennään. 

Toki näissä kaikissa on oma pointtinsa, mutta en millään tapaa halua tuottaa hevoselle ylimääräistä painetta, pakotuksen tunnetta, tai kipua käyttämällä näitä esimerkkejä. Tätä varten oikeasti tarvitsisimme sen oikean ihmisen meille, joka tietää mitä tehdä meidänlaisille.

Mutta jos jotain negatiivista, niin on myös positiivistakin! Ratsastuksen jälkeen halusin tehdä Jardin kanssa maate menon, mutta viime aikoina Jardia ei ole hetkauttanutkaan minun epätoivoiset yritykseni. Eikä meinannut tälläkään kertaa, sillä alkuun hänen korkeutensa ei tehnyt muuta kuin kaikkea jota en pyytänyt.

Lopulta tajusin rauhoittua enkä vain yliyrittää ja kappas, äsken kun Jard ei edes päästänyt minua vierelleen, vaan aloitti hullun pyörimisen, niin nyt, ollessani itse tyyni, sain kiertää ja heilua sen vieressä vaikka kuinka! Sitten tarvittiin vain pieni merkki ja Jard polvistui ja keikkasi kyljelleen. Voi että, olin niin sanoinkuvaamattoman onnellinen, kun kerrankin sain ohjeeni läpi ilman tappelua. Koko päivän huono fiilis oli kuin poispyyhitty, eikä mielessä palloillut kuin äskettäinen onnistuminen. Pakko nöyränä myöntää, että tämä heppa kyllä opettaa ja osaa paljon enemmän kuin uskoinkaan. Nyt yritän pitää mottonani rauhoittumisen, sillä ei mikään voikaan edes toimia jos minä en keskity

Ja sitten loppukevennyksenä vielä, vilkaiskaapa huvikseen kuskin ilmeitä joka kuvassa, ei varmaan voisi iloisemmalta näyttää? ;)

Miten sinä hoidat ongelmatilanteet?