147# Ponin pelleilyjä

Heipparallaa taas, ja pahoittelen hiljaisuutta blogissa. Pitäisi nyt ihan tosissaan ottaa itseäni niskasta kiinni, ja postailla useammin! Paljon on taas tapahtunut, mutta en suinkaan kerro kaikkea, vaan yritän tiivistää otsikkoon liittyvät jutut tähän yhteen postaukseen. Poppinen on siis tosiaan keksinyt uuden harrastuksen joka on nimeltään jos-et-tee-niinkuin-mä-tahdon-niin-sitten-en-tee-mitään, joka siis tarkemmin sanottuna tarkoittaa sitä, että jos neitiä ei kiinnosta, niin sittenhän jumitetaan joko paikoillaan, tai etupää alkaa äkkinäisesti kevenemään!

Jos oikein muistan, niin kaksi viikkoa sitten kävimme Petran kanssa maastossa. Varustauduttiin matkaan monin heijastimin ja ei onneksi törmätty hirvimiehiin. Mentiin montuille ihan vain hölköttelemään, mutta Poppinen oli asiasta hieman erimieltä. Se oli aivan täynnä energiaa, ja oli muutamaan otteeseen lähdössä lapasesta. Ja jos niin ei päässyt käymään, se keksi kyllä keinon osoittaa mieltään. Mentiin alkuun yhden vesilammikon luo, josta Poppinen pisti kunnon shown pystyyn. "Enpäs muuten varmana mene tosta läpi!"

LINKKI VIDEOON

Päästiin kuitenkin loppujen lopuksi yli, vaikka Poppinen yrittikin ehdottaa sen kiertämistä. Kyseisellä maastolenkillä löydettiin myös muutama muukin iso lätäkkö, joita menimme ns. ratana, ja Poppinen innostui silloinkin vähän koikkelehtimaan. Ainoa vaan, että tällä kertaa se ei ollut etupää joka keveni, vaan takapää. Muutaman kerran Poppinen pukitti, mutta lopetti sen kuitenkin heti, kun tajusi, että vaikka se kuinka olisi protestoinut, ei se päässyt pois. 

Menimme vielä hetken kentän asiaa ajaneella hiekkapläntillä, jota laukatessa Poppinen taas alkoi kiukuttelemaan, kun Emmi karkasikin vähän kauemmaksi. Poppisella oli tosiaan reilusti virtaa lenkillä, mutta tallille mentäessä se olikin jo ihan rauhallinen, mutta hikinen kylläkin!

Viime viikon keskiviikkona olimme Poppisen kanssa taas pitkästä aikaa tunnilla. Mikään ei omalta osaltani tahtonut onnistua, mutta ei siitä kai syyttääkään voi, kun molemmilla on ollut kunnon treeneistä lomaa. Tehtiin tunnilla ihan vain siirtymisiä sekä muuta tavallista, ja alkuun Poppinen tuntui olevan aikalailla kiinni kuolaimessa. Nämäkin kuvat ovat otettu videolta, kuten ylläoleva, joka on vielä sitä mahtavuudestaan tunnettua puhelinlaatua!

Takajalat jäi talliin!

 Lauantaina ratsastin taas Poppisen, ja kerkesin jo pohtimaan, että kuka on käynyt vaihtamassa keskiviikkoisen Poppisen, johonkin paljon kivempaan heppaliin. Poppinen oli tosiaan siis ihan kuin eri hevonen. Se oli todella hyvän tuntuinen, ja korjailin itse pääasiassa niitä onglemakohtia, mitä keskiviikkoisella tunnilla havaittiin.

Jos sanon, että Poppinen oli alkuun todella kiva, niin uskotteko, jos sanon että se oli loppuun kivaa kertaa tuhat. Olin ihan seitsemännessä taivaassa ratsastuksen ajan, mutta koska pimeys vaati veronsa, ei ole paljoakaan materiaalia tältäkään kerralta. Alla nyt kuitenkin lyhyt video, jonka ensimmäinen pätkä on keskiviikkoiselta tunnilta. Videot ovat aikalailla alusta, joten parhaat pätkät jäävät näkemättä!

LINKKI VIDEOON
Sunnuntaina Poppisella oli vapari, ja maanantaina minä menin. Olin jo valmiiksi ärtynyt, ja hommaa hankaloitti vielä se, että Poppinen ei tahtonut antaa laittaa riimua päähän. Kun lopulta sain sen laitettua, lähdin taluttamaan Poppista talliin. Jätkä päättikin sitten samalla lähteä rymistelemään täyttä vauhtia meidän ohi, jolloin Poppinen meinasi lähteä mukaan. 
Tallissa hoidin Poppisen pikaisesti kuntoon ja siirryimme kentälle. Tein alkuun kauan aikaa pelkkää käyntityöskentelyä, ja kun se sujui, siirryimme raviin. Ravailtiin jonkun verran ja laukattiin myös muutama kierros, kunnes päätin, että tehdäänkin väistöjä. Poppinen tekee ne yleensä ihan hienosti, mutta maanantaina se yllätti oikein todenteolla. Ensin se meinasi jatkaa kävelemistä vain suoraan ja sen jälkeen alkoikin kulkemaan aivan vinottain. Kaiken huippu oli kuitenkin se, kun neiti päätti aloittaa keulimisen. 
Alkuun se teki pieniä varoituksia, mutta kun yritin väistättää sitä lisää, se keulaisi oikein kunnolla ja hyppäsi siitä eteenpäin häntä pyörien ikään kuin propellina. Tätä jatkui ties kuinka kauan, eikä väistämisestä ollut puhettakaan. Yritin ja yritin yhä tiukemmin saada sitä väistämään, mutta ei, Poppinen oli päättänyt, että hän ei väistä, hän hyppii pystyy ja pukittelee, mutta ei väistä. Otin ravia ja laukkaa muutaman kierroksen ja yritin taas. Ei onnistu. Siinä vaiheessa hyppäsin alas selästä, ja tutkin jalat, suun sekä selän. Ei mistään arkonut tai aristellut, joten pistin sen vain pöllöilyvirran piikkiin. Tätä pystyynhyppimistä jatkoimme niin kauan, kunnes Poppinen väsyi, ja suostui tekemään "puhtaat" väistöt kumpaiseenkin suuntaan. 

Talven "rauhallista" riimumaastoilua

Nyt tänään Poppisella oli jälleen vapaa, ja huomenna suuntaamme taas valvovan silmän alle. Pitäkäähän peukkuja!