148# Keskiviikkoinen tunti & testikausi kovimmillaan

Kuten otsikosta arvata saattaa, ei Poppisen temppuilut päättyneet viime kertaan. Kyse ei kuitenkaan ole kipeydestä, taikka epäsopivista varusteista, vaan yksinomaan taas siitä, että neiti taas vähän testailee minua. Kellekään muulle Poppinen ei temppuile, vaan ja ainoastaan minulle. Tämä ei ole siis suinkaan ensimmäinen kerta, mutta viime testikauden lipuessa ohi, ehdin jo toivoa, että tämä testikausi oli nyt sitten tässä, koko komeudessaan. Jep, vähän hätäisesti tehty toive, sillä testikausi numero kaksi on täällä, ja voisin sanoa, että meno yltyy hetkittäin vieläkin villimmäksi kuin ensimmäisen kauden aikana.

Keskiviikkona olimme siis taas tunnilla, josta en muista edes paljoa. Teimme kuitenkin hieman avoja ja muita perusjuttuja, ja oli Poppinen loppuun ainakin hitusen verran parempi kuin edellisellä tunnilla! Tunnilta ei tullut kuvia, saatika edes videoita, koska vaikka kentän valot todellisuudessa valaisevat todella hyvin, ei videoruudusta tahdo näkyä muutakuin mustaa sekä meidän iki-ihana pinkki huopamme.

Perjantaina ratsastin Poppisen jälleen ja alkutunnista kaikki sujuikin taas hyvin. Sitten Poppinen alkoi taas temppuilemaan ja pomppimaan pystyyn. Aikamme tapeltiin siinä, jonka jälkeen kaikki oli taas ok, mutta sitten se taas alkoi. Niinpä juoksutin Poppista sitten hetken, jotta suurinosa virroista purkautuisi. Sitten kiipesin taas selkään, ja jälleen saimme kaiken kunnialla suoritettua ensalkuun. Tehtiin askeleenpidennyksiä keskihalkaisijalla sekä pitkillä sivuilla ja jopa muutama laukanvaihto.

Kunnes taas pysähdyksestä ja peruutuksesta Poppinen otti kimmokeen, ja siihen tyssäsi taas meidän treenailut. Sain apua myös tallille juuri tulleelta Jätkän omistajalta, mutta koska raippaa antaessa takapää lähti hurjaan nousuun, sekä pidättämällä etupää keveni entisestään, ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin antaa pohkeita aina, kun onglemakohtia ilmeni. Mutta, pohkeidenantaminen oli kuitenkin hivenen hankalaa, kun yritti ensisijaisesti tasapainoitella selässä, kun Poppinen kokeilikin kaikenmaailman pystyynnousupiruetit ynnämuut.

Poppinen oli oikein hurjana, jos niin voisi edes vähäteltynä sanoa, ja loppujen lopuksi sain tahtoni lävitse, kun oikein kunnolla suutuin ja kerroin Poppiselle, ettei tästä tilanteesta päästäisi, ennenkuin homma jälleen pelittäisi, eikä siihen pystyynhypyt auttaisi, vaikka vähän olikin jännittävää, kun kerran kumpikin jalustin pääsi karkaamaan kuten samoin ote harjasta, Poppisen noustessa pystyyn. Loppuun homma kuitenkin sujui, vaikka ratsastuksesta jäikin vähän ristiriitaiset fiilikset...

Lauantaina lähdettiin Jätkän omistajan kanssa maastoon ja kierreltiin siellä sun täällä, ja poikettiin jopa meidän pellollammekin. Pelto oli kyllä inohttavan märkä ja liukas, joten kumpikaan meistä ei uskaltanut kovinkaan lujaa mennä, emmekä olleet pellolla edes kovin kauaa. Olimme maastossa arviolta puolitoistatuntia, sillä jouduimme tekemään hieman reittimuutoksia matkan varrelle sattuneiden hirvimiesten takia. Sitten suunnattiin montuille, missä kierreltiinkin jonkin aikaa.

Käytiin vähän kahlailemassa ja samoja ongelmia ilmeni Poppisen kanssa kuin edellisenä päivänä kentälläkin. Sain muutamia hyviä vinkkejä tulevan varalle, ja pääsimmekin hirviövesilammikoiden läpi, ilman kyttäämistä, tai sen suurempia kung-fu-loikkia. Tallilla hoidettiin hevoset pois ja itse jouduinkin lähtemään aika pian sen jälkeen.