182# Petteri Punakuono taas mukana pelissä!

Varoitus, pitkä ja kuvatäyteläinen postaus!!

Sunnuntaina 14.12. pääsin taas pitkästä aikaa Jätkän selkään! Jätkähän on nyt joutunut pakkolomalle ja viime kertaa ennen olen käynyt ukon selässä n. 7-8 viikkoa sitten... Oli ihana fiilis taas päästä tuttuun selkään ja päätettiin Even kanssa ilmasta ja lumesta ilahtuneina lähteä pellolle (toki Evellähän ei olisi ollut tähän muutenkaan päätäntävaltaa...). Jätkä oli alkuun kuin aikapommi, ja se ei millään olisi malttanut odottaa apujani, vaan syöksähteli aina välillä omin luvin laukkaan. Muutaman kerran ehdinkin jo kirota valintaa peltobaanattelusta, sillä kun on käynyt pari kertaa ojassa, laukannut täysiä melkein ulos pellolta ja kompuroinut miljoonaan otteeseen täydessä vauhdissa, tassujen seotessa riekkumisen takia, alkaa kenttä kuulostamaan jo hieman houkuttelevammalta vaihtoehdolta!

Kuten kuvasta varmaan huomaa, Jätkää nöyryytettiin taas oikein olan takaa, kun päätin ensin laittaa glittersatulahuovan, sitten uudet bling bling-suitset ja vielä porohatun. Näin btw, vitsi että rakastan noita Jätkän uusia suitsia! Niin järjettömän ihanat... ♥ 

Alkuun räpsimme muutamat kuvat tiellä, ja sitten suuntasimme tosiaan pellolle. Matkan varrella ehdittiin myös vetämään muutama ylämäki, joiden takaisin-, eli alastulo ei sitten ollutkaan ruutitynnyrin kanssa niin rentouttava kokemus. Pellolla Jätkä ei milllään olisi tahtonut kuunnella kuskia, mutta jo muutaman päästä päähän vedetyn pätkän jälkeen, alkoi keskittymistä löytyä vähän enemmänkin.

Yritettiin myös vähän tuuppailla pellolla, mutta kuten arvatakin saattaa, siitä ei oikein tullut mitään. Lisäsksi oltiin estepenkillä liikenteessä, niin en mielelläni istunut harjoitusravissa. Kuvista ei oikein tullut mitään ilmeideni ja asentojeni takia, eikä Jätkäkään näyttänyt kovin edustavalta vetäessään päätään alas. Emme viihtyneet pellolla kovinkaan kauaa, joten lähdimme sitten takaisin tallille. Matka kotiin oli taas hurja, ja käynti oli Jätkän mielestä aivan yliarvostettua, sillä herra olisi taas tahtonut vain ravailla, mutta sen voi hyvillä mielin pistää energian piikkiin, kun sain kunnian ratsastaa ensimmäistä kertaa saikun jälkeen satulalla!

Kuskin ilme kertoo aikalailla kaiken :D "perhanan poro, kun ei voi totella"

"no anteeks, mä luulin et säki haluut mennä lujaa"

Ennen ratsastusta räpsittiin tarhassa muutamat yhteiskuvat hepoista sekä minusta, kun niitä niin vähän on! Molemmat ponunit olivat alkuun hyvin elämäänsä kyllästyneen näköisiä, mutta kyllä herkut ja erilaiset apukeinot saivat kummankin korvat höröön. Seuraavaksi päästiinkin seuraavaan ongelmakohtaan, eli siihen pieneen ruskeatukkaiseen apinaan näiden kahden hurjan heposen keskellä, eli minuun! Ärsytti hirveästi, kun osa hyvistä kuvista menivät täysin pilalle itseni takia, eikä näissäkään "julkaisukelpoisissa" ole paljoa minun osaltani kehuttavaa... 

Kuvailujen sekä Jätkän ratsastuksen jälkeen noudimme (Eve nouti minulle) uljaan ratsuni, eli toisin sanoen Poppisen. Mentiin ensiksi kävelemään halkotarhalle ja näytettiin Evelle meidän pystyynnousutaitoja, jonka jälkeen palattiin sitten kentälle. 

"voitaisko me nyt lopettaa jo" t. Poppinen

Itse Poppisen ratsastuksesta ei ole kunnon kuvia, mutta videoita senkin edestä. Poppisella oli hieman hauskaa taas vaihteeksi ja pomppukoikkaloikilta ei vältytty! Alkuun yritettiin vähän jotain tehdäkin, mutta koska Poppinen oli niin "leikkisällä" tuulella, annoin sen sitten vain riehua. Eihän se yleensä todellakaan saa noin vain alkaa pelleilemään, mutta kun ensimmäinen kunnon lumikin (n. 10 cm) oli tullut ja ilman satulaa menin, niin tällä kertaa se sai sitten luvan. Poppinen kyllä lopetti itse lopussa pomppimisen, sillä se taisi kyllästyä, kun kuski ei pelännytkään henkihievärissä seuraavaa putoamista ja yrittänyt hallita sen jokaista liikettä. :D

Koska kuvia ei siis ole, nappasin teille muutaman screenshotin videolta, ja pakko sanoa että Poppisen pomput tuntuu selkään isommilta, kuin ovatkaan! Mutta on tässä muutaman vuoden aikana sentään tasapaino parantunut, eikä alas tulla kirveelläkään tuosta kyydistä. ;) Nyt kuitenkin adios, nähdään seuraavassa postauksessa!

tässä meinattiin mokata, kiitos kuskin