187# Energinen poni ja kipeä kuski

Heippa! Kuten otsikko jo varmaan kertonee teille, olen ollut kipeänä, joka on siis syynä sille, ettei postauksia ole kuulunut. Kun tallille en ole päässyt, eikä uusia kuvia ole, ei ole ollut mitään kirjoitettavaa, mutta olen kuitenkin jo tyytyväinen siihen, että olen tämän kuun puolella saanut kirjoitettua jopa julkaistuksi päätyneitä postauksia viisi - tämä siis mukaan lukien. Haluaisin mielelläni toteuttaa teille jotain spesiaalia tai kirjoittaa treeneistä ja tämän hetken ajatuksista, mutta viime aikoina ratsastus on joko jäänyt tai siirtynyt enemmän puskailun puolelle sairasteluni ja ilmojen takia. Yritän kuitenkin nyt viikonlopuksi saada jonkun kuvaamaan, vaikka ei mitään kunnon reeniä päästäisi tekemäänkään. 

Eilen pääsin taas pitkästä aikaa kiipeämään hevosen selkään! Nyt kun Poppinen on ollut minimaalisella liikutuksella lähes viikon ajan, päätin, että lähdetään maastoon, sillä se ei todennäköisesti olisi jaksanut keskittyä mitenkään kentällä, ollessaan niin täynnä energiaa. Sain jo tiistaina pienen maistiaisen neidin energiamäärästä, sillä iltatallia tehdessäni villitsi Poppinen ensin Jätkän ja lopulta kun sain Jätkän sisään, päätti Poppinen vielä jäädä ulos. Lähelle ei päästänyt ja juoksi koko ajan ala- ja ylätarhan välillä. Kun sitten vihdoin ja viimein sain Poppisenkin kiinni, olivat muut jo syöneet iltaruokansa ja odottivat valojen sammumista.

Tosiaan lähdettiin siis eilen maastoilemaan ja aluksi suuntasimme hiekkakuopille. Mentiin siellä ylämäkiä ja kuten arvelinkin, oli Poppinen oikea ruutitynnyri. Joka kiven takana vaani varmasti tiikeri vähintään ja taisi se nähdä muutamia näkymättömiä esteitäkin, kun siihen malliin pomppi suorilla. Onneksi tasapainoa löytyy edes sen verran, ettei ihan joka loikasta tule alas! 

Maasto meni ihan hyvin lähes loppuun saakka, mutta juuri palatessamme tallille, tallin viereisessä metsässä Poppinen "säikähti" jotain ja veti perinteiset 180° oikealle ja kiitos sen hetkisen keskittymiseni, makasin toistamiseen kuukauden sisään selälläni hangessa. Poppinen olikin oikea epeli ja päätti vielä yrittää karkuun, mutta sinnikäs roikkumiseni ohjissa sai sen pysähtymään. 

Edellinen putoaminenhan sattui hiekkakuopilla, kun olimme kahden vapaan jälkeen ilman satulaa liikenteessä. Hölkättiin pitkin ohjin kohti erästä ylämäkeä, kun yhtäkkiä Poppinen oikein syöksähti laukkaan. Yritin epätoivoisesti keräillä ohjia, kunnes neiti päätti heittää pienen pukkisarjan, ja ellei se jo olisi saanut tasapainoani horjumaan totaalisesti, niin viimeistään äkkipysähdys ja se sama 180° käännös sai. Ennenkuin ehdin silmiäni räpäyttää lepäsin hankipedillä yläpuolellani tuttu karvanaama. Ärsyttää, kun jos putoan, niin teen sen aina tyylillä maastossa siten, ettei kukaan sitä ole ikuistamassa! 

Tämä on tietääkseni lähes ainut tippumisistani, joka on saatu kuvattua... :D  Tämä on joulukuulta.

Ei tässä sitten muuta kai ollutkaan! Aikalailla huono postaushan tämä on, kun kuviakin niin huimasti ja ei ollut mitään oikeaa asiaa. Jos nyt yritetään vielä saada tälle kuulle kuudeskin postaus, ja olkoot se sitten kuvapostaus, heti kun saan kuvaajan! Mutta nyt, moimoi näkyillään taas. :) 

Jätkä - kuvat ovat kuun alulta ja kollaasit joulukuulta!