196# Uutta ulkoasua & paljon kevätkuvia

Apua, taas on jäänyt blogi vähän hiljaisemmalle, mutta kaipa se on ihan ymmärrettävää, kun näin kevään tullen on tekemistäkin paljon enemmän. Poppisestakin huomaa että kevät on täällä, sillä se makoileekin tarhassa aurinkoisina päivinä jopa ilman loimea! Ainoa asia joka nyt hieman varjostaa Poppisen kevätriemua, on sen suuren rakkauden lähtö toiselle tallille. Poppinen ei kertakaikkiaan näyttänyt käsittävän alkuun että herra ei tule takaisin, vaan tarhaan seuraksi laitettu Taimi-tamma on hänen uusi kaveri. Tai no kaveri ja kaveri, Poppinen ei toisesta niin välitä, enemmänkin yrittää häätää sitä luotaan irvistellen ja taakse potkien. Tuntuu ikävältä nähdä Poppinen niin onnettomana, kun se tarhassakin seisoo yksin nurkassa päätä riiputtaen. Toivon todellakin että tämän kuun loppupuolella tallille tuleva uusi ruuna olisi enemmän neidin mieleen.

Sitten siitä uudesta ulkoasusta! Sain inspiraation (lätkäisin kaksi kuvaa päällekäin ja tekstin, such amazing) hetkellisesti takasin tuossa joku aika sitten ja tätä hyväksi käyttäen päivittelin sitten banneria. Muu ulkoasu ei muuttunut mitenkään kummoisesti, mutta hankilaukkakuva joulukuulta piti saada vaihdettua, eli tässäpä sitten pysytään, - toivottavasti ei koko kevättä!

Ja nyt taas asiasta toiseen, jottei koko postaus menisi vain jaaritteluksia! Viime aikoina olen saanut useaankin otteeseen kuvaajan mukaan, sillä mikäpä sen parempaa kuin viettää aurinkoinen päivä hevosten ja minun kanssa (keksisin tähän kyllä sata kiinnostavampaa asiaa...). Koska postailu on jäänyt vähiin, kuten myöskin kuvien muokkailu, voin pahoitellen todeta, etten jaksa kirjoittaa näistä kerroista mitään erillisiä postauksia, saatika tekstejä lähes lainkaan. Eli saatte siis tyytyä taas kerran lähes pelkästään kuviin. Toki joitain pienia huomioitavia seikkoja kerron, kuten kuka oli mukana, missä oltiin ja mitä tehtiin, mutta siihenpä se jää. 

Eli tosiaan, 12.3. lähdin Poppisen kanssa hiekkakuopille, jonne rakas hovikuvaajani Eve oli juuri saapunut pyörällä. Mentiin alkuun muutamat ylä- ja alamäet, jonka jälkeen siirryimme montun keskiosaan, kahlailemaan sulamisvesien muodostamissa lammikoissa. Tuuppattiin ennen lähtöä vielä yhtä tasaista kohtaa hyväksi käyttäen, ja Poppinen oli loppuun ihan kivan tuntuinen.

14.3. Jessica tuli kanssani tallille ja kävimme maastakäsin ottamassa tiellä muutamat kuvat. Poppinen pääsi myös samana päivänä parturiin, ja tukka lyhenikin aika reippaasti, vaikka alkuun sitä eivät muut edes meinanneet huomata. Innostuin myös kaivelemaan kesältä jääneitä maaleja esiin ja pian Poppinen olikin saanut hieman väriä pintaansa! 

15.3. Taimi saapui ja Leksa lähti. Kuvaajaksi sain Saaran ja suuntasimme jälleen kerran maastoon, sillä kenttä on todella huonossa kunnossa! Matkasimme toiselle läheiselle tallille, jonka omistavat Nanna-ponin (facebookissa ainakin vilahdellut) omistajat. Matkan varrella pysähdyimme useaan otteeseen kuvailemaan, ja lopulta aikaa lähitallin kentällä pyörimiseen ei ollut kovinkaan paljoa, vaan muutaman kierroksen ja hypyn jälkeen jouduimme lähtemään vauhdilla takaisin päin. 

 16.3. jo tallille saapuessamme jälleen kerran Even kanssa, Poppinen vaikutti rauhattomalta tarhassa, eikä ihmekään, kun se oli kuulemma koko päivän huutanut Leksan perään. Meillekin se hirnui oikein kuuluvasti ja sitä se jatkoi päästessämme maneesille, jossa oli suunnitelmana suorittaa päivän ratsastus. Saara ja Taimi olivat mukanamme, mutta toinen hevonenkaan ei rauhoittanut Poppista vaan maneesissakin se kävi laukatessa kuumana.

Alku meni vain neidin rauhoitteluun, jonka jälkeen ajattelin "purkaa vähän virtoja" ja otimme reipasta laukkaa ympäri maneesia, joka ei näin jälkeenpäin ajateltuna ollut mikään mahtava idea, sillä Poppinen ei sen jälkeen ottanut pidätteitä lainkaan vastaan. Otettiin tähän väliin muutamat hypyt pikku pystylle sekä kavaleteille jonka jälkeen käveltiin. Välikäyntien jälkeen ruvettiin kunnolla tuuppailemaan ja Poppinen hikosi aivan järjettömästi. Ensi talvena Poppinen ei tosiaankaan pidä talviturkkiaan, sillä se hikoaa ja vaahtoaa lähes joka ratsastuskerralla, jonka jälkeen sen kuivattamisessa menee pieni ikuisuus! Ravailujen ja muutaman hyvän laukkapätkän jälkeen ruvettiin lopettelemaan ja lähdettiin kävelemään kotitallille.

Poppinen ei jaksa oikein kantaa itseään kunnolla, sillä lähes koko alkuvuosi ollaan taukoiltu taikka maastoiltu, mutta parempaan ollaan onneksi menossa! Omassa ratsastuksessanikin mättää todella monet pikku jutut sekä eivät niin pienetkin jutut, mm. kädet ovat suuri ongelmani jälleen kerran ja ohjien sopiva pituus on hankala muistaa kun on pitkän aikaa mennyt lähes pitkillä ohjilla halki metsien sekä peltojen. Hienosti Papana kuitenkin yrittää vaikka kuski ei osaa!

Maneesilla meni aikaa paljon vain säätämiseen Poppisen kanssa ja nyt kun mietin, niin olisin voinut jättää turhat hypyt ja laukkaamiset välistä, mutta minkäs sille enää voi. Nyt Poppinen ei enää huuda Leksan perään, mutta ei se vielä vaikuta omalta itseltään. 

Raspaaja kävi myös viime viikon torstaina ja alkuun kaikki meni ihan hyvin, kun Poppinen vain nuokkui rauhoituksen ansioista, mutta kun se rupesi heräilemään humalasta, alkoi pieni vastaan taistelu ja se teki oikein hankalaksi ell:n työn, mutta nyt ovat legot hoidettu, ja hyvässä kunnossa olivat! Muuta asiaa ei nyt sitten taidakaan olla, joten näkyillään taas toivottavasti vielä tämän viikon puolella, ehkäpä uusien kuvien kanssa! :)