Extempore yökyläilyä

Eilen saatiin Saaran kanssa idea lähteä Poppisen kanssa Kaukasiin, ja sinnehän me myös muutaman takapakin jälkeen pääsimme. Ei ehkä kaikkein järkevin idea lähteä ruuhka-aikaan kulkemaan Jokelan läpi, taikka sitten tajuta vasta kymmenen kilometrin kohdalla, että hitsi, kellohan on jo aika paljon, mutta tehty mikä tehty ja onnekseni Poppinen sai jäädä sitten otsikon mukaisesti extempore yökylään entisen omistajansa luo, jonka luona myös Jätkä ja Gemma asuvat. Oli sydäntä pakahduttavaa nähdä pitkästä aikaa taas koko kolmen kopla yhdessä, ja Poppinenkin oli heti kuin kotonaan, vaikka ei paikassa koskaan ollut ennen käynytkään!

Matka sujui oikeastaan ihan hyvin, eikä Poppinen hätkähtänyt edes alikulkusillan yläpuolella rynnistävästä pikajunasta, tietyömaasta, taikka mistään muustakaan ohiajavasta ajoneuvosta. Satulan puuttuessa reissuhan siis luonnollisesti suoritettiin vieläpä ilman satulaa, eli kaikki katastrofin ainekset olisivat olleet kasassa, ellei alla olisi ollut mitä fiksuin hevonen. Kun oltiin hetki Poppisen kanssa saapumisen jälkeen vielä oltu laitumilla, paikan omistaja (eli Poppisen entinen omistaja) heitti Saaran ja minut koteihin. 

Tänään suuntasin laitumille jo puolenpäivän aikoihin, aikomuksenani ensin liikuttaa Jätkä ja sitten lähteä Poppisen kanssa takaisin kotitallille. Jätkän kanssa käytiin pitkällä maastolenkillä läheisillä hiekkakuopilla ja se heti alkuun yritti taas kokeilla että josko possuilu onnistuisi, kun en ole hetkeen sitä taas ratsastanut. :D Oli ihanaa päästä satulalla maastoon ja ihan vain hölkkäilemään. Poppisella kun meno on painoittuinut vain lyhyisiin ravipätkiin, kun ei kuskin tasapaino meinaa kestää...

Jätkän ratsastuksen jälkeen rapsuttelin hevosia hetken laitumella, jonka jälkeen nappasin Poppisen mukaani ja rupesin varustamaan sitä. Kahden aikoihin lähdettiin matkaan ja noin puoltatuntia myöhemmin oltiin Jokelan "keskustassa". Muutamat ihmiset jäivät kyselemään Poppisesta ja rapsuttelemaan sitä, ja jo edellisenä päivänä tapaamamme skootteripappa tuli jälleen vastaan ja tervehti nauraen. Sanoikin että on siinä hevonen, kun ei mitään pelkää, oikea cityponi! 

Jotta matka ei olisi liian joutuisasti sujunut, niin pakko kertoa että onnistuimme myöskin pienesti eksymään Kolsan metsään... Onneksi ihana koiraa lenkittämässä ollut naishenkilö opasti meidät oikealle tielle ja pian maisematkin alkoivat näyttämään jo tutuilta. 

Lopulta vähän reilu kahden tunnin ja neljäntoista kilometrin jälkeen saavuimme tallin pihaan. Poppinen pääsi hetkeksi huilailemaan karsinaan ja jalkojen hoidon ynnämuun jälkeen se pääsi tarhaan syömään päiväheiniään. Parasta koko reissussa oli heti Poppisen tuttuun porukkaan pääsemisen jälkeen ehkä se, että ohikulkijoilla oli selvästi hauskaa, kun seeprahuppuinen hevonen ja järjettömän kokoiseen keltaiseen sadeviittaan sonnustautunut ratsastaja reissailivat ympäri Jokelaa, ja pistin merkille että muutama otti myös kuvia, eli jos joku niitä jossain näkee niin saapa sitten vinkata minullekin! :D Muutama rohkea pyysi myös lupaa hevosen silittämiseen ja Poppinen selvästi nautti huomionosoituksista. 

Nyt huomenna pidetään ihan joku rento päivä satuloiden sovittelun ohella ja lauantaina sitten vapaa, jonka jälkeen kaksi päivää tehdään jotain kivaa, kunnes lähden viikoksi Viroon! Sieltä ehkä mahdollisesti sitten jotain postausta, jos onni suo ja päästään talleilemaan turisteina siellä... :) Yritän vielä kirjoitella ennen reissua taikka sitten ajastaa jonkun postauksen ensi viikolle, saa nähdä. Mutta nyt aika lopettaa, eli heipparallaa!