Lokakuun syvälliset

Nyt syyslomaviikolla ollaan saatu pariin otteeseen kuvaaja mukaamme, ja uusia kivoja kuvia on useita! Eniten ihastuin ehkä näihin auringonlaskussa pihallamme Poppisen kanssa otettuihin kuviin, joita yritin kuitenkin olla tunkematta sataa tähän postaukseen.

Jardin kanssa kaikki on ok, hyppäämään olisi kova hinku, mutta yritetään saada ensin perusasiat kuntoon ennenkuin valkkuun uskallutaan! Tällä hetkellä Jardilla on jonkinasteinen testailukausi menossa, ja se keksii kaikenlaista "kivaa" aiheuttaakseen minulle ennenaikaisen hermoromahduksen (nämä temput eivät kuitenkaan liity sen stunt-hevostaustaan, vaikka Jardin meille tultua sainkin kuulla asiasta monenmoisia spekulaatioita) tai vähintäänkin harmaita hiuksia. Poppisen kanssa he ovat tulleet erittäin hyvin juttuun, vaikkakin Jard välillä yrittää komentaa Poppista päiväruokailun aikaan. 

En tiedä olenko maininnut, mutta meillähän ei tosiaan ole nyt kevääseen asti ainakaan omaa kenttää, joten ollaan hyödynnetty paljon sänkkäreitä ja hiekkakuoppien ratsastukseen soveltuvia alueita. Kun se oma kenttä sitten jossain vaiheessa tuonne pihaan ilmestyy, niin kirsikkana kakun päälle meillä on estekalustoakin jo tällä hetkellä valmiina kahdenkymmenen puomin verran! Tolppia pitäisi siis enää vain hankkia/valmistaa, jotta saisi kunnon radan aikaiseksi, mutta sen aika tosiaan on vasta sitten kun se kenttäkin on. :) 

Viime aikoina olen päässyt nauttimaan taas materialismionnellisuudesta, sillä uuden hevosen myötä olen päässyt ostelemaan taas kaikennäköistä tärkeää sekä vähemmän-tärkeää. Näin pikaisesti heitettynä olen ostanut ainakin kaksi tallitoppaa kylmän talven varalle, suitset, martingaalin, kuljetussuojat, riimuja, ohjia, suojat sekä paljon muuta. Tuo sana ohjia on lihavoituna, koska tässä lähiaikoina meillä on katkennut ohjia enemmän kuin viimeisen neljän vuoden aikana! Toki vanhimmat ohjat ovat olleet tämän neljän vuoden alulta ainakin, ellei pidempääkin käytössä, joten en yhtään ihmettele että ne nyt sitten antoivat periksi. Nyt kolmet hajonneet ohjat on korvattu kolmilla uusilla, ja lisäksi kaivoin esiin vielä käyttämättömiä jo minulla olleita ohjia, jos nyt vaikka niin valittettavasti tapahtuisi että nämä uudetkin hajoaisivat (ei toivottu kohtalo).

Arki kahden hevosen kanssa on sujunut tähän mennessä aika hyvin. Joka päivä en joudu molempia liikuttamaan itse, sillä Poppinen esimerkiksi on päässyt kuljettamaan pikkusiskoani useampaankin otteeseen, kuten kerran myös Saaraa vauhdikkaan maastolenkin ajan. Poppisen kanssa ollaan yritetty pitää liikuntaa monipuolisena myös pyörälenkkien suhteen ja taas Jardin kanssa ollaan käyty pariin otteeseen hölkkälenkeillä siten että minä juoksen vierellä (ja muutaman kerran myös herran perässä kiroten...). Tallihommien/ruokinnan suhteen olemme tehneet siten että äiti ruokkii aamulla ja heittää päiväheinät ja minä yleisesti teen illan. Homma on sujunut suht hyvin, ainakin omalta osaltani, kun en enää missaa puolta tuntia aamu-unista, ja hevoset saavat päivällisen ihan oikeaan aikaan, eivätkä vasta kun saavun koulusta. Tavoite olisi tässä jossain vaiheessa saada tarhaan vapaaheinä, kunhan jonkinmoinen systeemi keksitään, miten hevoset eivät levittäisi eväitään pitkin maita ja mantuja. Vaihtoehtoja on monia, katsotaan mihin päädytään. 

Jardin uusi miehekäs lila tallitoppis ;) 

Ratsastuksesta vielä puheenollen, vaikka kaikki meneekin Poppisen kanssa ihan hyvin päällisin puolin, niin minua häiritsee suuresti, kun ei olla päästy valvovan silmän alle aikoihin, enkä osaa sanoa ollaanko menty eteenpäin pienenpienin askelin vaiko taaksepäin harppauksin. On hetkiä jolloin Poppinen kulkee ihan superisti ja jaksaa kulkea ryhdikkäästi, mutta sitten on myös niitä päiviä kun mikään ei onnistu ja molempia kiukuttaa (tai toisin sanoen minua ja Poppinen vain peilaa ajatukseni takaisin). Toki tässä vaiheessa pitäisi itse osata niellä kiukkunsa ja huomioida ensinnäkin ne "pikku"seikat, että ovatko omat avut kenties tarpeenksi selviä ja johdonmukaisia, että pyydettäessä pohkeenväistöä en vaikuta pyytävän laukkaa hevoselta. Ja lisäksi minun pitäisi muistaa että ei se ratsu rodusta tai alkuperästä riippumatta voi heti kulkea täydellisesti. Jossain näinkin asianyhteyteen sopivan viittauksen siitä, että eihän sitä itsekään ole kaikkein parhaimmillaan heti päivätorkuilta heränneenä taikka ruokailun jälkeen, joten turha olettaa että hevonenkaan on. Vaikka näiden asioiden hokeminen itselleni takaiskujen kohdatessa hevosen selässä onkin auttanut jonkun verran, tunnen yhä vahvemmin että kyllä tässä tarvittaisiin valmentaja apuun, jotta saataisiin ihan ohjattua tekemistä, enkä olisi aivan täysin yksin oman onneni seppä. Tässä vaiheessa haluaisin vielä kysäistä teidän mielipidettä siitä, kummassa ao. kuvista hevonen kulkee paremmin? Eli siis kuvassa 1. vai 2.? Ensimmäisessä Poppinen on kyllä aika jännittyneen näköinen, mutta polkee omaan silmään paremmin alleen... Hankala itse katsoa, voi jessus kun nyt löydettäisiin joku auttava käsi...

 Siinä menivät yhdet ohjat...

Nyt tässä välissä olisi varmaan ihan asiallista kysyä, että minkälaisia postauksia te haluaisitte täältä lukea? Olen äärettömän pettynyt, kun blogi on nyt joutunut sijaiskärsijäksi tässä ajankäytön sekä kiireen oravanpyörässä, mutta kai se on yksinkertaisesti pakko todeta, ettei tavallisina arkipäivinä kovin paljoa koneen edessä istuskella, ja viikonloppuisin kaikki liikenevä aika on käytettynä joko muutamaan ylimääräiseen tuntiin unta taikka sitten kavereiden näkemiseen. Nyt syysloman aikana olisin toki voinut kirjoittaa useaampaankin otteeseen, tai vaikka erikoisempia postauksia valmiiksi luonnoksiin, mutta toistaessani itselleni vain että huomenna kirjoitan (toimii muuten myös kokeiden kanssa, esim. huomenna luen kunnolla taikka seuraavaan kokeeseen panostan...) havahduinkin siihen että loma on aivan pian ohi, siis aivan käsittämätöntä, enkä mitään saanut aikaiseksi kirjoittamisen saralla enkä myöskään maantiedon koetta varten tarvittavan nimistön opettelussa, joka sisältää 98 paikan nimeä Euroopasta! Ensi viikolla olisi hihs ja kaikki... Kyllä hukka minut perii. No, onneksi Poppinen on mitä mahtavin kuuntelija, joka ei valita vaikka olen marissut sille neljättätoista kertaa tulevasta kokeesta!

Poppisen uusi takki on hieman hillitympi kuin Jardin, mutta ihanan pirteissä sävyissä mennään vieläkin!

Tällä kertaa voisin sanoa tässä vaiheessa ettei mieleeni enää putkahda mitään kerrottavaa, joten päätämmekin siis tämän tähän! Kiitos seurastanne, toivottavasti piditte (ja heitätte kommenttia) kuvista! :)

terveisin yksi epätoivoinen maantiedon opiskelija