117# HARVIALA PÄIVÄKIRJA OSA 1

Leirimuistot valtaa taas kokonaan, enkä millään jaksaisi uskoa, että se mitä odotin 360 päivää, olikin ohi viidessä päivässä.

Viisi päivää marttakerhoilua, 

kermavaahtobileitä, 

yöllisiä kauhunhetkiä,

ällöjä videoita,

 kakkuja sekä tippumisia 

ja tietenkin kivaa leirifiilistä.

Sunnuntai

Sunnuntaina kääntyi auton nokka kohti Hämeenlinnaa, Harvialan hevostilaa ja sen kaikkia ihanuuksia. Leiriviikon läpikäyminen autossa saa lähes jokaisen vatsan pohjalla asustelevan perhosparven lepattamaan. Oli se sitten tuttu paikka, tai aivan vieras ja tuntematon. Sitä mukaa kun tuli, piti käydä heittämässä kamat mökkiin ja ilmoittautumassa. Kävin siis viskaamassa laukkuni lähimmän sängyn päälle ja kipitin ulos halaillen porukkaa "pitkästä aikaa!"-fiiliksellä. Onhan siitä pitkä aika. Viisi päivää samaan mökkiin ahtautuneena ja sen jälkeen 360 päivää erossa. Kaikki viime vuoden kakkosleiriläiset eivät päässeet, mutta leirillä oli kuitenkin enemmän porukkaa kuin edellisenä vuotena. 

Ensimmäisenä iltana jaettiin kuulumisia ja istuttiin puolella porukalla yhteen asti maneesissa tekemässä juurikin tätä edellämainittua. Koska ylhäällä oli kaikki patjat varattuina, ja halusin juurikin nimenomaan yläkertaan, tehtiin kompromissi Piian kanssa, ja jaoimme patjan kahdestaan. Nukkumaan ehdittiin vasta kahden aikaan, ja unta ei kertynyt kuin vajaa kaksi tuntia.

Maanantai

Kun tuolloin yöllä neljän aikaa heräsimme, oli mahdotonta enää nukahtaa. Niinpä pysyimme muutaman hengen porukan voimin hereillä, ja kävimme pariin otteeseen haukkaamassa öistä ulkoilmaa. Seitsemän aikoihin rynnättiin keittiöön syömään, koska suurimmalla osalla jo nälkä kurni vatsassa. Meidän yövahti oli vielä nukumassa talossa, joten heräsi meidän möykkään. Syötiin ja venailtiin siitä vielä reilu kaksi tuntia eteenpäin, kunnes ope tuli ja jakoi hevoset puomitunnille. En saanut toivomaani ja lopulta sitten oli vaihtoehtoina Eppu tai Vaakku. Piia nappasi sitten Epun, joten mulle jäi koinsyömä luurangonlaiha lämppäritamma Vaakku. Suoraan sanottuna mua harmitti. Onneksi Vaakku meni ensimmäiselle tunnille, niin mun ei tarvinnut sitä hoitaa - en olisi edes halunnut. 

Vaakku

Seurattiin ensimmäistä tuntia kamerat kourassa, mutta vaikka jokaisella olikin suunnilleen kamera, ei kukaan saanut tietääkseni kuvaa, kun Late sai kiskaistua ratsastajansa alas selästä. Oli siis puomitunti ja puomeja oli kentällä näin nopeasti laskettuna viitisentoista. Puolen aikoihin osa lähti laittamaan hevosia kuntoon, mutta mä jäin katselemaan, koska Vaakku oli jo valmiina tunnilla. Yhdentoista aikoihin edelliset ratsastajat tuli alas selästä ja osa vei ratsunsa talliin. Kun lähestyin Vaakkua, tuli heti vastenmielinen olo. Ei itse hevosesta johtuen, vaan sen ulkomuodosta. Osa hevosista on päässyt niin huonoon kuntoon, että niiltä näkyy kylkiluut ja kaikki. Ehkä se sitten vaikutti myös ensivaikutelmaan Vaakusta. Laiska, apaattisen näköinen ja laiha vanha tamma. Hevosen selkään nousin siis hieman ristiriitaisissa mietteissä.

Paholaispoika Late ja tippunut ratsastaja

Ratsuni, joka näyttää yllättävän lihavalta tässä, jos niin voi sanoa. 

Tunti alkoi juuri niissä merkeissä kuin olin kuvitellut. Vaakku ei taipunut, se peitsaili sekä hidasteli ihan älyttömästi. Olin jo heti valmiina lyömään hanskat tiskiin "joo ei tästä tuu mitään", mutta taisi olla Ronja joka sai mut puheillaan vielä yrittämään. Puomeille tiet meni ihan hyvin, ja Vaakku oli jo vähän parempi kuin alkutunnista. Laukka oli taas asia erikseen, sillä laukka oli suurimmaksi osaksi nelitahtista, kuten usein lämppäreillä,  ja Vaakkua piti olla koko ajan käskemässä eteenpäin.

Laukkapuomit oli yhtä sähellystä ja jouduttiin ne tulemaan sataan kertaan uudestaan, koska unohdin taas ratsastaa ja keskityin vain matkusteluun. Aina odotellessamme vuoroa, pyörittiin isolla ympyrällä jossa sai ravailla ja kävellä. Kun me tarpeeksi kauan Vaakun kanssa jankattiin ravissa sitä samaa ympyrää, se myötäsi hieman niskasta ja alkoi hakea enemmän alas. Silloin sadannen kerran kun yritettiin Vaakun kanssa päästä laukalla ne puomit, niin se aivan pienesti alkoi yrittää. Olisin vaan halunnu sanoa Susannalle, joka siis oli meidän ope, että nyt puomit saa odottaa me harjotellaan. Mutta koska puomit piti mennä, muuttui Vaakku niiden kohdalla taas lahnaksi. 

Huomasin lopputunnista kuinka mun asenne hevosta kohtaan oli muuttunut sen myödätessä. Ehkä mä vaan oon tottunut niihin hevosiin joita osaan ratsastaa tai tiedän miten ne saa hyväksi. Oli ihan mielenkiintoista ratsastaa vieraalla hevosella, joka ei aluksi taipunut/kulkenut mitenkään. Huomaa, että ennen voittajafiilis oli kun hevonen kahden minuutin jälkeen kulkee hyvin, vaikka se osaisi hetikin jos siltä pyytäisi oikeaa asiaa, mutta nyt tunsin oikeasti osaavani. Tunnin jälkeen oisin voinut rutistaa Vaakun kuoliaaksi kun se oikeasti yritti. Loistava tunti suoraan sanottuna! Harmittaa vaan kun parhaista pätkistä ei tullut kuvia tai videota.

kippurakoni ja vino ratsastaja

Tunnin jälkeen hoidettiin hevoset ja mentiin syömään. Muistaakseni ruuan jälkeen jaettiin taas hepat. Oli vuorossa leirin eka estetunti. Toivoin Kassua jälleen, mutta sain Rillen, issikkaristeytyksen joka oikea teräsmummo. Rille on ehkä pikkuisen laiska, mutta esteillä se syttyy. Meillä oli kentällä neljä estettä ja kaksi puomikasaa. Esteet oli sarjana, ja ne oltiin kasattu sillein, että molemmista suunnista tultiin ykkönen ja kolmonen, ja samalla ohitettiin oikealta kakkonen ja nelonen. Viereisestä kuvasta voi katsoa tarkemmin, jos ei mun selityksiä ymmärtänyt. Toisesta suunnasta tultiin sitten vaaleanpunainen ja sininen, aivan samalla tavalla. Ensin vaaleanpunainen oli kutenkin ristikko, ja muistaakseni kolmosen takaa kaarrettiin puomikasalle, siitä suunnan vaihto, vihreän ja sinisen välistä, sitten sinisen ja keltaisen välistä, toiselle puomikasalle, suunnanvaihto ja keltasen jälkeen taas vaalenpunaiselle ristikolle. 

Piti mennä/yrittää mennä lisätyllä ravilla lävistäjä ja vaihtaa suuntaa... :D

Tyytyväisen näköinen poniratsastaja...

Ja hop, eka hyppy, ja todellinen tyylinäyte...

Sitten ruvettiin tulemaan tota mun piirtämää tehtävää, ja sujui ihan hyvin, vaikka en päässyt joihinkin hyppyihin mukaan. Isoilla hepoilla ja poneilla on kuitenkin niin erilainen hyppy kuin pienillä poneilla! Kun kaikki olivat tulleet tämän kertaalleen, vaihettiin suuntaa ja sama juttu. Rille oli ihan hyvän tuntunen, eikä painanut esteille tuhatta ja sataa. Ruvettiin hyppäämään lähes samaa, mutta ykkönen, voltti, uudestaan ykkönen ja sama sitten kolmosella. Volteilla Rille rikko helposti raviin, eikä heti suostunut nostamaan uudelleen laukkaa. Olin kuvitellut Rillen olevan enemmänkin turhan reipas esteillä, mutta sitä sai ihan pyytää kunnolla eteen.

Lopuksi tultiin vielä kaikki esteen, eli siis ensimmäinen hypättiin vähän oikealta ja seuraava vasemmalta ja sama jatkui. Rille vähän kurvitteli, enkä saanut paikkoja osumaan oikein hyvin. Lopulta taidettiinkin tulla viimeinen väli tikitikiravilla. Terhi oli muuten ainoa, joka onnistui putoamaan. Lähti vahingossa hyppäämään ennen hevosta, ja sieltä liukui tyylikkäästi maahan. 

Hihiii poniratsastajat - minä ja Eve!

Tunnin jälkeen hoidettiin hepat pois ja mentiin mökkiin. Viiden aikoihin oli ruoka jolloin oli muistaakseni joko nakkikeittoa tai makaroonilaatikkoa. Oli myös teoriaa ja tehtiin vetosolmuja, joka oli itseasiassa aika tylsää sillä leirillä suunnilleen jokainen osasi tehdä vetosolmun. Teoriatunnit oli muutenkin tylsiä, sillä ei päästy tekemään muuta hevosten parissa kuin lettejä. Vaikka toivoimme tietysti irtohypytystä/-juoksutusta. Kahdeksan-yhdeksän aikaan oli iltapala, jonka jälkeen oleskeltiin mökissä. Nukkumaan itse menin joskus puoli yhden aikoihin ja kyllä uni maistui edellisyön kukkumisen takia.