118# HARVIALA PÄIVÄKIRJA OSA 2

Tiistai

Jatkoa edelliseen... Aamulla sain herätettyä osan porukasta astetta eksoottisemmalla herätysäänellä. Aamupalalle menin muutaman muun kanssa vähän yli kahdeksan. Syötiin ja mentiin takaisin mökkiin. Susannan tullessa yhdeksän aikaan rynnättiin takaisin talolle. Ensiksi varmistettiin että sai jäädä kentälle, jos ei halunnut maastoon, ja niin siinä sitten kävi, että koko meidän ryhmä jäi kentälle. Hevosten jakoon kun päästiin, kiljaisin ensimmäiseksi Reetta - Kassu. Susanna katsoi hetken ja sitten raapusti paperille Kassun nimeni perään. Meidän ryhmä ratsasti ensin, joten kaikki lähtivät hakemaan ratsujaan jakamisen jälkeen. Kassu makasi pitkällään, mutta tultuani sen luo, se nosti päätään ja sain pujotettua riimun sen päähän. Kassu nousi ylös ja vein sen talliin perimmäiseen karsinaan hoidettavaksi. Seuraa sain Emiliasta, joka myöskin tykkää Kassusta.

Kassu oli alussa tosi hyvä ja reipas. Puolelta vasta sai alkaa laukkaamaan, mutta Kassu innostu välillä vähän nostamaan itsekseen laukkaa. Tein alussa paljon taivutteluja ja kokeilin lisäyksiä. Kun sitten vihdoin sai alkaa laukkaamaan, aloin tekemään ensin vaan ympyrätyöskentelyä. Kuulosteltuani hetken ponia, päätin mennä vähän reippaampaa tahtia ympäri kenttää. Kassu ei sanonut mitään, se oli vain innoissaan menossa. Pidin vähän käyntitaukoa, ja sitten päätin kokeilla laukanvaihtoja. Kolme ensimmäistä kertaa sujui hyvin. Sitten Kassu alkoi temppuilemaan, eikä suostunut vaihtamaan laukkaa. Päätin että kolmas (kokonaisuudessaan kuudes) kerta toden sanoo, ja seuraavalla kerralla kun annoin avut laukanvaihtamiseksi, terästin apuja vähän raipalla. 

ja näin siinä kävi!

Kassu tietenkin hermostui, ja päätti että nyt jos et osaa olla kiusaamatta minnuu, ni tule alas. Ja niinhän mä tulinkin, vauhdista. Kassu siis pukitti ensin ja sitten kääntyi vasemmalle. Minä olisin jatkanut suoraan, eli tiemme erkanivat. Mätkähdin alas, mutta nousin melkein heti - kakkua - huutojen saattelemana. Nousin takaisin selkään ja tein vielä yhden onnistuneen vaihdon, ja sitten olin tyytyväinen. Jatkettiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja välikäyntien ja ravien jälkeen jatkoin taas ympyrällä laukkaa. Tein temponvaihteluita laukassa, ja mentiin muutama kierros ultramegasuperlisättyälaukkaa. Olin jo hidastamassa vauhtia, kun Kassu taasen pääsi yllättämään.

           

Ton jälkeen mä olin kyllä vihainen. En ehkä ponille, mutta itselleni. Miten ihmeessä mä tipuin tollasesta? No olin mä vähän ponillekkin vihainen. Lopulta laukattiinkin montamontamonta kierrosta ympäri kenttää, ja tehtiin tasan samat jutut kuin ennen tippumistakin. Kassu rupes painamaan kädelle ihan hirveesti ja kärtti koko ajan hetkeä, jolloin sais enemmän ohjaa ja vois taas temppuilla. Videoon oli pakko pistää hidastus myös, sillä muuten kaikki katsoo että tipuin vaan, koska poni veti pään alas :D Eli siis kuten näette, Kassu teki jotain ihmeloikkia ja veti päänsä alas. Mä heilahdin satulan eteen istumaan, ja koska en saanut enää mistään kunnon otetta, humpsahdin maahan. Säälittävää. Oli Kassu kyllä lopussa ihan kiva, mutta vähän huonot fiilikset jäi tunnista tippumisten takia.

Kun maastossa menneet tulivat, hyppäsin alas Kassun selästä ja talutin sen talliin. Hoidin sen pois ja vein sitten tarhaan. Menimme katsomaan toista tuntia, jolla menivät siis kakkosryhmästä ne, jotka eivät halunneet maastoon. Sitten oli ruoka ja ruuan jälkeen oli myös jossain vaiheessa hevosten jako estetunnille. Toiveena mulla oli, kukapa muukaan, kuin Kassu, mutta en saanut sitä, joka jäi vähän harmittamaan. Sain sitten Cindyn ja tunnilla sai hypätä ilman satulaa jos halusi. Sabinalla, Kassun emällä oli ilmennyt mahavaivoja aikaisemmin päivällä, ja sitä piti kävelyttää ja vähän ravuuttaa joko taluttaen tai selästä käsin. Susanna pyysi mua ratsastamaan Sabinalla vähän edellisen ryhmän mennessä, jotta se saataisiin paskantamaan tai edes näyttämään jotain merkkejä, että parempaan päin ollaan menossa. Kerkesin mennä Sabinalla viitisentoista minuuttia, kunnes leiriavustajamme tuli kaupasta ja toi Susannan pyytämän öljypullon. Sabinaa jouduttiin pakkojuottamaan ja lopulta se sitten paskansi, ja sain luvan viedä sen talliin, jossa leiriavustajamme vissiin katsoisi sitä.

Eräs mua nuorempi tyttö meni ensin Cindyllä, ja meinasi muutamaan otteeseen heilahtaa alas sieltä Cindyn leveästä selästä, joten päätin ihan turvallisuussyistä ottaa satulan. Kun edelliset kävelivät loppukäyntejä, nappasin Cindyn ja pistin sille satulan. Alkuverkkojen jälkeen rupesimme tulemaan aluksi puomeja. Cindy oli ihan täpinöissään ja tiesin että lihakset huutaa hoosiannaa tunnin jälkeen. Kun olimme tulleet puomit ravilla ja laukalla muutamaan otteeseen molemmista suunnista, rupesimme hyppäämään.

rata näytti suunnilleen tältä. 

Ensimmäinen este oli ristikko, joka näkyy piirroksessani pystynä. Tultiin se muistaakseni ensimmäisellä kerralla ravissa, mutta Cindy olisi halunnut heti laukata. Cindy oli aivan erimaata kuin Rille. Cindy kuumui ihan silmittömästi ja painoi myös osittain kädelle. Cindy oli kyllä mahtava, kun se kääntyi kuin pennin päällä, eikä kieltänyt kertaakaan. Vaikka mua vähän jännitti, Cindy ylitti jokaisen esteen siististi. Kun ruvettiin tulemaan sitä rataa, perhoset pyrähti taas lentoon mun mahassa. Cindy oli onneksi aivan huippu, vaikken päässytkään jokaiseen hyppyyn mukaan.

Tultiin rata muutamaan kertaan ja sitten vaihdettiin suuntaa. Rata oli toiseen suuntaan muistaakseni vähän hankalampi, ja siinä piti kääntää tarkemmin. Cindy onneksi kääntyi hyvin, vaikka olikin ihan tulisilla hiilillä. Loppuun tultiin vielä pysty haluamallaan korkeudella. Tultiin Cindyn kanssa pysty n. 55-60 senttisenä, ja yli päästiin, vaikka pelkäsinkin mahan ottavan kiinni. Tunti oli kokonaisuudessaan ihan kiva, vaikka nähtiin jälleen tippumisia. Syypäänä kukapa muukaan kuin enkelipoika Kassu. 

Loppuun vielä video Sabinailusta sekä Cindyn ja minun tyylinäytteestä... 

            

Tunnin jälkeen menimme syömään ja sen jälkeen mökkiin. Meillä oli tiistaina myös leirikaste, jossa ensiksi meidät lukittiin Tommin karsinaan. Homma oli alkuun (sori ;)) aika huonosti suunniteltu, sillä karsinasta karkaaminen oli luvattoman helppoa. Vuorotellen meidät sitten vietiin maneesiin silmät sidottuina suorittamaan "rataa" jossa ei oikeasti ollut mitään muuta kuin laatikko, rengas ja jotain putkia. Emilian kanssa letitimme myös Kassun ja menimme ottamaan siitä ja minusta kuvia, sillä tää on viimeinen kesä, jolloin nään sen :(

Sitten menimme mökkiin, ja oltiin siellä vissiinkin loppuilta. Nukahdin jälleen samoihin aikoihin kuin edellisiltana. jatkuu... 

// Normipostausta tulossa ensiviikolla!