140# Lupaamani jättipostaus

Huuiiii, en tiedä mistä aloittaa. Ehkä siitä, että viikko tai pari sitten, ratsastimme yhdessä Petran hevosen, Emmin puoliksi. Kerron kaikesta nyt lyhyesti, mutta toivottavasti teitä kiinnostaa!

Emmillä oli alkuun piuhat, kylläkin löysällä ja Petra otti ne pois oman ratsastuksensa puoli välissä. Emmi näytti menevän ihan kivasti, ja jossain vaiheessa pääsin itse selkään. Tehtiin alkuun ihan vaan käyntijuttuja ja sitten ravailtiin. Kidutin itseäni istumalla harjoitusravissa, sillä Emmin satula (tällä hetkellä entinen) on jotain niin kamalaa istuttavaa...

Sitten vähän erilaisempaa asiaa, jouduin perumaan osallistumiseni kilpailuihin, sillä Poppinen joutui muutaman viikon saikulle. Kyseessä ei ole siis mitään vakavaa, ja kyllä tuo tuosta vielä tokenee, kunhan saa levätä! Siihen siis tyssäsi kaikki harjoittelut ja valmistelut. Harmitti ihan vietävästi, mutta mitäs sille nyt voi. Pääasia kuitenkin, että hevonen tervehtyy!

Kisojen järjestäjälle siis viestiä ja ilmoitus hevosenvaihdosta. Osa varmaan miettii, että mitä ihmettä, mutta viime postauksessahan ollut kuvahan paljasti olleeni kisoissa, joten jäjelle vaihtoehdoista jää Jätkä, sillä en usko kenenkään veikanneen Emmiä, vaikka kuvassa sillä olikin ruusuke kiinnitettynä suitsiin. 

Kuva jokaiselta harjoittelukerralta, eli viimeinen kisoja edeltävänä päivänä.

Keskiviikkona oltiin tunnilla, joka meni ihan päin honkia, ja Jätkä oli aivan possu. Seuraavana päivänä se oli jo parempi, mutta kyttäsi kentän portinpäätyä, teki äkkipysähdyksiä ja ninjakäännöksiä. Perjantaina Jätkä tuntuikin jo ihan hyvältä, ja ratsastuksen jälkeen pestiin Jätkän kamat sekä itse hevonen.

Tuhatsata perhosta leijaili mahassani nostaessani seuraavan päivän kisavaatteita valmiiksi tuolin selkänojalle. Kertasin vielä ennen nukkumaanmenoa rataa, vaikka osasin sen jo sataprosenttisen hyvin.

Aamulla herätys soi kymmentä vaille seitsemän ja puin rivakasti vaatteet päälle. Kisavaatteiden päälle pistin vielä verkkarit ja fleecetakin, ettei jo valmiiksi läikikkäät housuni olisivat sotkeutuneet lisää. Tallilla pistin Jätkän kuntoon ja lähdettiin kävelemään kisapaikalle.

Maneesissa käveltiin ensin ihan vapaasti. Sen jälkeen työstettiin vähän käyntijuttuja, muunmuassa pysähdyksiä, voltteja sekä raviinsiirtymisiä. Ravissa jatkettiin aikalailla samaa. Tehtiin ympyröitä ja pieniä pätkiä radasta, ja Jätkä tuntui ihan hyvältä. Vaihdettiin suuntaa ja yritin keskittyä vähän käsiini, ja pitää ohjat kunnolla siinä kakkostapissa, sillä aina ohjien löystyessä koko paketti hajosi. Sama ongelma on ollut mulla jo iät ja ajat, ja nyt todellakin haluaisin opetella pitämään ne ohjat kunnolla kädessä!

Nostettiin laukkaa ympyrällä, sillä maneesi täyttyi ratsukoista ja suunnanmuutokset laukassa olivat aivan mahdottomia toteuttaa. Alkuun verkassa mulla oli raippa, mutta jätin sen pois jossain vaiheessa. Kun oltiin verkkailtu jonkin aikaa, mentiin ulos kävelemään.

Pihalla oleva mutalammikko olikin Jätkän mielestä ihan kamala, ja loppujen lopuksi Jätkän omistaja joutui taluttamaan meidät siitä yli, vaaratilanteiden välttämiseksi.

Käveltiin käyntilenkki kentän ympäri muutamaan otteeseen, sillä aikaa kun ensimmäinen ratsukko suoritti rataa. Lähdin itse numerolla viisi, joten ehdin hyvin kävelemisen jälkeen vielä käydä maneesissa pyörähtämässä. Odotellessamme vuoroamme radan ulkopuolella, Jätkä rupesi yhtäkkiä jäkittämään kaikessa vastaan. Viime hetken siirtymiset olivat huonoja, ja Jätkä ei ollut lainkaan avuilla. 

Rataan sai tutustua sisäpuolelta, ja yritin ratsastaa siellä vielä viime hetken harjoituksia. Jätkä kuitenkin kyttäsi tuomaripäätyä, hirveän vesilammikon taikka kasaan kerättyjen esteiden takia. Sain Jätkän kuitenkin ohi sieltä, vaikka selkään tuntuikin selvästi, kuinka se jännitti sitä päätyä. Pilli soi, ja saimme aloittaa radan.

Keskihalkaisijalle tultiin turhaan hitaassa temmossa, mutta pysähdys meni aikalailla suoraan  ja saimme siitä seitsemän pistettä. Koko radan jouduin kunnolla käskemään Jätkää eteen, sillä se temppuili niin paljon vastaan! Jätkä oli radan alussa kuitenkin ihan ok, ei ehkä parhaimmillaan, mutta kuitenkin.

Kaikki kuitenkin tyssäsi pysähdykseen ja peruutukseen. Pysähdys oli hyvä, mutta peruutus tuomareiden mielestä hätäinen. Siltä se tuntuikin selästä käsin, ja videolta se näytti menneen myös hieman vinoon.

Laukka on ollut koko aikana se meidän kompastuskivi, mutta nyt se oli pahempi kuin aikoihin. Jätkä roikkui ohjassa inhottavasti, mutta ensimmäinen keskiympyrä meni suht hyvin. Uralla ja lävistäjällä Jätkä kuitenkin rikkoi muutamaan otteeseen raville. Vaikka olinkin yrittänyt tsempata itseäni suhtautumaan kylmän rauhallisesti mokiin ja ravirikkoihin, niin hätäännyin itse selässä ja yritin saada Jätkää kaikin keinoin nostamaan laukkaa. 

"Laukassa heppa ei oikein ollut avuilla, jonka takia pisteet jäivät pieniksi..." Tosiaan, laukan raakuus näkyi myös tuomareille, ja radalla ajatukseni eksyivät pisteisiin ja prosentteihin. Niinpä unohdin ratsastaa laukkalävistäjän loppuun, ja melkein syöksyimme ulos radalta.

Loppurata laukkojen jälkeen oli taas ihan hyvä, mutta itku kurkussa jo odottelin pisteitä. Voi, miksi en osannut ratsastaa? Miksi hätäännyin? Toki, olimmehan ehtineet harjoitella vasta muutaman päivän, ja nämä kisat olivat Jätkän ensimmäiset kilpailut. Lopputervehdyksestä tuli taas seiska, joka lämmitti kuitenkin mieltä kivasti, kuten kolme muutakin seiskaa paperissa. 

Ratsastaessani kentältä pois harmitti aivan kamalasti. Ainoa mahdollisuus todistaa, että meistä on johonkin valui taas hukkaan. Koko rata oli kaaos, enkä edes ymmärtänyt, miksi hevonen oli verryttelyssä niin hyvä, mutta radalla aivan toista maata.

Juteltiin hetki radasta taustajoukkojen kanssa ja tulin alas selästä. Kävelytettiin Jätkää vähän ja mentiin katsastamaan myyntipuoli. Mukaan tuli sieltä Poppiselle aivan ihana vaaleanpunainen kouluraippa! Sain myös juotavaa, jonka jälkeen olo oli jo parempi. Menimme sitten odottamaan tuloksia.

Kun tuloksemme kuulutettiin sydän hyppäsi kurkkuuni, enkä meinannut lainkaan uskoa kuulemaani todeksi. Olin pelännyt meidän saavan hylkäyksen, ja asetin ennen rataa tavoitteeksi saada yli 46%. Nyt kuitenkin ylitimme sen reippaasti ja saimme 57.27% jolla sijoituimme kuudensiksi kymmenestä osallistujasta! Ruusuketta ei mukaan tullut, sillä vain kaksi palkittiin, mutta olin ihan supertyytyväinen!!

Kilpailujen jälkeen ratsastin kotitallille ja hoidettiin Jätkä pois. Se sai myös aimo annoksen herkkuja ja paljon kehuja. Tallilla myös selvisi, että Jätkällä oli ollut ihan jumalaton kusihätä, sillä hevonen, joka ei koskaan kuse ratsastaja selässään, ja nyt sen oli aivan pakko jäädä tallinpihalle!

Kun olin vaihtanut vaatteet ja olimme valmiita, rupesimme purkamaan alatarhaa.

Purettiin siis alatarha sen takia, että osa tolpista olivat kaatuneet kesän jäljiltä. Homma oli aikalailla uuvuttava, sillä ala- sekä ylälankaa oli kumpaistakin noin kaksisataa metriä muistaakseni, ja sitä piti kerätä.

Kun saimme langat ja eristimet pois, kävimme suunnittelemassa tarhan uuteen paikkaan ja kiinnittämään eristimiä. Sitten vedimme langat ja homma oli valmis muutamassa tunnissa. Hevoset olivat aivan tohkeissaan, sillä alatarhassa on vielä jonkin verran vihreää, ja sinne pääsee myös kunnon suojaan sateilta.

Lähdimme jonkun ajan päästä käymään kaupassa ja hankittiin tortillatarvikkeet. Jäimme siis Petran kanssa tallinomistajalle yöksi. Sinne jäi myös Jätkän omistaja seurueineen ja illalla Emmin vuokraaja vielä tuli ja jäi hänkin yöksi. Olimme siis toisin sanoen koko talliporukka saman katon alla. Söimme uunitortilloita, Petra liikutti Emmin, tehtiin iltatalli sekä saunottiin! Oli tosi kiva ilta kokonaisuudessaan.

 

Nukkumaan mentiin ennen puoltayötä ja nukuimme vierekkäin Petran ja Tanyan kanssa. Kävin seitsemän aikaan heittämässä hevoset ulos ja sen jälkeen syötiin aamupalaa, kun loputkin heräilivät. Ennen yhdeksää mentiin taas talliin ja rupesin puhdistamaan Emmin varusteita, samalla kun muut siivoilivat tallia tai valmistelivat Emmiä kisakuntoon. Tallille tuli myös Sanna ja Emmin entisellä tallilla käyvä Jasmin.

Kisapaikalla Tanya verrytteli jonkun aikaa maneesissa ja sitten tutustuimme rataan. Tanya ja Emmi osallistuivat siis viereisen tallin estekisoihin, jossa mekin olimme Jätkän kanssa edellisenä päivänä olleet kilpailemassa koulua. Tanya ja Emmi lähtivät numerolla kolme, ja saivat ensimmäisen puhtaan radan!

Kotitallilla oltiin vielä hetki ja sitten lähdin kävelemään kotiin päin. Oli aivan huippu viikonloppu ja kiitos seurasta kaikille ihanille tallilaisille! Oli ihan super kivaa ja kisoissa meni kaikilla ihan kiitettävän hyvin.  äHäH