Puolentoistaviikon sisään Eve on ollut mukanani tallilla muutaman kerran, joten materiaalia olen saanut jonkin verran. Edellisen postauksen julkaisupäivänä (hitsi, miten virallista! :D) käytiin ottamassa hieman joulukuvia, mutta koska taivaalta tuprutti kiitettävä määrä lunta, eivät kuvat arvatenkaan oikein onnistuneet. Näitä kuvia saatte nähdä jonkun verran tulevina viikkoina ja varmaan joulun jälkeenkin....
Keskiviikkona hyppäsin Poppisella taas. Onhan toki viime kerrasta kulunut jo pieni ikuisuus, mutta kun nykyään hyppäillään mielenvirkistykseksi noin kerran kuukaudessa, niin tuntuu aina että viime kerrasta olisi kovin vähän aikaa. :D Mutta tosiaan, Poppisella oli taas hieman liikaa vauhtia, eikä hyppäämisestä oikein tahtonut tulla mitään, kun neiti olisi vain painanut täysiä välittämättä yhtään missä vaiheessa piti hypätä. Esteet pysyivät aika pieninä ristikoina, mutta kerran nostettiin vähän korkeammaksi, ja testasin josko keskittymistä riittäisi hieman isompaan vähän enemmän. Poppisella en siis hyppää kovin korkeita ja meidän huimin este on ollut vissiin jotain 60-70 cm väliltä... :D Mutta pääasia että molemmilla on hauskaa!
Poppisella on iskenyt muutaman kuukauden sisään joku hirveä into esteitä kohtaan, sillä se ei meinaa oikein pysyä pöksyissään enää esteet nähdessään. Esteelle se laukkaa muuten ihan nätisti, mutta muutama metri ennen estettä hirveä baanaus ja saa kuskikin aina olla ihan kauhuissaan, että miten se oikein pysyy pystyssä sellaisessa vauhdissa. Vielä jokin aika sitten se ei ottanut mitään pidätteitäkään läpi esteelle mennessä, mutta viime kerralla huomasin jo että oli edistymistä sen asian suhteen jo tapahtunut. Alhaalla näkyvän kuvan ensimmäinen ja kolmas kuva ovat tosiaan viimeisimmältä kerralta ja kaksi muuta sitten jo muutaman kuukauden vanhoja.
Sitten tänään käytiin maastossa, kun pääsin tallille taas valoisaan aikaan. Oli ihana päästä taas vähän irroittelemaan, ja Poppinen oli aivan samaa mieltä. Se puksutti menemään koko lenkin korvat hörössä ja innostui heittämään muutamat ilopukitkin. Mentiin pääasiassa ylämäki-alamäkitreeniä, jonka lisäksi otettiin suoralla muutamat kunnon laukkapätkät. Tallille tultaessa hengailtiin sitten käytävällä jonkun aikaa yhdessä herkutellessa ja lopuksi vielä hieroin ja venyttelin ponsun läpikotaisin. Poppisen ilmeestä päätellen hieronta ja venyttely tuli tarpeeseen, sillä neiti roikotti vain päätään alhaalla alahuuli pitkällä ja silmät ummessa. Ihana nähdä, miten toinen nauttii!
Haha, ihanasti jäin jälkeen ja ilmekin oli sen mukainen, että oli pakko peittää! Mutta poni taas innoissaan menossa ♥ |
Uu kiva postaus 8)
VastaaPoistaTällaisetkin postaukset kelpaavat mainiosti! ;)
VastaaPoista