Uittoreissulla Poppisen kanssa

Nyt se sitten on ohi. Koko kymmenviikkoinen kesäloma.

Voisin kirjoittaa itkuvirren koko kesän ohi hujahduksesta, mutta jotten tartuttaisi alkavaa syysmasennustani teihin, kerronkin kesäloman viimeisen päivän uittoreissusta Poppisen, Hetan ja Codyn kanssa (sekä kuskina ja apukätenä toimineen Hetan isän kanssa)! Heti aamusta lämpötilä lähenteli yli kahtakymmentä, eikä alunperin suunnitelmana olleen koulutreenin vetäminen houkuttanut sitten lainkaan. Soitin siis puolivälissä tallimatkaa Hetalle ja ehdotin uimaan lähtöä, joka toteutui kuskinkin suostuessa. Pakkasimme siis ponit autoon ja huristimme kohti tuiki tuntematonta (ok, tässä välissä pitää sanoa, että olen kyllä Jätkää käynyt uittamassa).

Vähän alkuun jo jänskätti että mistä löydämme hyvän paikan hevosten kopista purkamiselle, sillä uimapaikalle olen aina ennen mennyt metsäreittejä ratsain. Nyt siis oli kova luotto ystäväämme Saaraan joka puhelimen kautta ohjeisti mahdollisen parkkipaikan autolle ja kärrylle. Onneksemme löysimme kyseisen paikan pian ja pääsimme ottamaan hevosia ulos autosta.

Veteen Poppinen ei olisi halunnut mennä sitten millään. Yritin alkuun saada sen maastakäsin sinne, mutta lopulta pääsimmekin sinne pienen taistelun jälkeen selästä käsin Cody vetoapuna. Vähän Poppinen yritti kuikuilla vielä rantaan, josko hänen ei tarvitsisi kastautua enempää, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa mukisematta. Hetan isä otti meistä muutamia kuvia joista sain pienellä rajaamisella ja jälkikäsittelyllä oikein kivoja!

Polskutellessa vierähtikin mukava tovi ja Poppinen ainakin näytti pitävän hommasta alkukangistelujen jälkeen! Nyt se suostui myös jopa kunnolla uimaan, kun esimerkiksi viime kesänä se ei suostunut kuin kävelemään niin syvällä kun jalat ylttivät. Cody taas oli hieman vastahakoinen uimisen suhteen ja se hyppelehti vaikka miten ja laukkasi vedessä. 

Kun olimme Poppisen kanssa uiskennelleet tarpeeksi, annoin sen taluteltavaksi Hetan isälle ja itse tartuin kameraan tähtäimessäni Heta ja Cody. Näitä kuvia en viitsi tässä julkaista, eikä muuta asiaa tästä reissusta oikein ole, joten voidaankin siis jo hyvillä mielin lopetella. Tätä postausta kirjoitin pienen ikuisuuden, sillä inspiraatiota ei millään tahtonut riittää, joka toivon mukaan ei näy sekavuuden muodossa. Uusia kuvia on taas jonkun verran ja niiden käsittely on jo hyvällä mallilla. 

Siihen asti kuitenkin moimoi!