Koko aika tuntui ihan uskomattomalta. Reilu seitsemän viikkoa oli kulunut hujauksessa.
Koulussa kaikki oli surullisia. Tietysti osaksi lähtevien kutosluokkalaisten takia, olihan silloin todistusten jako, mutta musta tuntuu että jokaiselta herui edes pientä myötätuntoa.
Kolmosluokka oli juuri loppunut ja kesän jälkeen suuntaisin neloselle. Koulussa tarjottiin tavan mukaan jäätelöt. Pian kaikki oli ohi. Aivan hujauksessa.
Matka kotiin tuntui pitkältä. Perinteiset "tuliko hyvä todistus?"-kysymykset jäivät vähemmälle. Kaikki tiesivät mistä oli kyse.
Jokainen sekunti mateli vain hitaasti eteenpäin. Lopulta auto kääntyi tutun tallinpihaan.
Hevonen. Yksi hevonen sai ihmisen tuntemaan niin paljon sekavia ajatuksia. Tai oikeastaan ei hevonen, vaan ystävä. Ystävä jonka viereltä pystyi katsoa maailman rumuutta, tuntematta sitä itse.
Elämän merkittävin aarre on viisas ja luotettava ystävä. Minulla oli sellainen.
Ystävä joka peilasi ajatuksia ja välitti silloin kun maailma tuntui hylkivän. Ystävä joka oli kuin kynttilän liekki. Aina kun sitä hieman puhaltaa, se lepattaa kahta kovemmin.
Viimeinen hetki, viimeinen kosketus, viimeinen katse.
Ja kynttilä puhallettiin sammuksiin.
Rest in peace
Diavolo Piccolo
20.5.1991 - 4.6.2011
Maailman paras hoitohevonen ♥
Voimia!♥ :/
VastaaPoistaAjattelin aluks, et mitä ihmettä... Sit kun olin suunilleen puolet lukenu tajusin koko jutun... Voimia, Oot jo kaks vuotta kestäny!
VastaaPoistaOon ehkä joskus kysyny, mut mikä biisi toi on mikä tos videos on?
Poistase ystävä elää edelleen sun kanssa ja sun ajatuksissa, vaikket sä sitä nääkään ;) voimia Reetta! <3
VastaaPoistakiitos kaikille! <3
VastaaPoista