192# Kuka pelkää lainelankkua...

"Sanoit et se ei hyökkää kimppuun? Ootas meitsi vähän harhauttaa sitä ja katotaan sit! Jep, ei hyökkää."

Ei kyllä ainakaan Poppinen, vaikka alkuun vähän vaikuttikin siltä! Oltiin tosiaan torstaina maneesilla hyppäämässä ja Jessica oli tälläkin kertaa mukana, joten kiitos kuvista hänelle! Alunperin meidän piti mennä hyppäämään jo keskiviikkona, mutta se siirtyi sitten aikatauluongelmien takia, ja päädyimme pellolle, josta kerroin edellisessä postauksessa. Torstain maneesireissukaan ei sujunut aivan ilman ongelmia, sillä juuri ennen suitsien laittoa sain viestin, että maneesin pohjanhuolto on kahdestatoista kahteen, eli toisin sanoen tarvitsimme seuraavaksi kahdeksi tunniksi tekemistä, koska maneesille ei vielä päässyt.

Kun sitten saavuimme maneesille, Jessica pääsi alkuverkkailemaan Poppisen, kun minä kannoin esteitä. Tein lävistäjälle okserin, joka oli n. 50 cm ja suunnilleen samankokoisen lainepystyn pitkälle sivulle. Kun neiti oltiin verrytelty, hyppäsin itse selkään ja otettiin muutama kierros laukkaa, jonka jälkeen tultiin ravissa okserille.

Ensimmäisellä kerralla vauhti vain tyssäsi esteelle, mutta toisella neiti päättikin hieman viilata linssiin ja kielsi, jonka jälkeen nousi hurjasti (kuten kuvasta näette... :D) pystyyn. Kolmannella kerralla tultiin laukassa ja pääsimmekin jo yli vähän jännittyneesti kylläkin. Otettiin laukassa muutamat hypyt vielä okserille, jonka jälkeen kokeiltiin lainetta. Se olikin sitten vähän hurjempi juttu, sillä kieltoja sille tuli pariin otteeseen. Kun pääsimme puhtaasti sen yli, ehdin jo kehua neitiä, kun niin hienosti hyppäsi. Koska este oli jo "tuttu" jätin taas ratsastamatta, kun tulimme ensin okserin ja sitten toiseen suuntaan laineen. Niinpä neiti vetäisi liinat kiinni ja huolimaton ratsastaja taas sai vain soimata itseään.

Kielloista huolimatta Poppinen oli jo alkuun kivantuntuinen, vaikka se innoissaan ollessaan olisi vain halunnut syöksyä esteille. Poppinen ei kuitenkaan saanut onneksi minkäänlaisia kiukunpuuskia, eikä tarvinnut hävetä, kun maneesissa oli samaan aikaan muitakin.

Kun kiellot oltiin hoidettu pois päiväjärjestyksestä, Poppinen alkoi tekemään oikein kivoja hyppyjä. Se ei kyttäillyt enää mitään ja homma tuntui pelittävän. Jessica nosti sitten hieman okseria, jolle tuli alkuun huono hyppy, mutta sen jälkeen Poppinen tuntui innnostuvan vieläkin enemmän. 

Oli oikein mukava hypätä sillä, kun tunsi että se oikeasti tykkäsi hommasta. Loppuun uskalsimme kokeilla vielä hieman isompaa, vaikkei tämäkään päätähuimaava ollut. Arviolta heittäisin esteen olevan n. 70 cm vähän yli tai ali, ja Poppinen teki viimeiseksi sille kyllä niin hienot loikat! Lopulta maneesista poistuivat yksi jäätynyt kuvaaja, hikinen poni sekä tyytyväinen ratsastaja, loistava trio siis, ellei kameramiehen kylmettymistä lasketa... :D Ensimmäinen allaolevista on siis se meidän hurja ennätyseste.

Olen iloinen siitä, että Poppinen on ns. säännöllisen hyppäämisen myötä rauhoittunut hurjasti, kun vertaa esimerkiksi viime kesään sekä syksyyn... Jos tietäisin mistä löydän erään kansion, laittaisin sieltä tänne muutamat videopätkät meidän viime lokakuun "rauhallisesta" estehyppelystä. :D Taidamme kyllä välttää sen, koska minulla ei ole hajuakaan siitä, mistä ne videot voisi löytää. Joka tapauksessa, tein tälläisen kehityskuvan esteiltä, josta kyllä huomaa, kuinka hevosen tekniikkakin on muuttunut. Kuten varmaan joku tuleekin huomauttamaan, ei toisessa kuvassa ole satulaa, mutta parempia en viime kesältä löytänyt. Kyllä siitä kuitenkin jotain näkee!

 Tähän on kuitenkin hyvä päättää tämä postaus, tapaamme todennäköisesti ensiviikon alkupuolella. :)