191# Prinsessa kiukkupylly

Kiukuttaa, ärsyttää, potuttaa enkä muuten varmana tottele!

Poppinen ei tällä hetkellä tiedä mitään ihanempaa kuin tallin uusi machomies. Töihin lähdettäessä yrittää herra tulla mukaan samalla portinavauksella, ja kun se päättää että Poppinen ei lähde pois hänen luotaan, alkaa neidin villitseminen ja pian molemmat juoksevat päätäpahkaa ylhäältä alatarhaan ja taas toisinpäin, kun Misty-mummeli yrittää pysyä nuorempiensa perässä. Kun hevonen lopulta on pyydystetty tarhasta, pistää Poppinen pystyyn sellaiset karkelot, että kunno ratsastus vähintäänkin vaikeutuu lievästi sanottuna mahdottomaksi. Niinpä olemmekin taas vain humputelleet ilman satulaa sekä tehty temppuja. Ylläoleva kuva ei kyllä liity laisinkaan temppujen tekemiseen, paitsi ehkä Poppisen mielestä! 

Eilen lähdimme Jessican sekä jo valmiiksi kiukkuisen ponin kanssa kohti peltoa, jolla ollaan käyty baanattelemassa lähiaikoina useaankin otteeseen. Otettiin ensalkuun tiellä muutamat laukkaspurtit ja ennen pellolla menoa otimme muutamia kuvia siten, etten ollut selässä. 

Löydätte varmaan itsekin kuvasta hyvin kyllästyneen näköisen neidin... Huom, vinkki: se en ole minä!

Pellolla Poppinen ei olisi tahtonut hankeen sitten millään, ja keskustelimme hetken siitä että kumpi meistä päättää (Poppinen totesi vissiin voittaneensa, sillä se kääntyi ja käveli vain tyynesti pois vaikka yritän pysäyttää ja kääntää...). Lopulta pääsimme hankeen asti, mutta Poppinen yritti vielä josko kiukuttelulla pääsisi pois. Se ei suostunut liikkumaan, kuin ainoastaan auratulla alueella ja kun yritin ratsastaa sitä eteenpäin, alkoi älytön venksuilu ja sitten tanssahdeltiin kahdella jalalla.

Saatiin muutamat laukkapätkät otettua, mutta Poppisesta oikein huokui kyllästyneisyys ja se yritti luistaa hommista vaikka millä keinoin. Lopuksi kyllästyin tähän ja laukkailtiin sitten auratulla pätkällä pari kertaa edestakas. Kun yritettiin vielä lopuksi mennä takaisin hankeen, päätti neiti liueta paikalta mahdollisimman nopeasti ja paras keino siihen oli hypätä tietenkin pystyyn ja tehdä u-käännös ja lähteä hillitöntä laukkaa toiseen päähän peltoa kuvaajan luo.

"Joo, mä en kyl tänne jää!" 

Ratsastus päättyi kuitenkin minun erävoittooni, sillä pääsimme hankeen asti ja laukkasimmekin vielä siellä. Takaisin tallillepäin tullessa tahdoin vielä mennä yhden ylämäen, mutta siitäkin tuli taas tappelu. Tallille päästyä olivat kumpikin aivan hiessä, ja kuvaaja taas jäässä, joka ei ollut ihmekään, kun ei joutunut tekemään hankijumppaa saatika sitten joutunut niska limassa taistella hevosen kanssa, jotta pääsisi edes kolme askelta hangessa eteenpäin.

Toivotaan että tämä kiima taas menisi pian ohi, alan olemaan jo pikkuhiljaa kyllästynyt tähän, sillä neidin mielialatkin vaihtelevat ääripäistä toiseen, kun ensin luimitaan ja seuraavassa hetkessä ollaan tunkemassa syliin... Tähän voisin vielä todeta, että tammat ovat tosiaan se juttu, tai sitten eivät! 

Mutta ei tällä kertaa muuta, lähiaikoina tulossa lisää postauksia, sillä tänään sain älyttömän kivoja kuvia taas! Siihen asti sitten heihei. :) 

Söpöli