131# Miksi minua pelottaa? [esteitä]

EDIT// Kehitysvideo toukokuulta ja kesäkuulta lisätty klo. 20.18!!

Itku ja hampaiden kiristys. Viime viikkoinen estetunti ei tosiaankaan sujunut oikein suunnitelmien mukaan. Okei, en ole hypännyt Jätkällä pariin kuukauteen - hui! - ja en ole leirin jälkeen itsekään päässyt hyppäämään, muutamaa puomia lukuunottamatta.

Eli siis viime lauantaina minulla ja ystävälläni Saaralla oli estetunti Jätkällä ja Ainolla. Odotin tuntia ihan hulluna, mutta kaikki tuntuikin sitten menevän ihan penkin alle.

Hoidettiin hevoset ihan rauhassa kuntoon ja kentällä kiivettiin selkään. Tehtiin alkuverkka ja sitten ruvettiin tulemaan muutamaa puomia ravissa. Ravipuomit sujuivat hyvin ja Jätkä tuntui ihan kivalta, mutta jokseenkin kyllä reippaalta. Mentiin puomeja kummastakin suunnasta myös lopuksi laukassa ja Jätkä oli aivan innoissaan.

Ruvettiin tulemaan sitten ristikkoa ensiksi ravissa ja sitten laukassa. Jouduin hidastamaan Jätkää aika reilusti aina ennen estettä, sillä se mielellään olisi heittänyt laukan pois ja hypännyt kiitoravista. Hetken päästä ristikko nostettiin pystyksi, joka omaan silmään näytti hyvin hurjalta ja pikkuponeja syövältä monsteriesteeltä. Paniikki iski taas siinä vaiheessa ja kun meidän vuoromme tuli, Jätkä ei suostunut innostukseltaan edes laukkaamaan esteelle. Se rikkoi raville vaikka yritin kaikin tavoin ylläpitää laukkaa. Laukattiin sitten muutama kierros reippaasti ympäri kenttää, mutta vieläkään ei tärpännyt. 

4.6.

Pysty laskettiin meille ihan maantasalle ja tultiin puomit muutamaan kertaa. Sitten se nostettiin pystyksi taas, mutta kannattimen verran pienemmäksi. Tultiin se sitten hyvällä menestyksellä, vaikka hyppy ei ollut kovinkaan siistin näköinen. Tultiin se toistamiseen ja sitten estettä nostettiin alkuperäiseen korkeuteensa...

- - - - - - - - - - 

En ymmärrä. Miksi mä jännitän näin paljon? Mikä mua hyppäämisessä pelottaa? Tai Jätkässä. Mikä hevosessa, johon pystyy luottamaan ja jota rakastaa täydestä sydämestään, voi pelottaa niin paljon? Niin, ne sen hassut hypyt, kun se oikein liioittelee. Ja se miten kaukaa se joskus ponnistaa. Ja se miten korkealle se hyppää... Ehkei syynä ole pelkästään Jätkä. Ehkä mä pelkään, kun ajattelen lentäväni ilmojen halki ja sitä, kuinka lähellä tuonpuoleisesta joskus käy. En mä halua kuolla. Mutta mä tykkään hyppäämisestä, ja niin tykkää Jätkäkin. 

7.6.

Rutiinilla, niin mulle aina sanotaan. Ja tiedän myös että se on totta. Jos mä oikein paljon harjoittelen ja leikittelen mielikuvalla, jossa hyppään  Jätkällä korkeita esteitä, saatan jopa oikeastikin uskaltaa. Niin mä ainakin toivon. Tällä hetkellä toivon esille ilmaantuvan viisikymmentä ihanaa opetusmestaria, joilla voisin harjoitella. Mutta, miten se voisi muka auttaa mua uskaltamaan hyppäämään Jätkällä, samoin kun muilla hevosilla? Niin, en tiedä. Mutta nyt ainakin odotan hartaasti että hevoset tulisivat takaisin kotitalliin ja päästäisiin maastoilemaan ja treenaamaan tutussa paikassa, vaikka ei laidunpaikassakaan mitään vikaa ole. Nyt kun esteistä puhutaan, niin pistän tähän touko-kesäkuun kehitystä esteillä-videoni. :)

                   

- - - - - - - - - - 

Uskaltauduin kuitenkin hyppäämään täysikokoisen pystyn, vaikkei silläkään ollut korkeutta nimeksikään. Lopulta hyppääminen alkoi tuntumaan ihan kivalta hommalta, enkä enää jännittänyt niin paljoa. Tultiin este vielä toisesta suunnasta, ensin madallettuna ja sitten samankokoisena kuin ennen suunnanvaihtoa. Kuvista meno näytti kuitenkin aivan kamalalta, vaikka ero tunnin alkupäästä loppupäähän oli huomattava. Mutta joka tapauksessa, hieno Jätkä, pelkuri kuski! Rutiinia, niin kyllä tää alkaa vielä sujumaan, kuten kesän alussa. :)