Hevosten reaktio toisiinsa oli aika laimea, sillä ne kulkivat peräkanaa käyntiä ympäri tarhaa. Sitten Emmi ja Jätkä haistelivat hetken ja siinä se sitten olikin. Ei vinkumista taikka juoksemista. Tylsimykset!
 |
| kuva pöllitty erittäin törkeästi Petran blogista, eli siis copyt Petralle! |
Kesän jälijltä olen itse aivan rapakunnossa, ja pyöräily tallillekin tekee jo ikävää. Matka itsessään ei ole kovinkaan pitkä, mutta tie on mutkainen ja täynnä isoja ylämäkiä. Tallille päästyä olen jo aivan puhkipoikki, mutta hetken hengähdystauon jälkeen on helppo paneutua hepoille lässyttämiseen.
Lauantaina poljin jälleen tallille, suunnitelmana mennä kuvaamaan Petraa ja Emmiä. Jäätiin kuitenkin juttelemaan muiden tallilaisten kanssa. Oltiin edellisiltana haettu uusi hieno estekalusto kentän laidalle, niin nyt sitten järjestelin ne vähän paremmin.
Petra ja Emmi tutustuivat kenttään ensin maastakäsin ja sitten ratsain. Itse toimin kuvaajana ja katselijana. Emmi huuteli kavereille muutamaan otteeseen, ja oli alkuun ainakin jännittyneen oloinen, mutta loppuun se alkoi jo rentoutumaankin.
Jätkän omistaja ratsasti myös Jätkän, joten jäin kamera kourassa kentän laidalle. Kävin myös vähän haravoimassa käpyjä pois kentältä, joita sinne olikin ilmestynyt ihan kiitettävä määrä. Jätkä näytti menevän oikein kivasti, ja rennommin kuin laidunpaikalla. Se laukkasikin reippaasti, vaikka laukka oli tuolla toisella tallilla ollut melkeinpä pelkkää taistelua. Pääsin itse myös selkään kävelemään loppykäynnit.
Tänään, eli siis sunnuntaina menin tallille noin varttia vaille yhdeksi. Kerkesin olla hetken tallilla, kun Petra jo tuli. Hain aika pian sen jälkeen Jätkän ja rupesin pistämään sitä kuntoon. Oltiin taas ihan sävy sävyyn, sillä päälläni oli sininen paita ja Jätkällä sininen huopa sekä siniset pintelit.
Oli kiva taas päästä hevosen selkään, vaikka taukoa ei kertynytkään kuin se kaksitoista päivää. Jätkä tuntui jo alkukäynneissä rennon reippaalta, joka olikin kiva näin alkajaisiksi. Kerättyäni ohjat, tein käynnissä voltteja ja ympyröitä, jotta Jätkä notkistuisi vähän enemmän kyljistään.
Kun Jätkä oli käynnissä kiva selkään, siirryin raviin ja tehtiin aikalailla samoja juttuja sekä myös pysähdyksiä. Alkuun meno oli vähän kankeaa, mutta ei ihmekään, kun kumpikin on vähän lomaillut tässä. Kun me vaan päästään nyt jatkamaan harjoittelua, niin ollaan taas samassa pisteessä kuin ennen laidunkautta, ellei paremmassakin!
Tosiaan siis tehtiin myös muutamia lisäyksiä ja Jätkä olis halunnut kaahottaa koko kenttää, mutta hidasti kuitenkin kiltisti pyydettäessä. Laukassa Jätkä meni alkuun hyvin, mutta sitten sille tuli joku kaahotusvaihe päälle, ja päätti että joko laukataan lujaa, tai ei sit ollenkaan. Jätin laukkaamisen sitten siltä erää, ja tein muita juttuja.
Kokeiltiin laukkaa taas uudestaan, mutta Jätkä oli yhä samalla kannalla. Laukattiin sitten muutama kierros reippaammin uralla, ja toivoin sen riittävän siltä erää, kun oli niin lämmin ilmakin. Mitä vielä, Jätkä olisi halunnut vain mennä lisää ja lujempaa, mutta tyytyi sitten ympyrällä laukkaamiseen.
Oikeaan kierrokseen Jätkä jäi sisäohjasta tyhjäksi, ja oikoi kulmissa, eikä olisi tahtonut lainkaan taipua sisälle. Oikeaan kierrokseen laukkaaminen kyllä maistui, mutta ravaaminen oli ihan tylsää.
Poppisen (sekä tallin) omistaja kävi myös Jätkän selässä, jonka jälkeen Jätkä tuntui ehkä jopa mukavemmalta ratsastaa kuin sitä ennen. Pitäis vaan opetella ottamaan kunnon pidätteet, jotta ne menisivät ihan läpi, eikä tehdä miljoonaa pikku pidätettä peräkkäin, eikä siltikään muutosta tapahdu. Laukat sujui myös paljon paremmin, ja saatiin sopivan tahdikasta laukkaa keskiympyrällä, jonka jälkeen aloin lopettelemaan.
Kuvista huomaa myös, että jalustimet olisivat voineet olla reijän pidemmät, sekä kädet lähempänä toisiaan ja enemmän kannettuna. Kantapääkin seikkailee ties missä ja katse pysyy tiiviisti siellä Jätkän niskassa. Harmittaa aina näin jälkeen päin! Onneksi on kiva heppa korjaamassa kuskin virheitä, ja huonostikin menneet ratsastukset korjaa ponin poker face-naama ja hörössä olevat korvat. ♥
Petra ja Emmi tutustuivat kenttään ensin maastakäsin ja sitten ratsain. Itse toimin kuvaajana ja katselijana. Emmi huuteli kavereille muutamaan otteeseen, ja oli alkuun ainakin jännittyneen oloinen, mutta loppuun se alkoi jo rentoutumaankin.
Jätkän omistaja ratsasti myös Jätkän, joten jäin kamera kourassa kentän laidalle. Kävin myös vähän haravoimassa käpyjä pois kentältä, joita sinne olikin ilmestynyt ihan kiitettävä määrä. Jätkä näytti menevän oikein kivasti, ja rennommin kuin laidunpaikalla. Se laukkasikin reippaasti, vaikka laukka oli tuolla toisella tallilla ollut melkeinpä pelkkää taistelua. Pääsin itse myös selkään kävelemään loppykäynnit.
Tänään, eli siis sunnuntaina menin tallille noin varttia vaille yhdeksi. Kerkesin olla hetken tallilla, kun Petra jo tuli. Hain aika pian sen jälkeen Jätkän ja rupesin pistämään sitä kuntoon. Oltiin taas ihan sävy sävyyn, sillä päälläni oli sininen paita ja Jätkällä sininen huopa sekä siniset pintelit.
Oli kiva taas päästä hevosen selkään, vaikka taukoa ei kertynytkään kuin se kaksitoista päivää. Jätkä tuntui jo alkukäynneissä rennon reippaalta, joka olikin kiva näin alkajaisiksi. Kerättyäni ohjat, tein käynnissä voltteja ja ympyröitä, jotta Jätkä notkistuisi vähän enemmän kyljistään.
Kun Jätkä oli käynnissä kiva selkään, siirryin raviin ja tehtiin aikalailla samoja juttuja sekä myös pysähdyksiä. Alkuun meno oli vähän kankeaa, mutta ei ihmekään, kun kumpikin on vähän lomaillut tässä. Kun me vaan päästään nyt jatkamaan harjoittelua, niin ollaan taas samassa pisteessä kuin ennen laidunkautta, ellei paremmassakin!
Tosiaan siis tehtiin myös muutamia lisäyksiä ja Jätkä olis halunnut kaahottaa koko kenttää, mutta hidasti kuitenkin kiltisti pyydettäessä. Laukassa Jätkä meni alkuun hyvin, mutta sitten sille tuli joku kaahotusvaihe päälle, ja päätti että joko laukataan lujaa, tai ei sit ollenkaan. Jätin laukkaamisen sitten siltä erää, ja tein muita juttuja.
Kokeiltiin laukkaa taas uudestaan, mutta Jätkä oli yhä samalla kannalla. Laukattiin sitten muutama kierros reippaammin uralla, ja toivoin sen riittävän siltä erää, kun oli niin lämmin ilmakin. Mitä vielä, Jätkä olisi halunnut vain mennä lisää ja lujempaa, mutta tyytyi sitten ympyrällä laukkaamiseen.
Oikeaan kierrokseen Jätkä jäi sisäohjasta tyhjäksi, ja oikoi kulmissa, eikä olisi tahtonut lainkaan taipua sisälle. Oikeaan kierrokseen laukkaaminen kyllä maistui, mutta ravaaminen oli ihan tylsää.
Poppisen (sekä tallin) omistaja kävi myös Jätkän selässä, jonka jälkeen Jätkä tuntui ehkä jopa mukavemmalta ratsastaa kuin sitä ennen. Pitäis vaan opetella ottamaan kunnon pidätteet, jotta ne menisivät ihan läpi, eikä tehdä miljoonaa pikku pidätettä peräkkäin, eikä siltikään muutosta tapahdu. Laukat sujui myös paljon paremmin, ja saatiin sopivan tahdikasta laukkaa keskiympyrällä, jonka jälkeen aloin lopettelemaan.
Kuvista huomaa myös, että jalustimet olisivat voineet olla reijän pidemmät, sekä kädet lähempänä toisiaan ja enemmän kannettuna. Kantapääkin seikkailee ties missä ja katse pysyy tiiviisti siellä Jätkän niskassa. Harmittaa aina näin jälkeen päin! Onneksi on kiva heppa korjaamassa kuskin virheitä, ja huonostikin menneet ratsastukset korjaa ponin poker face-naama ja hörössä olevat korvat. ♥
ihanaa kun ollaan samalla tallilla ja niin ihana seura ja talli ja ympäristö ja kaikki!!! :)
VastaaPoistaÄlä muuta sano! :)
PoistaKelpais mullekki ! :D
Poista