136# Maastoilua

Keskiviikkona ratsastin Poppista ensimmäisen kerran loman jälkeen. Poppinen oli tahmea ja jopa laiska, mutta kunhan kilot saadaan karsitettua, niin kummasti se askelkin varmaan sitten kevenee. Mahaa siis Poppiselta löytyy enemmän kuin tarpeeksi, ja jotta järkyttyisitte mahdollisimman pahoin, julkaisen teille kunnon kesämahakuvan... :)

Temppuilua siis tiistai-illalta...

sekä muutama esteenylitys!

Eli tosiaan, tein ihan perusjuttuja ja Poppista piti olla koko ajan käskemässä eteen, tai muuten se olisi varmaan nukahtanut seisaalteen. Hiki virtasi jo selässä, kuten Poppisen kaulallakin, vaikka oltiin vasta ravailtu hetken aikaa. Tein muutamia pätkiä kouluradasta ja nostin kertaalleen laukat.

Poppinen oli harmittavan laiska, sillä olisin toivonut jotain äksöniä saatavan ikuistettua muistikortille, kun kuitenkin kahden viikon löllöilyloma oli Poppisella ollut. Olisi edes voinut olla hieman reippaampi, niin olisin ollut tyytyväinen. 

Kuitenkin siis, tuskastuin aika nopeasti kentällä työskentelyyn, koska Poppinen oli ihan juokse ite-fiiliksellä. Niinpä päätin lähteä käymään maastossa, jos Poppinen vaikka innostuisi hieman. 

Osa poluista oli kasvanut umpeen kesän aikana, mutta kyllä me jotenkuten löydettiin oikea reitti ja päästiin valitsemalleni laukkasuoralle. Kun käännyttiin metsätielle jolla oli määrä vähän päästellä, Poppisen korvat nousivat salamana höröön ja se innokkaasti odotti merkkiä laukasta. Päätin kuitenkin turvallisuuden vuoksi ravata ensin vähän matkaa, koska ties mitä virtoja Poppinen olisi sitten maaston varalle säilönyt.

Kun nostettiin laukka, pidin ohjat hyvällä tuntumalla, jos vaikka Poppinen olisi yrittänyt aloittaa jonkun hurjan pukkisarjan kotiinpaluun kunniaksi. Mentiin tätä kyseistä metsätietä muutamaan otteeseen edestakaisin ja joka kerta uskalsin vähän höllentää ohjaa, ja lopuksi laukattiin ihan rennoin ohjin niin, että vedet vaan valuivat silmistä.

Mä vaan niin nautin sydämmeni kyllyydestä, kun saan mahdollisuuden laukata rakkaalla hevosella hiukset hulmuten metsätietä, jonne puiden välistä siivilöityy auringonvalo lintujen laulaessa laulujaan. Poppinenkin nautti täysillä, sillä kun oltiin kääntymässä kotiin, olisi hän vielä jatkanut ja nousi muutaman kerran pystyyn protestina, kun kuski oli tyhmä ja määräsi kiltin kopukan kotiin.

Mentiin kentällä vielä hetki ja Poppinen oli huomattavasti kivemman tuntuinen kuin ennen maastoreissua. En kuitenkaan viitsinyt kauaa sitä kentällä kiusata, kun toinen oli jo ihan hikinen. Pikkuhiljaa saadaan tästä kuntoa nostettua, niin sitten alkaa taas toimimaan!

tahmatassu yrittää työskennellä, vaikkakaan ylämäkeen menosta ei ole tietoakaan!

Torstaina lähdettiin maastoon porukalla, eli mukana minä ja Poppinen, Jätkä ja Jätkän omistaja sekä Petra ja Emmi. Näytettiin Petralle vähän maastoja ja irroteltiin pikkasen, niin montuilla, kuin pelloilla ja poluillakin. Poppisen kanssa mentiin suurinosa ajasta kärjessä, eikä Poppinen hölmöillyt mitään. Laukassa Emmi pääsi muutamaan otteeseen suhahtamaan ohi Poppisesta, mutta sain onneksi pysäytettyä Poppisen, eikä se lähtenyt mukaan toisen riekkumiseen. 

Meidän peltovermo ei ole vielä ihan kuiva toiselta puolelta, ja uskon että se menee huonompaankin kuntoon nyt syksynmittaa. Toisella puolella pystyi kuitenkin ihan hyvin laukkailemaan reippaastikin. Peltovermolta mentiin sitten laukkapolulle, jonka jälkeen pellolle. Pellolla otettiin muutama ravi- ja laukkapätkä, jonka jälkeen sujahdettiin metsään ja tultiin ulos naapurien talon ohi. Sieltä mentiin takaisin tallille ja hoidettiin hepat pois. Olisi kiva päästä baanattelemaan sänkkärille, vaikka veikkaisin, että kovin kauaa emme Poppisen kanssa yhdessä siellä pysyisi, vaan pian olisi heppa yksin baanaamassa pitkin peltoa. Elän kuitenkin haaveessa että joskus päästäisiin kunnon pellolle!