135# Satulatta menoa

Yritän päästä nyt kiinni taas aktiiviseen postaustahtiin, joten toivonmukaan postauksia tulee ainakin muutama viikossa. Saatte muistutella mua, jos sitten unohdan lupauksen ja sanani syön!

Eilen lähdin polkemaan tallille noin kymmentä vaille neljä. Matka kestää yleensä noin viisitoista minuuttia, ellei sitten tapahdu jotain yllättävää, kuten tänään. Poljin kai sitten liian raivokkaasti, hermostuneena kyydin irtisanoutumisesta, ja niin toinenkin mahdollisuuteni päästä hyvissä ajoin hupeni äkkiä. Pyörä päästi ihme kolinaa, ja sitten huomasinkin polkevani tyhjää, koska ketjut olivat lähteneet. No, koska olin jo lähes puolessa välissä matkaa, en kääntynyt enää takaisin, vaan selviydyin tallille pyörää taluttaen.

Tallilla minua odotti Petra ja Emmi, joita olin jälleen kerran menossa kuvaamaan. Petra juoksutti Emmiä ensin irtona ja sitten kiipesi selkään ilman satulaa. Emmi oli alkuun taas jännittyneen näköinen, mutta rentoutui nopeammin kuin edellisinä päivinä. Kun Petra oli ratsastellut jonkin aikaa, pääsin itsekin kokeilemaan Emmiä.

Emmi oli alkuun todella jännittynyt ja tuntui, kuin se olisi tuijottanut minua yläkautta silmiin. Kuvista päätellen näin ei kuitenkaan tapahtunut, mutta Emmi kuitenkin näyttää kipittävän täysin pois avuiltani. Kävelin ja ravasin ympäri kenttää ja taivuttelin Emmiä aina hetkittäin volteilla. Alkuun Emmi oli hyvin jäykkä ja oikoi joka kulmassa, mutta kun pidin riittävän ulko-ohjan tuen ja käytin sisäkättä sekä jalkaa sen taivuttamiseen, alkoi voltit luonnistua jo hitusen paremmin!

Jäätiin pyörimään jossain vaiheessa hiukan pienennetylle pääty-ympyrälle, ja yritin saada Emmiä vertymään kyljistä ja rentoutumaan. Kun sain käynnin jotenkuten läpi ja Emmi tuntui hyvältä, siirryttiin raviin. Ravissa oli enemmän vaikeuksia, mutta kun jatkettiin samaa "tehtävää" kuin käynnissäkin, rupesi Emmi työskentelemään kunnolla. Se ei jaksa kannatella itseään oikein vielä ravissa, mutta hieno se oli silti, ja sai paljon kiitoksia.

Kyseessä oli siis ensimmäinen kerta kun ratsastin Emmillä ja vielä ilman satulaa, joten meno ei ollut kovinkaan loisteliasta. Tykkäsin kuitenkin Emmistä ja mieluusti sen selkään uudestaankin nousen, jos vain saan. Emmi on oikein kiva heppa ja varmaan senkin lisään tulevaan Muita hevosia-sivuun.

Petra meni vielä hetken Emmillä ja käveli loppukäynnit, jonka jälkeen heppa pois, ja uusi tilalle. Ratsastin siis myös tänään Jätkän ja päätin silläkin mennä ilman satulaa. Hoidin Jätkän nopeasti kuntoon ja sitten lähdimme kentälle.

Jätkä oli kivan reipas, vaikkakin vauhtia löytyi vähän liikaakin ajoittain. Istuminen Jätkän leveään selkään (verrattuna siis Emmiin) vaati ratsastushousuilta aikamoista venymistä, jonka takia en siis yleensä farkkuhousuilla mene ilman satulaa. Joka tapauksessa Jätkä yritti jo ravista pompata laukkaan ja viskoi päätään, jos ei saanut tahtoaan läpi.

Alkuverryttelyjen jälkeen kokeilin ihan leikilläni tulla HeC:2-rataa, mutta se keskeytyi aina oikean kierroksen laukannostoon. Jätkä nosti siis laukan, mutta itse nostot olivat jotain muuta kuin mukavaa istuttavaa. Jätkä loikkasi aina oikein ilmavasti laukkaan, ja osa pompuista muistutti etäisesti myös pukkeja.

Jätkän heittäytyessä oikein villiksi, alkoi se tekemään pienen pieniä loikkia jopa kesken laukan. Sen takia jouduin aloittamaan radan tai kesken jääneen kohdan alusta. Loppuun Jätkä oli niin tohkeissaan, että annoin sen laukata vapaammalla ohjalla muutaman kierroksen ympäri kenttää, jonka jälkeen loppuravit sekä -käynnit, ja sitten talliin.

Tarhassa Poppisen hellyydenkipeys iski päälle ja se tuli kunnolla tönimään sekä kerjäämään rapustuksia, jos olin esimerkiksi Emmin tai Jätkän luona. Hain siis tallista harjan ja siistin vähän Poppisen pölyistä karvapeitettä. Sen jälkeen annoin kaikille hevosille omenaherkut, sillä jos yhdelle antaa, kaksi muuta tulevat kärkkymään portille odottaen omia herkkujaan! Lähdin tallilta vähän yli kahdeksan.