89# Rautias, ruunikko ja onnettomuus

Keväiset päivittelyt tänne bloginkin puolelle! Viikko on alkanut, kuten huomata ja saattoi keväisissä merkeissä, eli toisin teepaita keleissä! :D Oli huippua taas päästä Taika aka karvamammutin  selkään. Kai se on sit vaan hyväksyttävä et karvanlähtö on täällä perämetikössäkin alkanut. Huoh. No onneks Poppisella ei paljoa talvikarvaa ole! 

Taika oli alkuun tosi tahma. Kyllä se sit loppua kohden vähän vetristy, ja innostu ihan spurttailemaan. Oon huomannu, että tuolla pellolla ku menee, niin pakostikin nousee kevyeeseen istuntaan. Yritin istua siellä selässä, mut heti oli pudottamssa joko raviin tai sitten heittelehdin siellä ku perunasäkki. Kenttä rakas oi armahainen, sula! Taikalla oli selvästi kevättä rinnassa, ku innostui yhen intopiukeen pukin heittämään. Siis Taika, joka ei tyyliin koskaan ole osannut pukittaa. Kevättä kohti! ;) 

Pidin myös hetken tuntia Jessicalle ja Pirjolle, ja saatiin joitain
kivojakin pätkiä.

Sitten tiistaina menin ennen tuntia kuvaamaan Jessican ja Pirjon hyppäämistä. Pirjo ei vissiinkään ole kovin paljoa hyppinyt, ja saattaa olla ettei ole ollenkaan, joten hienoja tyylinäytteitä oli.

                         

Sitten mentiin hakemaan Jade tarhasta, ja yritettiin puunattiin se edustavan näköiseksi. Kuvat ei oikeen onnistunu, sillä joko asetus oli väärä, tarkennus kusi, tai poni oli jo hävinnyt kameran edestä. 

Ja illan viimeinen hevostelu oli sitten hyyppärässä. Ronja oli jo aikaisemmin pistänyt viestillä, että meen Leevillä. Pienoinen pettymys, sillä toivoin hirveesti, että saisin mennä Henrillä. No, aina ei voi saada haluamaansa. 

Tuntikin oli aikamoinen pettymys (heh, pettymysten ilta) sillä ei oikeen tehty mitään "kunnollista". Mentiin vaan koko ajan uralla, ja tehtiin väistöjä uralta parin metrin päähän. Ensimmäinen laukannosto meni ihan suht hyvin. Leevi oli innoissaan, ja oiko joka kulmassa. Normaalit ratsastustunnit: mennään hallittua laukkaa ympyrällä tai uralla. Ja laukkaaminen mun ja Leevin tapaan: Täysiä kurveihin, yritetään varoa kaatumisia, kaveria ei voi jättää, vaan pitää juosta lähes hännässä, ja kirsikkana kakun päälle pitää vetää pää alas ja tehdä tasajalkahyppyjä pari kappaletta. Sitten kuskin pitää kerätä karanneet ohjat käteen, ja yrittää saada ponia hidastamaan, samalla kun ratsastuksenopettaja sanoo: "Hyvin menee!"

Jaa, että hyvin menee??

Tossa siis pieni tiivistelmä laukkaamisesta meidän tapaan. Tosiaan, Leevi kiskaisi päänsä jalkoihin ja rupes pomppimaan jokasuuntaan. Sen jälkeen pidin kyllä hyvän huolen siitä, ettei saanut enää päätään alas. 

                            

"En mä mitään tehny!" "Kjähäähähähähää, ens kerralla lennät kuuhun!"

Sitten tähän päivään, jolloin sain hyvin epämiellyttävän ja vilunväreitä aiheuttavan puhelun. Poppinen oli kaatunut ratsastaessa, ja oli saanut takapolveen vekin. Onneksi R ja Poppinen ovat molemmat kunnossa, mustelmia, ja ainakin Poppisen takapolvea lukuunottamatta! Kyllä tuli iso huoli molempien puolesta! :( Ei tälläisiä tapahtumia enää, kiitos? Nyt otetaan pari päivää vähän rauhallisemmin, ja katsotaan sitten muutaman päivän päästä! 

Postauksessa on muuten aika reilusti kuvia, joten onnittelut, jos pystyit/jaksoit selata/lukea tänne asti! Sanokaahan vielä mielipiteitänne uudesta ulkoasusta! :)