109# Viikko nimeltä kaaos on korkattu

Melkein pelottaa mitä tuleman pitää, sillä nyt mun ylle on langennut joku kirous, koska oon koko ajan kipeenä. Milloin on kurkku kipeä, milloin on pää, milloin on auringonpistos ja niin edes päin. Maanantain olin kokonaan pois koulusta kiitos jumalattoman kurkkukivun, jonka takia kurkku tuntu olevan tulessa. Tiistaina menin kymmeneltä kouluun, mutta sekin päättyi auringonpistokseen, ja puoli yhden aikaan lähdin taas kotiin.

Tiistaina kuitenkin muutaman tunnin unien ja sadan särkylääkkeen jälkeen pääsin lähtemään Taikaa ratsastamaan ja kuvailemaan, kuten oltiin Jessican kanssa suunniteltukin. Ensin otin Jessicasta ja Liikusta kuvia pellolla, ja sitten menin hakemaan Taikaa.

Menin ensin kentällä ja kuulostelin vähän, että miltä Taika tuntuu taas pitkän ilman satulaa menemisen tauon jälkeen. Oli se ihan kiva, ja hypättiinkin muutama kerta pikkuristikkoa, joka oli kyllä hurjan pelottava. 

Hetken päästä suunnattiin myöskin pellolle. Ajattelin että Taika ois ollu sit jotenkin reippaampi ku kentällä, mutta possu vaan olis syöny ja jököttänyt paikallaan. Ravailtiin ensin vähän ympyrällä ja kokeilin millanen se olis siellä. Jos vaikka löytyis jotain uutta reippaampaa vaihetta, mutta ei. 

Yritin saada sitä innostumaan laukkaamisesta, mutta ei sekään noussut kuin muutaman askeleen ajaksi. Mentiin sitten vähän kauemmaksi kokeilemaan, ja sit Taikasta kyllä löyty jotain uutta! Se lähti painamaan kauheeta kiitoo, yrittäen päästä tarhoille. Taika paino ihan sikana ohjille ja hyvä kun edes sain pysäytettyä. Eipä otettu enää siitä hirveesti laukkaa. 

Jessica sit meni hetken, ja sit mentiin takasin kentälle. Taika oli siellä taas ihana laiska itsensä, ja turvallisin mielin heivattiin suitset helvettiin pois, ja kiinnitettiin ohjat riimuun. Taika keksi ihana kepin maasta ja nappas sen suuhunsa. Mihin niitä kuolaimia edes tarvitaan kun keppejäkin on kivempi pitää! Pelleiltiin sitten vähän ja mentiin tandem-ratsastusta, ja lopuks Taika sai juosta vähän irtona kentällä. 

Tehtiin vielä kaikennäköistä sen jälkeen, mutta koska mun pitää kohta jo olla nukkumassa (kerään voimia lauantaihin...) en kerkiä niistä kirjoittamaan. Sen sijaan hypätään ridatuntiin, jolloin menin Henrillä. Pistin kannukset, ja Henri oli taas aivan yhtä kamala ku rataharkkojen verkassa. En mä ymmärrä mikä siinä on, mutta sitten lopputunnista oli ihan kiva. Terhi, Anniina ja Sofia oli kuvaamassa, joten sain Henkkailu-materiaaliakin, vaikka parhammista kohdista tunnin loppupuolelta ei ole mitään. 

Kuvat tulee ihan samanlaisina kuin kamerasta, eli en siis ole kerinnyt parantelemaan kontrastia/sävyjä, mutta toivottavasti ette sokeudu!

Kehut ponille lopussa

Pähkel

Poni <3

Kapsu

Sekä tietysti BB'n ja Henrin rakkaustarina.
Tulee mieleen joku pariskunta,
jossa nainen pauhaa miehelle
aina ku se vaan on ulkona puolen
iltaa jne :D