122# Onnettomat ratsastushousut

Jo toisen kerran, kun samanlaiset crw'n farkkuratsastushousut omistan, riksahtavat nämä rikki. Voitte arvata, kuinka paljon harmittaa, sillä nämä housut ovat päässeet käyttöön vasta toukokuussa. Tottakai, kun ratsastusta kertyy viikottain useammankin kerran kuin yksi, on odotettavissa, että housut eivät kauaakaan kestä, varsinkin jos niitä ei pese. Silti, että voikin harmittaa! Äidille en ole viitsinyt kertoa, koska saan reijän helposti itsekin korjattua. Tarvitaan vain neulaa ja lankaa sekä yksi poropeukalo, niin johan on jo neula sormessa!

Niinpä niin, seuraavia housuja en sitten osta Hööksiltä, vaikka toki onhan se käyttäjänkin vika, jos samanlaiset housut jo kahdesti ovat rikki menneet. Viimeksi lähettivät nämä uudet, mutta tuskin uusia enää lähettäisivät, joten mun on nyt kestettävä ja kärsittävä.

Maanantaina oli vuorossa taas Poppistelua. Ensin juoksutettiin Poppista vähän kentällä irtona, kun sillä on ollut nyt taas virtaa yllinkyllin (kannattaa lukaista postaus #120). Poppinen spurttaili kyllä, mutta ei isommin riehunut. Joinain päivinä hän vain päättää, että tänään riehutaan, ja sitten seuraavina päivänä "öhööö en jaksa, tää on ihan tylsää, plöö."

Poppinen, ja kyseinen ilme. 

"HUI siel on ihminen!!

Nojoo, jokatapauksessa. Juoksutuksen jälkeen kiipesin selkään (ilman satulaa, jolloin nämä huonon onnen housut riksahtivat rikki) ja käveltiin alkukäynnit, vaikka Poppinen olikin juoksuttaessa jo omatoimisesti verkannut itsensä. Kun oltiin kävelty, rupesin ravailemaan ja Poppinen oli ihan huikamala, kun tuuli sai kentän viereisen puskan lehdet kahisemaan. Kävikin jo mielessä, että miks just tänään päätin mennä ilman satulaa, kun Poppinen rupes kyttäilemään toista päätyä. Kaikenlisäks en pystynyt istumaan ravin lisäyksissä, vaan pompin ihan hulluna, ja aina heittelehtiessäni pistin jalat Poppisen kaulalle ja puristin. En yhtään ymmärrä miksi mä aina teen niin, mutta se on niin sanottu putoamisrefleksi, vaikka jos oikeasti olisin putoamassa, kierähtäisin vaan Poppisen eteen siitä...

Yritin taivutella Poppista ravissa, ja joskus se tuntui menevän ihan kivasti, vaikka suurimman osan ajasta murehdin mun rikkinäisiä housuja, ja pelkäsin että kohta Poppinen muka säikähtää jotain ja lähtee täysii ja liu'un sen selkää taaksepäin ja lopulta kiepsahdan takaperin kuperkeikalla sieltä alas. Ei Poppinen onneks tehnyt niin, vaikka meinasinkin muutamaan otteeseen kupsahtaa sieltä alas, kun meni tasapaino. Kamalan huonoksi sekin on taas päässyt! Pitäisi mennä ilman satulaa Poppisella pellolle ja täysiä eteenpäin, niin sais vähän tasapainoakin harjoitettua, tai vaihtoehtoisesti poikkastua luita. 

Laukassa olin vähän varautunut, sillä Poppinen innostuu aina välillä vähän säikkymään tuulella. Jossain vaiheessa tajusin, että olin ihan kamalan jäykkänä selässä ja näytin myös uskoakseni samalta, ainakin kuvien perusteella (kamalan positiivista! not...). Poppinen kuitenkin laukkasi ihan kivasti. Toiseen suuntaan otin ennen nostoa vähän ravista-seis-siirtymisiä, koska Poppinen jää nykyään helposti pysähdyksissä kättä vasten. Alkuun se teki sitä taas, mutta tarvitsee määrätietoisen pidätteen ja istunalla hidastuksen, niin Poppinenkin rupesi seisahtumaan jo ihan nätisti. Liikkeillelähdöissä käytän liikaa ääntä. Pitää opetella saamaan jollain muulla kuin äänellä se apu läpi. Kun Poppinen pysähtyi ja lähti liikkeelle moitteettomasti, nostin laukkaa. 

Poppinen rikkoi välillä raville, ja kerran kun yritti sitä taas, napautin raipalla. Sitä ei tietenkään Poppisen mielestä olisi saanut tehdä, sillä se yritti kiskaista päätään alas ja olisi aloittanut jälleen henkeäsalpaavan ja dramatiikkaa täynnä olevan pukkisarjan. Vaistomaisesti karjaisin, (siis oikeen poikamaisesti!) ja vedin pään takaisin ylös. Poppinen oli ihan okeiokei, mutta varmuuden vuoksi tiukensin vähän ohjasotetta ja nostin käsiäni, jos vaikka se innostuisi kokeilemaan uudestaan. 

Lopussa Poppinen meni ihan kivasti, ja ennen selästä alas tuloa otin hetken aurinkoa sen selässä. Vielä ennen lopullista talliinviemistä Poppinen muuttui taas diivasta nallekarhuksi, ja halusi niin kovasti että rapustetaan ja antoi halailla mielin määrin. 

Jäin hetkeksi kuvaamaan vielä heppoja laitumelle ja sitten auttelin vähän tavaroiden järjestämisessä, sillä lähes koko satulahuoneen sisältö oli tuotu edellisenä päivänä ulos. Kuvasin myös Saaran ratsasusta, josta kuvia tässä: 

Lähes koko Saaran ratsastuksen ajan satoi, joten jouduin pitämään pyyhettä kameran päällä, ettei objektiivi taas sekoaisi sateesta. Myös kyseisen Aino-hepan omistaja ratsasti sillä vähän aikaa, josta räpsin myös kuvia. Ainolla on muuten vielä vähän astetta isompi varsamaha, vaikka kentälläkin koko ajan ollut tammavarsa on yli kuukauden ikäinen. 

Sain myös muuten uuden ihana ratsastus/kisapaidan sekä takin, josta epähuomioissani en tajunnut ottaa kuvaa. Takki on omiaan kylmille syyskeleille ja mukavan tuntuinen päällä. Paita on lievästi sanottuna mielestäni ihana, ja olenkin pitänyt sitä muutaman päivän putkeen päällä, vain koska se on ihana, hups! 

Molemmissa hihoissa on erilaiset logot, ja paidan kauluksen saa auki tai
sitten kiinni. 

Olen elänyt muutaman viikon jännityksessä kun lukijapalkissa killuu lukema 99, enkä koskaan voi olla varma milloin se sadas tulee! Ja sitten 16 300 meni rikki kävijämäärissä :) Kaikenlisäksi mun blogi oltiin linkattu ht-nettiin, vaikkakin ihan asiallisesti! :) Mitä haluaisitte 100 lukijan kunniaksi?